Juutinraumassa Ruotsin ja Tanskan välissä sijaitsevan Venin saaren lounaiskulmaa, jonne haaveillaan temppeliä Hilma af Klintin teoksille.

Tulevan ajan temppeli

Pienellä Venin saarella viihtyi aikoinaan suuri tähtitieteilijä, Tyko Brahe. Nyt esillä on näyttely temppelistä, jollaista ruotsalainen mystikkotaiteilija suunnitteli yli sata vuotta sitten omille töilleen. Niillä on sanoma ihmiskunnalle.


28.7. 16:00 | Päivitetty 28.7. 17:59

Ven, Ruotsi

Kööpenhaminasta lähtenyt alus, Jeppe nimeltään, rantautuu Venin Bäckvikenin satamaan nätisti Landskronasta Ruotsin puolelta tulleen isomman laivan viereen. Sen nimi on hiukan mahtipontisempi: M/S Uraniborg.

Uraniborg tekee kunniaa pienen Venin saaren tunnetuimmalle asukkaalle, aikansa kuuluisimmalle tähtitieteilijälle Tyko Brahelle (1546–1601). Brahe asui Tanskalle tuolloin kuuluneella Hvenin saarella yli kaksikymmentä vuotta, ja saaren tunnetuin nähtävyys on astronomin nimeä kantava museo, joka pitää majaansa entisessä kirkossa.

Uraniborg, tai Uranienborg, puolestaan oli Brahen rakennuttama observatorio, josta ei enää ole juuri jälkiä.

Tyko Brahen museo esittelee teemoittain merkittävän tiedemiehen elämää. Entinen kirkkosali luo kauniit puitteet.

Allhelgona-kirkkona tunnettu punatiilirakennus on ensimmäinen maallisiin tarkoituksiin muutettu kirkko Ruotsissa. Prinsessa Victoria kävi vihkimässä sen uuteen tehtäväänsä vuonna 2005.

Museoksi muutettu kirkkorakennus istuu Brahen aikakauden ajatteluun, sillä tiede ja uskonto kulkivat käsi kädessä, samoin kulkivat käsi kädessä keskenään tähtitiede (astronomia) ja tähdistä ennustaminen (astrologia). Tiedemies oli kiinnostunut myös muun muassa alkemiasta ja puutarhanhoidosta. Kirkon takaa löytyykin paitsi niska kenossa taivaisiin tuijottava Tyko Brahe kiveen veistettynä, myös soma pieni puutarha, joka on rekonstruoitu Brahen hengessä.

Tyko Brahe (1546–1601) katselee taivaalle museonsa viereisellä pihalla.

Uranienborg-observatorion sijaintipaikalla on nykyään puutarha.

Tyko Brahen museokokonaisuuteen kuuluu myös osittain maanalainen Stjerneborg-observatorio, joka rakennettiin alun perin vuonna 1586 ja on osittain rekonstruoitu myöhemmin.

Jos kolmen naisen unelma käy toteen, Venin saari saatetaan tulevaisuudessa tuntea Brahen lisäksi myös ruotsalaisen kuvataiteilijan Hilma af Klintin (1862–1944) ansiosta. Normaalin tuotantonsa sivussa, piilossa aikalaisiltaan, Klint maalasi ison joukon teoksia, jotka vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen muuttivat käsitystä abstraktin taiteen historiasta.

Tuon tuotannon keskeinen osa on 193 eri sarjoihin jakautuvaa maalausta, joita Klint kutsui Temppelimaalauksiksi.

Alttarikuvien sarjaan huipentuvat maalaukset oli tarkoitettu temppeliin, sillä af Klint näki teoksillaan olevan sanoman ihmiskunnalle, sanoman, joka ymmärrettäisiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Näyttelyssä on myös kopioita Hilma af Klintin muistikirjoista. Tästä temppelisuunnitelmasta näkyy, että suunnitelmassa oli esimerkiksi ”mysteerien puutarha, jossa on tila seuraajille/oppilaille (lärjungar)”, ”mysteerien kirjasto” ja ”tila yleisölle”.

”Mutta missä tuo temppeli on”, ihmetteli ruotsalainen taidepedagogi Lene Hay nähtyään vuonna 2011 ruotsalaistaiteilijan maalauksia ja vaikututtuaan niistä syvästi.

Designopintojensa yhteydessä hän oli ystävystynyt taidehistoriasta ja arkkitehtuurista niin ikään kiinnostuneiden Åsa Landahlin ja Maria Berezecki Mårtenssonin kanssa. Nyt yhteiseksi innostuksen kohteeksi tuli Hilma af Klint. Naiset lukivat kaiken, minkä saivat käsiinsä, ja innostus vei mennessään.

Arkkitehdit Åsa Landahl (vas.) ja Maria Berezecki Mårtensson sekä taidepedagogi Lene Hay esittelivät temppelisuunnitelmaansa Venin kulttuuritalossa perjantaina 22. heinäkuuta.

Kun Landahl teki arkkitehtiopintojensa lopputyötä, hän päätti suunnitella temppelin Klintin taiteelle. Ensimmäiset luonnokset syntyivät vuonna 2013.

Temppelinsä sijoituspaikaksi Hilma af Klint kaavaili saarimiljöötä. Yhdessä taiteilijan lukemattomista muistikirjoista vilahtaa sijoituspaikkana Venin saari. Klint asui pitkään Etelä-Ruotsissa, ja hyvin todennäköisesti vieraili myös Venillä. Faktaa näistä käynneistä ei ole, mutta vahva oletus on, että tieteestä laajasti kiinnostunutta Klintiä veti Venille myös Tyko Brahe.

St. Ibbin kirkkokin oli hänelle luultavasti myös tuttu. Kirkon vanhimmat osat ovat 1200-luvulta.

St.Ibbin kirkon vanhimmat osat ovat 1200-luvulta.

Kauniilla paikalla sijaitseva kirkko on ehdottomasti visiitin väärti. Sinne pääsee helposti pyörällä, kuten kaikkialle saarella, jonka pituus on vain neljä kilometriä ja leveys reippaat kaksi.

Keltaiset vuokrapyörät ovat Venin saaren tavaramerkki.

Satamasta lähtee myös bussi, joka ajaa suoraan Kyrkbackenin satamaan, kirkon viereen. Tyko Brahen tehtäviin kuului aikoinaan kirkosta huolehtiminen, vaikkei hän kovin kirkollinen ollutkaan. Brahen lahjoittaman alttaritaulun on maalannut Tobias Gemberlin, jota kutsutaan tähtitieteilijän hovimaalariksi.

St. Ibbin kirkon vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. Alttaritaulun on maalannut Tobias Gemberlin 1570-luvulla.

Tänä vuonna 25 vuotta täyttävän Venin kulttuuriyhdistyksen puheenjohtajan Gunilla Millisdotterin Hilma-innostus on tuoretta laatua: peräisin Malmön Moderna museetin suuresta ja ikävästi koronan jalkoihin jääneestä näyttelystä vuosilta 2020–21. Millisdotter vaikuttui teoksista ja pani töpinäksi.

Näyttelyn mainos Kulttuuritalon tienhaarassa.

Venin kulttuuritalo toimii Pelastusarmeijan vanhassa kirkkosalissa.

Hänen aloitteestaan kolmen naisen visiosta ja Åsa Landahlin opinnäytetyöstä on nyt jalostettu näyttely Templet Venin kulttuuritaloon, Pelastusarmeijan entiseen kirkkorakennukseen. Viime lauantaina yleisölle avattu näyttely esittelee huolellisin arkkitehtuuripiirroksin ja oheismateriaalein Landahlin suunnitelman Hilman temppeliksi.

Kauniissa pienessä näyttelyssä riittää tutkittavaa. Näkee, että tekijäkolmikko on syvällä aiheessaan — ja tosissaan suunnitelmansa kanssa.

Näkymä St. Ibbin kirkosta. Kaukana taustalla häämöttää saaren lounaiskulma, jonka lähelle Hilma-temppeliä haaveillaan.

Kartta näyttelyssä näyttää myös haaveiden sijainnin: ihanteellinen sijainti olisi Venin lounaiskulmassa, rakentamattomalla alueella notkelmassa. Paikka on mitä rauhallisin ja omiaan hiljentymiskokemuksille.

Lähdemme kuvaajan kanssa etsimään tuota temppelin toivepaikkaa. Osoittautuu, että sen löytääkseen on tarvottava yhä kapeammiksi muuttuvia polkuja, lopuksi pellonreunoja.

Kypsyvästä vehnäpellosta suhahtaa välillä äänekkääseen lentoon kanalintu ja toinenkin, polulla lepäilee siili. Aiemmin pyörätieltä lyllersi pusikkoon piikkisika.

Paikka on henkeäsalpaavan kaunis. Viljapeltojen uumeniin kätkeytyy syvänne jonne rakennuksen voi mielessään kuvitella. Meri on lähellä, taivaalla seilaa joukko poutapilviä.

Ven on täynnä idyllisiä pyöräteitä. Lehtipuiden siimeksessä viihtyvät myös piikkisiat.

Temppeli on naisten haaveissa koti kokonaiselämykselle, hiljentymiselle taiteen äärellä, pyhiinvaellusmatka.

”Hilma af Klintin elämästä ja yksityiselämästä on viime aikoina tullut paljon uutta tietoa. Nyt on aika keskittyä teosten sanomaan”, Landahl sanoo viitaten esimerkiksi hiljattain ruotsinnettuun, Julia Vossin alun perin saksaksi kirjoittamaan elämäkertaan Mänskligheten kommer att förundras (Albert Bonniers Förlag, 2021). Nimi on suomennettuna: Ihmiskunta tulee ihmettelemään.

Rikkaalla symbolikielellä esitetyn af Klintin sanoman voi tiivistää, että ihminen on osa luontoa ja kaikki on yhteydessä toisiinsa. Ja että tärkeintä on rakkaus.

Temppeliajatus on ajankohtainen muuallakin: Moderna museetin entisen johtajan Daniel Birnbaumin Lontoosta toimiva Acute Art -yritys on tekemässä vr-tekniikkaan pohjaavia teoksia Temppelimaalauksista. Klintin elämäntarinan, ehkä myös sanoman, ympärillä pyörii myös Hollywood-ohjaaja Lasse Hallströmin viimeistelyvaiheessa oleva elokuva Hilma (Viaplay), joka saa ensi-iltansa tänä syksynä. Vanhan Hilman roolissa nähdään Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Lena Olin, nuorena Hilmana ohjaaja-näyttelijä-pariskunnan tytär Tora Hallström, ensimmäisessä isossa roolissaan.

Venin kulttuuriyhdistyksen Millisdotter on sitä mieltä, että temppelihanke ei ole ollenkaan mahdoton ajatus. Hänen tehtävänään on seuraavaksi etsiä myötämielisiä saarelaisia asiaa edistämään.

Isot osat saarta ovat luonnonsuojelualuetta, ja arkkitehti Åsa Landahl sanoo ottaneensa suojelu- ja rakennusrajoituksia huomioon suunnitelmissa: ”Rakennus uppoaisi maastoon liki kokonaan.”

Pienoismalli Hilma af Klintin muistiinpanojen ja teosten inspiroimasta temppelistä.

Teokset ansaitsevat temppelinsä, niiden olisi aika päästä esille muodossa, jossa taiteilija ajatteli, Hay, Landahl ja Berecezki Mårtensson sanovat. Ideana on, että sarjat etenevät spiraalinmuotoisessa tilassa myötäpäivään kohti alttarimaalauksia.

”Guggenheimin näyttelyssä tuo spiraaliajatus toteutui, mutta itseäni häiritsi se, että spiraali eteni väärään suuntaan”, Klint-suvun vanhin Johan af Klint totesi näyttelyn lehdistötilaisuudessa. Kierteen pitäisi edetä myötäpäivään, hän painotti.

Lue lisää: Ruotsalaisen Hilma af Klintin näyttelystä tuli New Yorkin Guggenheimin historian suosituin

Näyttelyn tekijöiden yksi argumentti suunnitelmalleen on, että teosten tulisi saada olla rauhassa. Ne kuluvat jatkuvasta siirtelystä, eikä osaa voi enää lainkaan esittää, naiset toteavat viitaten Helsingborgs Dagbladin helmikuussa julkaisemaan uutiseen.

Näyttelyn avajaisissa ja sitä seuranneessa seminaarissa oli läsnä myös dokumentin Ilmeisen tuolla puolen (2020) Hilma af Klintistä käsikirjoittanut ja ohjannut saksalainen Halina Dyrschka. Hän uskoo vahvasti temppelin toteutuvan:

”Jos on tahtoa, löytyy myös keinot.”

Kansainvälinen joukkorahoituskampanja voisi toimia hyvin, ja kiinnostuneita on jo, Dyrschka sanoo. “Ainakaan mikään kansainvälisen suuryrityksen sponsorointi ei tälle hankkeelle sovi”, Dyrschka toteaa. Temppelin kaikki puuhanaiset työskentelevät aatteellisella pohjalla, korvauksetta.

Johan af Klint on paneutunut kuulun sukulaisensa Hilma af Klintin elämään vuosikymmenten ajan. Taiteilijan perintöä hallinnoivassa säätiössä hänellä ei ole enää vuosiin ollut virallista asemaa.

Johan af Klint on jo pitkään ollut sitä mieltä, että hänen kuulu sukulaisensa ansaitsisi ehdottomasti oman museorakennuksen – ja että Ruotsin valtion tulisi mielellään olla hankkeessa mukana. Klint esitteli Venissä näkemyksiään reunaehdoista, jotka asianmukainen, kansainväliset museostandardit täyttävä rakennus vaatisi. Lista sisälsi noin kymmenen kohtaa.

Venin saari ei täytä vaatimuslistaa. Klint pudistelikin päätään kysymykselle, uskooko hän siihen, että rakennus voisi nousta juuri Veniin.

Yksi suunnitelma museoksi on jo ollut. Antroposofien keskukseen Järnaan Södertäljen alueella noin tunnin junamatkan päässä Tukholmasta lounaaseen tilattiin piirustukset kuululta norjalaiselta Snøhetta-toimistolta. Hanke kaatui monimutkaisiin oikeusprosesseihin.

Näyttelyn avajaisviikon tapahtumiin osallistui myös Vägen till templet -teoksen (1996, Rosengårdens förlag) Hilma af Klintistä kirjoittanut suomenruotsalainen runoilija ja feministi Gurli Lindén. Lindén kertoi lehdistötilaisuudessa uskovansa, että naiskolmikon suunnitelma on alku jollekin uudelle: Eletään muutoksen aikoja, Lindén sanoi, ja tarpeellisen muutoksen. Näin ei voi jatkua.

Niin. Sota Euroopassa, ilmastonmuutos roihuvine maastopaloineen ja tappavine kuivuuksineen ja tulvineen, lajikato, Eurooppaa väijyvä energiakriisi, edelleen jatkuva koronapandemia ja tuoreimpana apinarutto…

On tarpeellista ja toivoa antavaa, että maailmassa on myös idealisteja ja visionäärejä, joilla on usko parempaan huomiseen ja ihmisen henkisen kehityksen mahdollisuuteen taiteen avulla.

Silti on pakko olla myös ikävästi ilonpilaaja: voiko temppelisuunnitelmilla oikeasti olla mitään realistisia mahdollisuuksia?

Taiteilijan perintöä hallinnoi vuonna 1972 perustettu säätiö Stiftelsen Hilma af Klints Verk, jonka hallussa ovat muun muassa kaikki Temppelimaalaukset, valtaosa muista teoksista ja muistikirjat.

”Tällä hetkellä ei ole konkreettisia museorakennussuunnitelmia”, kommentoi säätiön toimitusjohtaja Jessica Höglund. ”Säätiön sääntöjen mukaan sen tehtävänä on huolehtia teoksista, mikä on jo itsessään iso työ”, hän sanoo.

Höglundin mukaan suunnitteilla oleva kaikkien teosten konservointi on säätiön keskeisin tehtävä pitkälle tulevaisuuteen.

”Sääntöjen mukaan säätiön hallituksen pitää myös pitää teokset saatavilla, mikä tapahtuu teoslainoilla näyttelyille”, Höglund toteaa.

Taiteilijan visioiman temppelin rakennuttaminen on näillä näkymin lähinnä kaunis utopia.

Toisaalta voi ajatella toista vaihtoehtoa, kuten buddhalaisuudesta äskettäin väitellyt Johan af Klint esitti Venillä:

Temppeli löytyy jokaisesta katsojasta.

Templet, näyttely Venin kulttuuritalossa (Tuna byväg 10) 23.7.-14.8.

Venin saarelle on säännöllinen lauttaliikenne Landskronasta Ruotsista ympäri vuoden ja kesäisin Kööpenhaminasta.

Auringonsäteet valaisevat Venin lounaiskulmaa illansuussa.

Oikaisu 28.7. kello 17.59: Korjattu Helsingfors dagbladet Helsingborgs Dagbladiksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat