Harlekiinissa kohelletaan ja Gianni Schicchi on puhdaslinjainen komedia – silti ne muodostavat toimivan teosparin

Busonin oopperaharvinaisuus ja Puccinin mestariteos täydentävät toisiaan ihmeen hyvin Savonlinnassa vierailevan kroatialaisseurueen oopperaillassa.

Gianni Schicchi (Giorgio Surian, edessä vas.) kehittää juonen, jonka avulla hänen tyttärensä Lauretta (Darija Auguštan) pääsee naimisiin mahtisuvun pojan Rinuccion (Ryan Lopez Gonzalez) kanssa ja hän itse saa parhaat palat mahtisuvun omaisuudesta. Suvun edustaja Zita (Sofija Cingula) ei pidä Schicchin nousukasmaisuudesta.

28.7. 12:39

Ferruccio Busonin Harlekiini ja Giacomo Puccinin Gianni Schicchi Savonlinnan oopperajuhlilla 27.7.

Kroatian kansallisteatteri Rijekan toinen vierailuesitys Savonlinnan oopperajuhlilla on kahden oopperan diptyykki, jossa rinnakkain asettuvat Ferruccio Busonin harvoin esitetty Harlekiini ja Giacomo Puccinin koominen mestariteos Gianni Schicchi, kumpikin 1910-luvulla sävellettyjä. Luonteeltaan teokset ovat siis varsin erilaisia kuin seurueen ensimmäisenä Savonlinnassa esittämä Händelin barokkiooppera Julius Caesar. Silti varsinkin Harlekiinin toteutuksessa on samantyyppinen ”teatteri teatterissa” -metataso kuin Julius Caesarissa. Tämä ehkä selittyy sillä, että ne kummatkin on ohjannut Marin Blažević.

Julius Caesarissa kehystarina toimii hyvin, ja niin se toimii myös Harlekiini / Gianni Schicchi -teosparissa, vaikka väliajalle mentäessä monella saattaa olla yhtä hämmentynyt olo kuin minullakin.

Kokonaisuuden ehkä hahmottaa kunnolla vasta nähdessään väliajan jälkeen Gianni Schicchin esityksen, vaikka Blažević kuinka kertoo jo käsiohjelmatekstissään, mistä on kyse: Harlekiinin tapahtumat muodostavat Gianni Schicchille johdannon, jonka aikana teatterissa valmistaudutaan jälkimmäisen teoksen esitykseen esimerkiksi sen lavasteita pystyttämällä.

Busonin Harlekiinia ei voi pitää varsinaisena mestariteoksena, vaan se on tarinana melko kevyt, perustuessaan commedia dell’arte -hahmoihin, joiden olemukseen ei kuitenkaan kehity teoksen edetessä mitään erityistä syvyyttä.

Pikemminkin teos etenee melkoisen kohelluksen vallassa, mitä varsinkin pitävät yllä kahdelle näyttelijälle jaetun Harlekiinin roolin näyttelijät Serena Ferraiuolo ja Giulio Settimo. Heidän fyysinen näyttämötyöskentelynsä ja heidän nopeat reaktionsa ovat nautittavaa katsottavaa, ja he myös luovat ympäristön teoksen varsinaisille laulajille, jotka muodostavat tasavahvan ensemblen.

Serena Ferraiuolo ja Giulio Settimo näyttelevät Harlekiinin kahdelle näyttelijälle jaetun nimiroolin.

Vaikka Harlekiini ja Gianni Schicchi ovat näinkin erilaisia, ne täydentävät toisiaan ihmeen hyvin. Yhteys niiden välille syntyy Danten Jumalaisesta näytelmästä, jota Harlekiinissa räätäli Ser Matteo lueskelee onnellisen tietämättömänä vaimonsa puuhista ja jossa toisaalta Gianni Schicchin nimihenkilö, historiallinen Gianni Schicchi de’ Cavalcanti mainitaan nimeltä.

Dante sijoitti Gianni Schicchin helvettiin hänen väärennettyään rikkaan firenzeläisen Buoso Donatin testamentin niin, että hän itse sai omaisuudesta parhaat palat – ja tästä juonesta Puccininkin ooppera kertoo. Yhteistä teoksille on myös commedia dell’arte -perinteen vaikutus, joka Harlekiinissa on ilmiselvä, Gianni Schicchissä hieman verhotumpi.

Fabrizio Melanon ohjaama Gianni Schicchi on puhdaslinjainen, keskiajan ja renessanssin jakolinjalle sijoittuva komedia, joka toimii luontevasti ilman etäännyttäviä kehystarinoita tai modernisointia. Selkeästä epookkiympäristöstä henkilöohjauksen hauskuudet ponnistavat luontevasti. Erityismaininnan ansaitsevat myös Laura Vierimaan hauskat oivallukset tekstilaitteen suomenkielisillä riveillä, jotka tuovat lisätason lavan tapahtumille.

Solistien tulkinnoissa oli hienoa italialaista säteilyä kauttaaltaan korkealaatuisena solistiensemblenä, josta vaikuttavimpina laulajina erottuivat tenori Ryan Lopez Gonzalez (Rinuccio), sopraano Darija Auguštan (Lauretta) ja baritoni Giorgio Surian (Gianni Schicchi).

Kroatian kansallisteatteri Rijekan sinfoniaorkesteri soitti ylikapellimestarinsa Valentin Egelin johdolla sekä Busonin että Puccinin partituurit vankalla ammattitaidolla, toteuttaen Harlekiinin monitahoiset aiheet vaivatta ja toisaalta tavoittaen Gianni Schicchissä Puccinille ominaisen täyteläisyyden ja läpikuultavuuden yhdistelmän, joka päästää laulajat hienosti esiin.

Kroatian kansallisteatteri Rijekan oopperaosaston ja Osijekin kansallisteatterin yhteistuotanto. Musiikinjohto Valentin Egel, ohjaus Marin Blažević (Harlekiini) ja Fabrizio Melano (Gianni Schicchi). Harlekiinin lavastus ja valaistus Alan Vukelić, puvut Sandra Dekanić, koreografia Mila Ćuljak. Gianni Schicchin lavastus Paola Lugarić, puvut Manuela Paladin Šabanović, valaistus Dalibor Fugosić. Rijekan sinfoniaorkesteri. Harlekiinin rooleissa Serena Ferraiuolo, Giulio Settimo, Emilia Rukavina, Jurica Jurasić Kapun, Leon Košavić, Marko Spehar, Bože Jurić Pešić, Marijan Padavić, Giuseppe Nicodemo ja Andrei Köteles. Gianni Schiccin rooleissa mm. Giorgio Surian, Darija Auguštan, Ryan Lopez Gonzalez, Sofija Cingula, Marko Fortunato, Katarina Toplek, Elia Saraconi, Blaž Galojlić, Slavko Sekulić.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat