Kirjailija Tiina Lehikoinen ponnisti taidekentälle Pielisen rannalta: ”Katsoin trapetsi­tanssijoita ja päätin, että tuollainen haluan olla isona”

Kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoisen taiteessa olennaista on muotojen välissä toimiminen ja uusien etsiminen.

”Tulevaisuuden horisontti on tärkeä teoksissani. Sinne avautuu odottamattomia mahdollisuuksia, kun pohtii menneisyyttä kriittisesti”, kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen sanoo.

13.8. 2:00 | Päivitetty 13.8. 9:14

Kun kirjailija Tiina Lehikoinen oli kolmevuotias, sirkus saapui Juukaan.

”Katsoin trapetsitanssijoita ja päätin, että tuollainen haluan olla isona. Heidän värikäs pukeutumisensa ja esityksen painovoimaa uhmaava koreografia tuntuivat toiselta todellisuudelta”, Lehikoinen muistelee.

Sirkusammattilaista Lehikoisesta ei tullut, harvinaisen monipuolinen taiteilija kylläkin. Maalaistalosta Pielisen rannalta tie vei ensin ilmaisutaidon lukioon Kuopioon, sitten Turkuun opiskelemaan kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Myöhemmin Lehikoinen suoritti kuvataiteen opintoja, valmistui Helsingissä taiteen maisteriksi ja on pitänyt taidenäyttelyitä eri puolilla Suomea.

”Lukiossa luin Eeva-Liisa Manneria ja Fernando Pessoaa sekä olin mukana teatteriprojekteissa. Taiteen mahdollisuudet tuntuivat rajattomilta.”

Lehikoinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa Punelman (Like) tämän vuoden keväällä, neljäntoista vuoden kirjailijanuran jälkeen. Esikoisteos Sitruunalumilyhtyjä (2008) sisälsi feministisesti orientoitunutta lyyristä aforismia ja palkittiin vuoden aforismiteoksena. Mietelausepiireistä tuli negatiivistakin palautetta, sillä kirjaa moitittiin teoreettisuudesta ja runollisuudesta.

Lehikoisen mukaan korkealentoisia pohtivilta mieskirjoittajilta tosin siedettiin teoreettista otetta paremmin.

”Minua on aina kiinnostanut lajien välissä toimiminen, ei pelkästään kielen ja kuvan vaan myös esimerkiksi aforismin ja runon tai esseen ja romaanin, kuten Punelmassa”, Lehikoinen sanoo.

”En usko muodon ja sisällön erillisyyteen, vaan kirjoittamiseni on pitkälti sellaisen muodon etsimistä, jossa teos olisi kotonaan. Muoto ohjaa ajattelua, ja lajikonventioita on hyvä koetella.”

Usein Lehikoinen hakee aiheensa historiasta, jossa perinteinen suurmiehiin keskittyvä lähestymistapa mahdollistaa vastakertomukset. Useiden feministien käyttämää strategiaa Lehikoinen hyödyntää myös Punelmassa. Hän pohti, millainen Eino Leinon romaanihenkilö Jaana Rönty (1907) olisi voinut olla, jos olisi saanut oman äänensä kuuluviin kirjailijan moralisoinnin ohi. Oppimaton, maaseutuköyhälistöön kuuluva nainen oli tuolloin yläluokan tekemien määritelmien armoilla.

Vuonna 1906 säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus teki Suomesta hetkessä edelläkävijämaan. Asiaa ajaneelle kirjailija Leinolle se oli myös osa pettymysten sarjaa, kun aiemmin ihannoitu kansa ei käyttäytynyt porvarillisten ihanteiden mukaan kadulla, saati äänestyskopissa.

Alun perin Punelman oli tarkoitus sijoittua suoraan Leinon ja Jaanan aikaan, mutta pian Lehikoinen tajusi, että häntä kiinnostavat eniten historian jäljet ja samojen teemojen käsittely meidän ajassamme. Romaanissa Jaana Rönnyn ääntä etsii maaseudulta kotoisin oleva dokumentaristi, joka taustaltaan osin muistuttaa Lehikoista.

”En ajattele, että menneisyys määrittää vääjäämättä tulevaa. Mutta nykyhetkeä ovat muovanneet valinnat, joita aikaisemmin on tehty, ja nyt tehtävillä valinnoilla on myös suuri merkitys”, Lehikoinen sanoo.

”Tulevaisuuden horisontti on tärkeä teoksissani. Sinne avautuu odottamattomia mahdollisuuksia, kun pohtii menneisyyttä kriittisesti.”

Tiina Lehikoinen asuu nykyään Nokian Siurossa.

Lehikoisen lapsuuden kotikunta Juuka on Tilastokeskuksen vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan Suomen köyhin, eikä sieltä ponnisteta taiteilijaksi yhtä suurella todennäköisyydellä kuin kasvukeskuksista. Juuassa oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa Lehikoisen oma näyttely.

”Elämäni on tietenkin ollut huomattavasti helpompaa kuin 1900-luvun alun köyhälistönaisen enkä samaista itseäni Jaana Röntyyn. Kuitenkin maaseutuun ja maalaisiin kohdistuu edelleen ennakkoluuloja, ja ihmisillä on monesti varsin rajoittunut käsitys elämästä maalla. Mutta myös maalaisyhteisön sisällä taiteilijan rooli voi edelleen olla ahdas.”

Lehikoinen asuu nykyään kulttuurisesti vireässä Siurossa Tampereen kupeessa, jossa vaikuttavat muiden muassa runouden monitoimija J.K. Ihalainen kirjapainoineen sekä edesmenneen Ossi Somman patsaspuiston talonmiehenä toimiva muusikko Maria Mattila (Mara Balls).

Elokuu on tapahtumien kuukausi, sillä Siurossa pidetään kirjallisuustapahtuma Painetun sanan markkinat, ja Lehikoisen oman Kiertymiä-taidenäyttelyn avajaisia juhlitaan Helsingin Stoassa osana Runokuu-festivaalia hänen syntymäpäivänään 18. elokuuta.

Siurossa työhuonevuokrat ovat melko edulliset, ja Lehikoisella sekä hänen puolisollaan, sarjakuvataiteilija Tommi Musturilla, on molemmilla huoneet vanhan valssimyllyn tiloissa. Työn ääreltä voi hetkessä vaihtaa vadelmanpoimintaan. Edellisenä päivänä ulkoilmaihmiseksi tunnustautuva Lehikoinen on kerännyt useamman litran.

”Neljävuotias lapseni meni sisään pensaaseen ja ilmoitti, että piikit eivät häntä vahingoita, sillä hän on luonnon tyttö.”

Kuka?

Tiina Lehikoinen

  • Syntyi Juuassa 1982.

  • Filosofian maisteri ja taiteen maisteri.

  • Pirkkalaiskirjailijat ry:n puheenjohtaja.

  • Esikoiskirja Sitruunalumilyhtyjä vuoden aforismiteos 2008. Runoteos Terra Nova (2019) sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Tanssiva Karhu- ja Tiiliskivi-ehdokkuudet eri runoteoksille.

  • Julkaissut myös viisi runokirjaa, kaksi novellikokoelmaa ja yhden romaanin. Lisäksi sarjakuvaa.

  • Taidenäyttelyitä eri puolilla Suomea. Monitaiteinen Kiertymiä on esillä Stoassa 18.8.–18.9. osana Runokuu-festivaalia.

  • Runouslehti Tuli & Savun päätoimittaja 2013–15. Toimittanut myös Noesis-verkkolehteä ja kokoomateoksia.

  • Asuu Siurossa. Perheeseen kuuluu puoliso ja tytär.

  • Täyttää 40 vuotta torstaina 18. elokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat