Tolkien-fanit saavat vain hetkellisiä ilon välähdyksiä tietokirjasta, joka selventää Keski-Maan taustoja

Tuoreimman Tolkien-suomennoksen pienistä esseistä ilahduttavimpia ovat ne, jotka käsittelevät haltioiden parrankasvua tai Númenorin tanssivia karhuja.

J. R. R. Tolkien kuvattuna vuonna 1972.

8.8. 12:51

Fantasia

J. R. R. Tolkien: Kirjoituksia Keski-Maasta (The Nature of Middle-Earth). Toim. Carl F. Hostetter. Suom. Jaakko Kankaanpää. WSOY. 516 s.

”Isältäni jäi valtava määrä julkaisematonta aineistoa Kolmannesta Ajasta, niin kertovaa, kielitieteellistä, historiallista kuin filosofista, ja toivon että osa tästä aineistosta voitaisiin myöhemmin julkaista”, kirjoitti J. R. R. Tolkienin poika Christopher Silmarillionin esipuheessa vuonna 1977 (suom. Kersti Juva, 1979). Kun luin nuo sanat noin 14-vuotiaana 1980-luvun alussa olin aivan täpinöissäni, sillä halusin tietää kaiken myös Keski-Maan kielitieteellisistä, historiallisista ja filosofisista asioista.

J. R. R. Tolkien herätti Keski-Maan henkiin suhtautumalla siihen kuin todelliseen maailmaan, jota hän pikemminkin löytää kuin luo. Näin hän tuli kirjoittaneeksi maailmalleen pitkän historian kielineen ja kansoineen. Niitä esitellään muun muassa Taru Sormusten herrasta -trilogian laajoissa liitteissä.

Kun kuulin että Kirjoituksia Keski-Maasta julkaistaan suomeksi, mieleeni tuli heti 14-vuotias minäni. Tiesin kuitenkin valmistella sisäistä teini-tolkienistiani pettymykseen: Tolkienin jälkeenjääneet Keski-Maa-aiheiset tekstit on jo pitkälti julkaistu Christopher Tolkienin toimitustöiden ansiosta. Monet valmiimmista teksteistä ilmestyivät Keskeneräisten tarujen kirjassa (1980, suom. 1986).

Lisäksi Tolkienin koko kirjallisen tuotannon versiot ja taustamateriaalit on julkaistu suomentamattomassa 12-osaisessa The History of Middle-earth -kirjasarjassa (1983–1996).

Mitä sitten enää on julkaisematta? Jotain ilmeisesti, sillä perikunta on jatkanut Tolkienin kirjallisen perinnön julkaisua myös 2000-luvulla.

Kirjoituksia Keski-Maasta sisältää Tolkienin tekstejä, joissa hän käsittelee Keski-Maan maita, väestöä ja aineellista kulttuuria sekä Keski-Maan metafyysistä puolta. Kirja onkin tarkoitettu syvän päädyn Tolkien-faneille. Siihen on turha tarttua, jos esimerkiksi Silmarillion ei ole hallussa.

Tolkien koki ”löytävänsä” Keski-Maan, mutta hän myös loi sitä kuten kuka tahansa kirjailija. Tämä kahtalainen asenne näkyy erityisen hyvin käsillä olevassa kokoelmassa. Toisinaan tekstit ovat maailmassa sisällä: kirjailija Tolkien esiintyy kuin gondorilaisena oppineena, joka koettaa menneisyyden tiedonmuruista päätellä millainen oli uponneen Númenorin saaren maantiede.

Toisinaan taas kyse on pikemminkin kirjailijan muistiinpanoista, joissa hän epätoivoisesti yrittää laittaa moneen suuntaan rönsynneitä aikajanojaan järjestykseen.

Kirjoituksia Keski-Maasta on ikään kuin nälkäisille faneille tiputeltuja murusia kirjailijan työpöydältä. Toiset muruset ovat kuivia ja kovia, toiset pieniä herkullisia kakunpalasia.

Kirja alkaa kuivilla muruilla. Alussa on aivan liian monta versiota suunnilleen samankaltaisista teksteistä, joissa Tolkien yrittää selvittää itselleen haltioiden ikääntymisen ja ajanlaskun suhdetta ihmisten vastaavaan järjestelmään.

Tämä on olennaista muutamien Tolkienin henkilöiden kohdalla: tiettyjen haltioiden ja ihmisten pitää olla samassa henkisessä ja biologisessa iässä eli ”elämänvuosissa” voidakseen mennä naimisiin keskenään. Suurin osa lukijoista ei varmastikaan havainnut tätä ongelmaa, mutta Tolkien pyrki ratkomaan sitä kiihkeästi.

Jos lukija selviää noin sivulle 200 asti, luvassa on mielekkäämpää tekstiä. Kukaan Tolkien-fani ei varmastikaan voi olla ilahtumatta pienistä esseistä, joissa selvitetään muun muassa haltioiden parrankasvua (tai sen puutetta) tai kerrotaan Númenorin tanssivista karhuista.

Valitettavasti tällaisia esseitä on liian vähän. Turhan usein Kirjoituksia Keski-Maasta tuntuu eräänlaiselta täydennysosalta. Kirjassa on julkaistu kappaleen tai parin mittaisia kohtia, jotka on jätetty pois Keskeneräisten tarujen kirjasta tai samaa materiaalia sisältäneestä The Peoples of Middle-earth -teoksesta, joka on History of Middle-earth -sarjan 12. osa.

Väistämättä tulee mieleen, että kustantamon olisi kannattanut pikemminkin julkaista suomeksi viimeksi mainittu teos.

Tolkien-fanille kirjan arvo tulee niissä hetkellisissä välähdyksissä, joissa kuivien haltioiden väestönkasvulaskelmien keskellä jokin yksittäinen lause herättää Keski-Maan muinaisuuden eloon. Silloin voi olla jälleen se 14-vuotias, joka kokee ensimmäistä kertaa Keski-Maan ihmeen tunnun.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat