Maasta törröttävä ruosteinen palkki on maailmankuulun taiteilijan arvoteos, joka kuvaa tieteen ja taiteen liittoa

Eduardo Chillidan Loturaa on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi kansainvälisesti merkittäväksi julkiseksi veistokseksi.

Eduardo Chillidan Lotura I -veistos Yliopistokadulla Porthaniassa.

5.8. 15:16

Eduardo Chillida: Lotura I, 1992. Helsingin yliopisto.

Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edessä maasta näyttää törröttävän ruosteinen rakennuspalkki, joka haarautuu yläpäästään, kietoutuu itseensä ja taipuu pehmeästi takaisin maahan.

Suomen Kulttuurirahasto tilasi veistoksen maankuululta baskilaiselta kuvanveistäjältä Eduardo Chillidalta (1924–2002) Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlan kunniaksi. Teoksen nimi Lotura I tarkoittaa baskin kielellä ”sidosta”, ja teoksen on tulkittu kuvaavan tieteen ja taiteen liittoa. Teos tunnetaan myös nimellä Helsinki.

Eduardo Chillidan veistos on taottu Espanjassa entisessä tykkivalimossa.

Ruostuvasta corten-teräksestä valmistettu Lotura I taottiin Espanjassa entisessä tykkivalimossa, joka tuolloin oli jo siirtynyt valtamerilaivojen teräsosien valmistamiseen. Veistoksen paljastus lykkääntyi reilulla vuodella aukion korjaustöiden vuoksi. Aiemmin aukiota oli käytetty parkkipaikkana.

Yliopisto oli kaavaillut rakentavansa paikalle veistoksellisen kellon jo 1950-luvun alussa, kun arkkitehti Aarne Ervin Porthania-rakennus oli vielä suunnitteluvaiheessa. Hanke kuitenkin kuivui kasaan. Samoin kävi vuonna 1962, kun yliopisto järjesti kilpailun paikalle pystytettävästä veistoksesta.

Lopulta paikalle saatiin Chillidan veistos.

Teoksen julkistamisen jälkeen julkisessa keskustelussa paheksuttiin, että Kulttuurirahasto ei ollut tilannut teosta suomalaiselta taiteilijalta.

Toisaalta Chillidan teosta kiiteltiin Suomen ensimmäisenä kansainvälisesti merkittävänä julkisena monumentaaliveistoksena. Tätä ennen Suomeen oli tiettävästi pystytetty vain Oleg Kirjuhinin Maailman rauha (1990) Hakaniemessä sekä islantilaisen Rúrín Time Concrete (1986) Hämeenlinnassa.

Eduardo Chillida syyskuussa 2000.

Eduardo Chillida on 1900-luvun merkittävimpiä kuvanveistäjiä, joka tunnetaan Loturan kaltaisista julkisista monumenteista. Uransa alkuvaiheessa Chillida kiinnostui baskien raudantaontaperinteestä ja kehitti omalaatuisen abstraktin muotokielen, jossa teräspalkit näyttävät pehmeiltä ja taipuisilta.

Chillidan tunnetuimpia teoksia ovat Biskajanlahden myrskyjä uhmaava Haizearen orrazia (Tuulen kammat, 1977) sekä Elogio del Horizonte (Horisontin ylistys, 1989) Pohjois-Espanjan rannikolla. Hänen teoksiinsa voi törmätä myös muun muassa Berliinissä Saksan liittokanslerinviraston edessä sekä Washingtonissa Maailmanpankin päämajan luona.

Helsingin Loturan sisarteos, muodoltaan samantyyppinen ja samana vuonna valmistunut Lotura-veistos löytyy Sveitsistä, Lausannen olympiamuseon puistosta.

Chillida oli erityisen kiinnostunut veistosten ja niitä ympäröivän tilan suhteesta. Monesti Chillidan veistokset avautuvat tilaan ja ikään kuin kahmaisevat sen, mutta Lotura käpertyy itseensä kuin nyrkkiin puristettu käsi. Ideointivaiheessa Chillida kertoi myös ajattelevansa syleileviä ihmisiä.

”En halua hallita aukiota veistoksen koolla, vaan sen sisäisellä voimalla. Moniin muihin julkisiin teoksiini verrattuna se tulee olemaan melko pieni, vain hiukan yli parimetrinen. Pyrin kahden erillisen volyymin, arkkitehtuurin rajaaman aukion ja veistoksen väliseen jännitteeseen", Chillida sanoi Helsingin Sanomissa tutustuessaan teoksen tulevaan sijoituspaikkaan vuonna 1990.

Lähteet: Yliopisto-lehti 19/1990; Suomen Kuvalehti 27/1991; HS:n juttuarkisto

HS:n kriitikot paneutuvat suomalaisissa kokoelmissa olevien ja harvemmin nähtyjen teosten taustoihin Kuvan takana -sarjassa

Lue lisää: Koostetta sarjan alkupään osista

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat