Johnny Deppiä kaavailtiin seksille höhöttelevän yksinkertaisen teinin rooliin, ja kulttuuriväki ylisti epäkorrektia sarjaa: Beavis ja Butt-Head oli 1990-luvun suuri ilmiö, ja nyt se tulee takaisin

Kahdesta televisiota tuijottavasta typeryksestä tuli suuri ilmiö 1990-luvulla. Nyt vitsiä lämmitellään elokuvalla ja uudella kaudella, joissa kaikelle höröttelevien Beavisin ja Butt-Headin yksinkertaisuus tuntuu virkistävältä.

Paluuelokuvassaan Beavis and Butt-Head Do the Universe teinipojat Beavis ja Butt-Head luulevat, että pääsevät harrastamaan seksiä avaruudessa.

29.7. 2:00 | Päivitetty 29.7. 11:16

Vanhempia ei koskaan näy. 14-vuotiaat pojat katsovat tuntikausia MTV-kanavaa likaisella sohvalla. Heillä ei ole omakotitalolähiössä muita ystäviä, mutta he pystyvät kahdestaan innostumaan lähes kaikesta, mitä tulee vastaan rähjäisessä, virikkeettömässä naapurustossa.

Metallica-paitainen Beavis on hermostuva tosikko, joka rakastaa tulta. AC/DC-paitainen Butt-Head haluaa nähdä, kun esineet rikkoutuvat, koska se on hauskaa. Kuten ovat kaikki ruumiiseen, seksiin, päihteisiin ja nachoihin liittyvät asiat.

”Te tyypit ette ole humalassa. Te olette vain tyhmiä”, poliisi sanoo heiluville pojille Beavis ja Butt-Head -animaatiosarjan vuoden 1996 jaksossa.

Piirroshahmot ovat tietämättään juopotelleet alkoholitonta kaljaa.

Lähes kolme vuosikymmentä sitten luodut typerykset eivät ole muuttuneet uudessa Beavis and Butt-Head Do the Universe -elokuvassa. Hahmot ovat yhtä kökösti piirrettyjä ja jutut yhtä idioottimaisia.

Juonen päämäärä on viedä teinikaksikko erilaisiin tilanteisiin, joissa heidän älyn puutteensa näkyy.

Elokuva alkaa vuodesta 1998, kun parivaljakko tuhoaa koulunsa tiedenäyttelyn ja heidät tuomitaan osallistumaan avaruusleirille. Pojat päätyvät rakettiin, sinkoutuvat mustan aukon kautta nykypäivään, ostavat hotellihuoneellisen nachoja ja saavat aikaan vankilakapinan vaatimalla vessapaperia peppuaukolleen. Sarjan tunnetuinta hokemaa, ”I need TP for my bunghole”, ei säästellä.

Erityisesti alleviivataan, että mitään suurempaa viestiä ei ole tarjolla.

Viisaat versiot Beavista ja Butt-Headista ilmaantuvat auttamaan poikia.

Ystävysten sisäpiirivitsejä ei voi oikein edes laskea vitseiksi. Pojat nauravat keskenään sanoille, jotka kuulostavat hauskoilta vain lasten ja murrosikäisen huumorintajulla.

Koskea.

Aukko.

Imeä.

Äänimaailman perusta on molempien jatkuva hörinä ja hekottelu. Hahmot eivät tunne häpeää tai myötätuntoa, vaan heidän päämääränsä on pelkästään ”saada”, mitä ei tapahdu koskaan.

Elokuva on sukua draamakomedia Tervetuloa, Mr. Chancen asetelmalle, jossa Peter Sellersin esittämä yksinkertainen puutarhuri lausuu niin itsestäänselviä banaliteetteja nurmikon kasvukausista, että Washingtonin valtaapitävät eivät voi muuta kuin tulkita ne kielikuviksi taloudesta ja maailmanjärjestyksestä.

Samalla tavalla Beavis ja Butt-Head puhuvat pakkomielteisesti seksistä, mutta heitä luullaan superälykkäiksi avaruusteknikoiksi ja vakoojiksi.

Oikea typerys voi paljastaa sivistyneiden ihmisten ajattelun laiskuuden.

Yksinkertaisista teineistä kertonutta tv-sarjaa tehtiin 227 jaksoa.

Animaatiosarja alkoi Music Televisionin voimapäivinä, kun musiikkivideot olivat nuorisokulttuurin merkittävin muoto. Jaksoihin valittiin muutama video, joiden innoittamana juttu käsikirjoitettiin lentämään yllättäviin suuntiin. Kaksi texasilaista koulupoikaa arvioi kaiken näkemänsä naurettavuutta kuin rappioituneet Sohvaperunat. He moshasivat rankoille metallivideoille.

Yhdysvaltojen suurten ikäluokkien lapset, X-sukupolvi, kapinoivat ahkeraa työntekoa ja ydinperhekeskeisyyttä vastaan ylistämällä apatiaa. Beavis ja Butt-Head olivat näiden slackereiden sankareita — ja samaan aikaan pilkkaajia. Heille lähes kaikki ”sucks” eli on ankeaa. Erityisen naurettavana he pitävät hippiopettajan idealistisia yhteislauluja.

Epäkorrektista animaatiosarjasta tuli suuri kulttuuri-ilmiö jo sen aloitusvuonna 1993. Syntyi kirjoja, sarjakuvia, vaatteita, kokoelmalevy ja vuonna 1996 kokopitkä animaatioelokuva Beavis and Butt-Head Do America.

Räppäri Snoop Dogg ja talk show -isäntä David Letterman hengasivat hahmojen kanssa. Faneiksi ilmoittautuivat monet yllättävät kulttuurivaikuttajat, kuten kirjailija Stephen King ja ohjaaja Bernardo Bertolucci. Suunnitteilla oli jopa näytelmäelokuva, johon Beavisin rooliin kaavailtiin Johnny Deppiä.

Tv-sarja laajeni tie-elokuvaksi Beavis and Butt-Head Do America vuonna 1996. Päähahmoja naurattaa slangissa erektioon viittaava sana wood, suomeksi puu.

Sarjan luonut Mike Judge pitää Beavisia ja Butt-Headia tärkeimpänä tuotoksenaan, mikä on paljon sanottu, sillä hän on luonut myös muita merkittäviä tv-ilmiöitä, kuten Kukkulan kuninkaan ja Silicon Valleyn.

Useissa Judgen myöhemmissä tuotoksissa nousee esille Beavisin ja Butt-Headin tärkein piirre: tyhmyyden kiihdyttämä vastuuton käytös. Judge on käsitellyt esimerkiksi toimistotyöläisten riehaantumista Konttorirotissa ja yhteiskunnan typeröitymistä scifikomedia Idioluutiossa.

Idioottimaisuus on kuitenkin päässyt puhtaimmilleen juuri Judgen debyyttisarjassa, jossa hän itse antoi päähahmoille myös äänet.

Paluuelokuvassa Butt-Head yrittää selvittää, miten kauan hän voi potkia Beavisia kiveksille. Myöhemmin Beavis juuttuu likaiseen bajamajaan.

Lähes samanlaiset tempaukset nähdään myös toisessa MTV-sarjasta uudelleenlämmitetyssä elokuvassa, talvella ilmestyneessä Jackass Foreverissä.

Vuonna 2002 alkanutta Jackassia voi pitää elävänä versiona Beavis ja Butt-Headistä. Sarjassa skeittaritaustaiset nuorukaiset tekivät kauniisti sanottuna kivuliaita temppuja ja nauroivat kärsimykselleen.

Kriitikot ovat suhtautuneet uuteen Jackass-elokuvaan yllättävän myötämielisesti, vaikka sen huippukohdissa lähinnä keilataan palloja nivusille. Leffassa korostetaan päähenkilöiden vanhuutta ja säälittävyyttä. Räkätys kohdistuu itseen: erilaiset eläimet purevat ja pistävät keski-ikäisiä, mikä on eri tavalla hauskaa kuin kaksikymppisten sietokyvyn ylittäminen.

Beavis ja Butt-Head tunnettiin aiemmin yhteiskunnallisesta satiiristaan — tyhjäpäisyyttä ihannoivan kulttuurin kuvaamisesta —, mutta nyt idioottimaisuus tuntuu suureksi osaksi pakokeinolta kulttuurikeskusteluista. Päähahmojen tylyä kieltä naisista ja intoa kiduttaa eläimiä on himmailtu.

Beavis muuttuu edelleen kofeiini- ja lääkepäissään vessapaperia etsiväksi Suureksi Cornoholioksi, mutta sekoaminen julkisella paikalla ei ole enää yhtä vaikuttavaa kuin ensikerroilla. Kaaosta poikkeuksellisempia ovat Beavisin tunteelliset hetket, kun hän tunnustaa rakkauttaan kännykän Siri-tekoälylle.

Elokuvassa nähdään eri rinnakkaistodellisuuksien Beavisien ja Butt-Headien kokous.

Typeryys tuntuu jälleen raikkaalta.

Sarja päättyi suosion huipulla vuonna 1997. MTV yritti jatkaa kahdeksannelle kaudelle vuonna 2011, mutta vitsi oli jo kulutettu, ja kanava katkaisi esityksen kesken kauden.

Sittemmin muut kanavat ovat halunneet uudelleenlämmittää höröttelijät, mutta jatkuminen on viivästynyt sopimussotkujen takia.

Uusi Paramount+-palvelun julkaisema elokuva ei ole nostattanut samanlaista intoilun ja paheksunnan myrskyä kuin kolme vuosikymmentä sitten, mutta paluu on saanut myötämielisen vastaanoton kriitikoilta. Sitä on kehuttu ”karkeudesta” ja ”nostalgiasta, jota ei ole yliajateltu”.

Nyt Paramount+ on myös remasteroinut yli kaksisataa vanhaa jaksoa. Uusi kausi on tulossa elokuussa.

Sen trailerissa päähahmot kävelevät rauhalliselle luomutorille, jossa olisi tarjolla hippiopettajan hunajaa. Butt-Headia ei kiinnosta. He tulivat paikalle vain rikkomaan asioita.

Beavis and Butt-Head Do the Universe, Paramount+

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat