Toimittaja-kirjailija-muusikko Jean Ramsay on toiminut niin tiskaajana kuin perunoiden kuorijana - ”En koe minkään tehtävän olevan alapuolellani”

Sanojen rytmeistä ja dynamiikasta kiinnostunut Jean Ramsay päätyi sanallistamaan myös äitinsä Laila Pullisen taidetta.

Ensi talvena Jean Ramsay pyrkii saamaan valmiiksi äitinsä Laila Pullisen elämäkerran.

30.7. 2:00 | Päivitetty 30.7. 8:31

Pihapiirissä on puolenkymmentä rakennusta, satoja vuosia vanhoja tammia, ruoho viheriöi. Lukuisat veistokset levittäytyvät maisemaan, monet nousevat ihmistäkin korkeammiksi.

Ne työsti kuvanveistäjä Laila Pullinen, ja nyt niiden saloja avaa lippalakkipäinen opas. Vieraat kuuntelevat tarkkaavaisesti, ja kiertävät katsomaan töitä ohjeiden mukaan toiseltakin puolelta.

Opas on Jean Ramsay, Pullisen ja tämän puolison, neurologian erikoislääkärin Carl-Magnus Ramsayn ainoa lapsi.

Samasta Nissbackan kartanosta Jean lähti teini-ikäisenä maailmalle, ja tänne hän palasi äitinsä pyynnöstä tätä auttamaan. Nyt Jean työskentelee äitinsä työtä vaalivan veistospuiston ja kotimuseon toiminnanjohtajana ja oppaana, sekä toimii Laila Pullisen säätiön puheenjohtajana.

Jean Ramsay on saanut kertoa monet kerrat sukunsa vaiheista. Sairautensa myötä alkoholisoitunut isä kuoli vuonna 1994, äiti 2015, poikansa syliin.

”Päästä sie irti, mie piän siusta kii, sanoin hänelle.”

”Olin vakuutellut korvaan kuiskaamalla, ettei tarvitse taistella enää. Halasin ja pidin kiinni. Laila otti viimeisen henkäyksensä ja lähti. Hetki oli käänteentekevä, lähimmäs mitä on päässyt elämän ihmettä. Syntymässä ja kuolemassa on paljon samaa”, Ramsay pohtii.

”Isä kuoli 50-vuotiaana, isoisä 54-vuotiaana. Olin aina vakuuttunut etten elä sen pidempään.”

Ensi viikolla Jean Ramsay täyttää 50.

”Olen hieman yllättynyt, että kriisiydyn snadisti tämän syntymäpäivän äärellä. Jotenkin tuntuu että olen alisuoriutunut enkä ole saavuttanut tarpeeksi täyttääkseni 50. Tosin nykyisinhän 50 on uusi 30”, hän naurahtaa.

Lapsena Jean Ramsay asui Pariisissa. Suomessa hän kirjoitti ylioppilaaksi ranskalaisesta koulusta, ja kävi saman tien armeijan ”ettei mikään pakottaisi palaamaan Suomeen”.

Hän opiskeli Edinburghin yliopistossa kahden tutkinnonkin verran, ja on asunut myös Lontoossa.

”Haaveena oli saada lukea ja kirjoittaa, joko akateemisessa kontekstissa tai sen ulkopuolella. Ihailin beat-kirjailijoita, ja tein toisen graduni skotlantilaisesta beatista Alexander Trocchista”, Ramsay kertoo.

”Musiikkikirjoittaminen on ollut lähimpänä sitä, mitä opiskelin: haastatteluja, aineiston keräämistä, sisältöjen, yhteyksien ja tulkintojen miettimistä.”

Jean Ramsayn paneutunutta musiikkijournalismia on saatu lukea mm. Rumbasta ja Rytmistä. Hän on myös ollut perustamassa verkkomedioita Nuorgam ja Creat.

”Kumpaankin olen kirjoittanut juuri niin huuruista visiointia kuin olen halunnut.”

Ansiot ovat johtaneet myös poikkeuksellisiin töihin: Bob Dylanin uudesta albumista haluttiin mittava analyysi levy-yhtiön sivuille, Anssi Kela pyysi Ramsayta kirjoittamaan kiireisen vuotensa dokumentaation kirjaksi Kosketusetäisyydellä.

Antologiaan Miehet – onko tunteita? Ramsay laati esseen kantrimuusikko Jason Molinasta. Itse hän iloitsee, että Mirel Wagner sai levytyssopimuksen Ramsayn blogikirjoituksen ansiosta.

Ironisesti Ramsay toteaa toimineensa ”auringonlaskun aloilla”. Musiikkijournalismin ohella hän työskenteli pitkään levymyyjänä helsinkiläisissä erikoisliikkeissä.

”Olin viimeinen joka sulki Tunnelin levyn oven”, hän viittaa legendaarisen liikkeen lopettamiseen.

Oman musiikin tekemiseen Ramsayta ajaa halu kirjoittaa ja ymmärtää itseään.

”Olen perfektionisti ja pelkuri. Niin kauan kuin kynttilä on vakan alla, ei kukaan muu voi puhaltaa sitä sammuksiin.”

Niinpä Ramsaylla on omaa valmiiksi miksattuakin julkaisematonta materiaalia hyllyllä usean albumin verran.

Tarvetta tehdä itse kuvataidetta ei Ramsaylla ole ollut.

”Joskus olen sekoittanut kipsiä, siinä se. Vuodesta 1988 aloin keskustella Lailan kanssa ja kirjoittaa hänen taiteestaan. Osin sanallistin sisältöjä joita hän oli hahmotellut, osin tein omia tulkintoja ja rakentelin konteksteja.”

Taiteilija arvosti poikansa näkemyksiä, ihailikin tapaa jolla Jean pystyi tarkasti hahmottelemaan asioita joita Laila teki vaistomaisesti ja tiedostamattaan.

”Maailman museot koluttuani koin ymmärtäväni Lailan taiteen, mikä vaati yhtä lailla klassismin kuin modernisminkin haltuunottoa. Se synnytti halun auttaa, joka ei kuitenkaan perustu ainoastaan velvollisuuteen, vaan aitoon ihailuun ja ymmärrykseen”, Ramsay täsmentää.

”Laila oli monessa mielessä puutteellinen henkilö, mutta taiteilijana hän on elohopeamainen, innostava, nerokas.”

Kesäkauden opastetut kierrokset veistospuistoon ja kotimuseoon päättyvät elokuun lopussa. Talvella Jean Ramsay pyrkii saamaan valmiiksi Lailan elämäkerran. Hän myös aikoo saattaa julkaisukuntoon Lailan äidin Tyynen sodanvastaisen romaanin, ja valmistelee suurta näyttelyä tämän tauluista.

”Kaikki työ on arvokasta. Olen tiskannut tiskejä ja kuorinut perunoita henkeni pitimiksi, enkä koe minkään tehtävän olevan alapuolellani esimerkiksi koulutuksestani johtuen.”

”Tietynlainen perpetuaalinen selviytymistaistelu tulee äidinmaidossa. Yrittäjän vastakohta on luovuttaja!”

Kuka?

Jean Ramsay

  • Syntyi 1972 Helsingissä.

  • Opiskeli Edinburghin yliopistossa mm. englanninkielistä kirjallisuutta ja filosofiaa.

  • M.A. English Literature (1996), M.Sc Writing & Cultural Politics (1997).

  • Työskennellyt mm. vapaana toimittajana, levykauppiaana ja harrastajamuusikkona.

  • Työskennellyt Vantaan taidemuseossa Artsissa 2019–2020.

  • Taideyliopiston tuntiopettaja 2021–.

  • Toiminnanjohtaja ja opas Laila Pullisen veistospuistossa ja kotimuseossa, jonka tiloissa Nissbackan kartanon vanhassa pehtoorinrakennuksessa myös asuu perheineen.

  • Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 3.8.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat