Gorillaz täytti Flow’ssa tehtävänsä, mutta suurinta musiikin iloa päästiin nauttimaan muilla keikoilla

Gorillaz osoitti Flow’n ensimmäisenä päivänä nostalgian voiman, kirjoittaa HS:n kulttuuritoimittaja Juuso Määttänen.

Flow-esiintyminen oli Gorillazin yli 20-vuotisen historian ensimmäinen konsertti Suomessa.

13.8. 12:49 | Päivitetty 13.8. 14:27

Flow Festival perjantaina 12. elokuuta.

Nostalgia on vahva tunne. Se on ollut selvää jo vuosien ajan musiikkibisneksessä, mutta kahden vuoden koronatauon jälkeen paluunsa tehneen Flow-festivaalin ensimmäisenä päivänä se konkretisoitui valtavaksi ihmismereksi Suvilahden päälavan edustalla, kun maailman tunnetuin virtuaaliyhtye Gorillaz oli valmis aloittamaan keikkansa.

Konsertin aikana ei ollut epäilystäkään siitä, mikä oli festarin avauspäivän odotetuin esiintyjä enemmistölle festarikansasta.

Odotukseen oli syytä, koska Flow-esiintyminen oli Gorillazin yli 20-vuotisen historian ensimmäinen konsertti Suomessa.

2000-luvun alussa suurimmat hittikappaleensa julkaisseen brittiyhtyeen kutsuminen pelkäksi nostalgia-aktiksi olisi turhan rankka yksinkertaistus, koska yhtye on julkaissut 2010-luvulla nähdyn muutaman vuoden taukonsa jälkeen kolme levyä. Ne on otettu vähintäänkin varovaisen myönteisesti vastaan, ja julkaisut ovat nousseet useiden maiden albumilistoilla lähelle kärkisijaa.

Lähes saman hengenvetoon on silti todettava, että vuonna 2005 julkaistun Demon Days -albumin jälkeen Gorillazilta ei ole tullut mainittavasti – jos ollenkaan – todellisia klassikkokappaleita.

Visuaalisesti Gorillazin keikka oli Suvilahden pimenevässä kesäillassa tyylikkäästi toteutettu.

Todennäköisesti merkittävälle osalle paikalla olleesta suomalaisyleisöstä Gorillazin uudempi tuotanto oli varsin vierasta. Sen saattoi päätellä ainakin siitä, miten yleisö innostui juuri 19-2000:n, Dirty Harryn ja Clint Eastwoodin kaltaisten ikonisten kappaleiden kohdalla – verrattuna keikan suvantovaiheisiin, jotka osuivat vähemmän tunnettujen biisien kohdalle.

Ylivoimaisesti suurimman reaktion bändi repi tietenkin kappaleella, josta on tullut yhtyeen huonommin tunteville ihmisille synonyymi Gorillaz-nimen kanssa. Keikan aikana saattoi kuulla ympärillä seisovien ihmisten pohtivan useammankin kerran, milloin Se Biisi tulee.

Milloin kuulemme Feel Good Incin, yhden 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen muistettavimmista pop-kappaleista?

Kun encoren loppusuoralla lavalle marssi De La Soul -yhtyeen jäsen Pos, yleisölle tarjottiin vihdoin sitä, mitä he olivat halunneet. Feel Good Incin ensitahdit aiheuttivat reaktion, jota ei turhan usein näe keikoilla.

Tämän ihmiset olivat halunneet nähdä, kuulla ja kokea.

Nykyisin Gorillazin perustajajäsen Damon Albarnin vetämä yli kymmenhenkinen kiertuekokoonpano on lavalla täysin nähtävissä.

Kun Jamie Hewlettin piirroshahmoista tunnettu Gorillaz aikoinaan aloitti keikkailun, bändi piilotteli katsojilta, ja yleisö sai nähdä pelkästään jättimäiset animaatiohahmot.

Vuosien aikana tyyli on muuttunut, ja nykyisin perustajajäsen Damon Albarnin vetämä yli kymmenhenkinen kiertuekokoonpano on lavalla täysin nähtävissä samalla kun Hewlettin hahmot heijastetaan isoille näytöille. Visuaalisesti kokemus oli Suvilahden pimenevässä kesäillassa tyylikkäästi toteutettu.

Kokonaisuudessaan konkariyhtyeen esiintyminen Suomessa tuntui silti perusvarmalta. Kaksituntisella keikalla riitti kokoa ja pituutta, mutta tunnepuolella esitys jäi vajaaksi.

Blur-yhtyeestä alun perin tunnetuksi noussut Albarn teki teknisesti keikan aikana kaiken vaadittavan. Laulamisen lisäksi hän soitti melodikaa ja pianoa, esitti yhden kappaleen käytännössä kokonaan yleisössä kiertäen ja marssitti lavalle useita vierailevia tähtiä.

Räppäri Bootie Brownin energinen esiintyminen oli ilahduttavaa kuultavaa Dirty Harryssa, ja todellinen yllätys oli säästetty viimeiseen kappaleeseen, kun tänään lauantaina soolokeikkansa Flow’ssa esittävä hiphop-artisti Freddie Gibbs nousi lavalle esittämään Clint Eastwood -kappaleen yhdessä bändin kanssa.

Päällisin puolin pätevä esitys Flow’ssa tuntui livebändinä hehkutetulta Gorillazilta lähes rutiininomaiselta vedolta. Yleisö saatiin mukaan perushuudatuksilla. Lopussa nähtiin jopa nykypäivän festariklisee: koko yleisömeri pakotettiin kyykistymään alas, jotta he voisivat hetkeä myöhemmin pompata valtoimenaan ylös.

Omaperäisyys uupui, eikä Albarnilla ollut koko show’n aikana lähes mitään sanottavaa. Välispiikkejä kuultiin vain pari, ja niidenkin sisältö oli kaikin puolin yhdentekevää.

Pulp-yhtyeen perustajan Jarvis Cockerin bändi Jarv Is esiintyi Flow’ssa.

Rutiininomaisen fiiliksen esityksillään jättivät myös ennen Gorillazia isoimmassa teltassa esiintynyt, Pulp-yhtyeestä tunnetun englantilaisen Jarvis Cockerin luotsaama rock-yhtye Jarv Is ja samaisella lavalla illan päättänyt tanskalainen pop-tähti .

Erityisesti Mølta olisi voinut toivoa enemmän, koska vuoden 2019 Flow’ssa ruotsalainen pop-muusikko Robyn päätti illan hurmokselliseen bilemeininkiin. Møn keikalla tunnelma ei yltynyt ollenkaan samalle tasolle.

Norjalainen Sigrid esiintyi Flow’n päälavalla onnellisen oloisena.

Sen sijaan ensimmäisen päivän ilahduttavimmat keikat nähtiin päälavalla ennen Gorillazia. Valkoisessa topissa ja sinisissä farkuissa bändinsä kanssa esiintynyt 25-vuotias norjalainen pop-muusikko Sigrid osoitti, miten erinomainen pop-keikka ei tarvitse automaattisesti kikkailuja, showtemppuja tai räjähteitä.

Riittää, kun laulajan ääni kuulostaa upealta ja bändi soittaa tiukasti. Neljä vuotta sitten Sigrid oli uransa alussa ja esiintyi silloin Flow’n pienemmässä mustassa teltassa. Silloinkin keikka oli onnistunut ja jätti lupauksen siitä, että tästä kuullaan vielä. Neljässä vuodessa Sigrid on levyttänyt ison määrin hyviä pop-kappaleita, jotka kuulostavat livenä vielä paremmalta kuin studioversioina.

Kaikkein ilahduttavinta Sigridin keikassa oli silti hänen luonteva tapansa ottaa minimalistisen oloisella keikalla haltuunsa Flow’n suurin lava. Laulaja näytti aidosti olevansa onnensa kukkuloilla esiintyessään suomalaisen festariyleisön edessä, ja Sigridin sympaattinen olemus saattoi hyvinkin kääntää puolelleen kyynisemmänkin kriitikon.

Grammy-palkittu Burna Boy oli Flow’ssa yllättävä nimi.

Sigridin jälkeen saman lavan valloitti hyvin päinvastaisella show’lla nigerialaismuusikko Burna Boy.

Afrikkalaisen pop-musiikin kiinnostavimpiin nimiin kuuluva, Grammy-palkittu artisti oli juuri sitä, mitä Flow’lta sopii edelleen odottaa artistibuukkauksissaan: yllättävä nimi, joka ei etukäteen sano isolle osalle suomalaisista mitään, mutta joka saa Flow’n päälavalla yleisön tanssimaan, laulamaan mukana ja nauttimaan musiikin riemusta.

Yleisö innostui Burna Boyn esiintymisestä.

Ensimmäisen päivän ehdoton kohokohta oli seurata lavan edustalla vellovaa yleisömassaa, joka ei näyttänyt saavan tarpeeksi Burna Boyn afrobeatia, dancehallia ja popia yhdistelevästä musiikista. Päätähti, oikealta nimeltään Damini Ogulu, oli suoranainen karisman ruumiillistuma, joka vaikutti syntyneen esiintymään festarilavoille, mutta vähintään yhtä suuren ylistyksen ansaitsee yli kymmenhenkinen The Outsiders -niminen livebändi.

Keikkaa seuratessaan ei voinut kuin ihailla sitä, miten hienosti esimerkiksi saksofonistit Folahan Olaniyan ja Jeremiah, trumpetisti Luis Gonzalez, kitaristi Otis B ja rumpali Emmanuel Laj hoitivat osuutensa.

Tunnin kestäneen keikan jälkeen oli sellainen olo, että tätä olisi voinut kuunnella toisenkin vastaavan.

Erika Vikman esiintyi Flow’ssa perjantaina Red Arenalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat