Konemusiikin harrastajia pidetään tosikkoina, mutta loppuillasta kaiuttimista saattaa kajahtaa yllätys: Viimeisellä kappaleella on klubeilla erityinen asema

Konemusiikissa suhtaudutaan musiikkietikettiin vakavasti. Silti yleisöä ei pidä aliarvioida, sanoo dj emkay eli Maria Korkeila.

Dj Schacke esiintyi Roskilden musiikkifestivaaleilla Tanskassa 2019.

8.9. 11:13 | Päivitetty 8.9. 13:02

Tanskalais-korealainen tekno-dj ja -tuottaja Schacke soitti huhtikuussa dj-setin Helsingin Ääniwallissa. Kaksi- ja puolituntisella klubikeikalla dj miksasi yhteen nopeatempoista industriaalista teknoa, trancea ja muuta konemusiikkia.

Viimeinen kappale poikkesi kuitenkin linjasta. Hyperaktiivisen mäiskeen sijaan kaiuttimista kuului jotakin hidasta ja kovin tuttua.

Herkän hahmos kaukaa näin / sua ennen tuskin koskaan huomasin

Biisi oli Nylon Beatin Rakastuin mä looseriin.

Yön tai aamun viimeisellä kappaleella on konemusiikissa erityinen asema. Klubiyön tai reivit päättävä kappalevalinta kruunaa tapahtuman ja ilmoittaa yleisölle juhlien päättymisestä. Se on kappale, joka muistetaan. Sen jälkeen valot sytytetään ja illuusio loppumattomasta yöstä särkyy. Yleisö hieroo silmiään ja valuu kotiin tai jatkoille.

”Nylon Beatin soittaminen hermostutti minua, mutta minusta tuntui, että minun täytyi soittaa se. Onneksi biisi oli menestys”, sanoo Helsingissä esiintynyt Martin Schacke puhelimessa kotikaupungissaan Kööpenhaminassa.

Martin Schacke sotkee 1990-lukulaista eurodancea hakkaavaan teknoon.

Taiteilijanimellä Schacke tunnettu dj keikkailee aktiivisesti eri puolilla maailmaa ja tuottaa omaa konemusiikkia, jossa hän sotkee 1990-lukulaisen muovista ja ilottelevaa eurodance- ja trance-euforiaa hakkaavaan teknoon. Schacken vuonna 2019 ilmestynyt hittikappale Kisloty People soi tiiviisti Euroopan teknoklubeilla, ja konemusiikkiin keskittyvä verkkomedia Resident Advisor valitsi sen vuoden parhaaksi biisiksi. Sitäkin Schacke on soittanut viimeisenä biisinä, ei tosin kuulemma enää.

Nylon Beatiin Schacke kertoo tutustuneensa eteläkorealaisen S.E.S.-yhtyeen kautta, jonka vuoden 1998 Dreams Come True -kappale perustuu Rakastuin mä looseriin -hittiin. Tuottaja Risto Asikainen myi kappaleen oikeudet 1990-luvulla eteläkorealaiselle levy-yhtiölle.

Kun Dreams Come Truen alkuperä selvisi sattumalta Shackelle, hän päätti testata alkuperäistä kappaletta Helsingin-keikallaan.

Helsingissä Schacke metsästi Nylon Beatin esikoisalbumin cd-versiota käytettynä levykaupoista. Lopullisen päätöksen kappaleen soittamisesta hän teki kuitenkin vasta viime minuuteilla ennen keikan loppumista tarkkailemalla yleisöä. Yleisö vaikutti hänen mielestään iloiselta ja kappaleelle avoimelta, mutta kovin tarkasti hän ei osaa valintaprosessia sanallistaa.

Paikalliset biisivalinnat eivät ole Schackelle tavattomia. Pietarissa Schacke lopetti keikkansa 1990-luvulla aloittaneen venäläisen tanssiyhtyeen Gosti iz buduštšegon dancehumppaan Begi ot menja. Madridissa viimeisenä biisinä soi vuorostaan DJ Gigolan & Kev Kokon elektrokappale Papi, pari vuotta vanha espanjankielinen reivihitti.

Maria Korkeila eli emkay keikkaili elokuussa Flow-festivaalilla.

konemusiikissa musiikkietikettiin suhtaudutaan paikoin vakavasti, eikä tyylilajista yleensä poiketa. Mielikuva konemusiikin harrastajista saattaa olla melko totinen.

Viimeisen kappaleen aikana dj voi kuitenkin ottaa erityisiä vapauksia ja hassutella, silloin ”ei haluta tampata naama peruslukemilla”.

Tätä mieltä on Maria Korkeila eli emkay, joka soittaa dj-keikkoja säännöllisesti Helsingin konemusiikkiin keskittyvillä yöklubeilla, kuten Post Barissa ja Kaikussa.

”Vika biisi saa olla jokin freesi biisi, mutta muuten halutaan tampata naama peruslukemilla.”

Joskus Korkeila on yrittänyt soittaa viimeiseksi kappaleiksi sopivia biisejä keskellä settiä, esimerkiksi remix-versioita 2000-luvun alun pop-hiteistä. Keskellä settiä ne ovat herättäneet yleisössä hämmennystä. ”Cultural code” on sellainen, Korkeila sanoo.

”Ei yleisöä tarvitse aliarvioida. Ei tarvitse olla niin, että hei, täällä saa soittaa ainoastaan teknoa. Sitä voi myös haastaa ja kyseenalaistaa sopivissa määrin.”

Usein yöklubeilla ja reiveissä soittaa yhden yön aikana useita dj:tä vuoroissa. Koko tapahtuman päättävä kappale ja alkuyön dj-setin viimeinen kappale eroavat toisistaan. Keskellä yötä Korkeila ei halua lopettaa settiään sellaiseen kappaleeseen, josta seuraavan dj:n olisi vaikea jatkaa.

Kesäkuun lopussa Korkeila soitti dj-keikan Solstice-festivaalilla Rukalla. Koska seuraavan esiintyjän laitteiston pystyttämiseen meni odotettua enemmän aikaa, Korkeila soitti putkeen kolme viimeiseksi kappaleeksi tarkoittamaansa biisiä: Ensin Nice Creamin Song 2 -housejumpan, joka sämplää brittibändi Blurin samannimistä kappaletta, sitten oman kappaleensa Bootiesongin. Viimeinen kappale oli lopulta bootleg-version räppäri Missy Elliottin Lose Control -hitistä.

Antti Salonen kuulostaa puhelimessa epäröivältä.

”En tiedä, haluanko paljastaa sitä Helsingin Sanomille.”

”Kerron kyllä mielelläni, jos kysytään yksityisesti, mutta jos tää on valtakunnan mediassa...”

Jahkailu jatkuu muutamia minuutteja. Haastattelu tehdään heinäkuun alussa, ja Salonen on ollut esiintymässä viimeisenä dj:nä edellisen kerran VUM Open Air -tapahtumassa Ääniwallissa. Lähes joka viikonloppu keikkaileva dj pyörittää omia Techno Interests Me -klubi-iltoja. Salonen on antanut kasvonsa myös samannimiselle meemille, jossa pilaillaan tosikkomaisina ja viisastelevina pidetyille teknoharrastajille.

Meemi sai alkunsa Salosen kuvasta, joka julkaistiin Hel Looks -katumuotiblogissa vuonna 2011. Aiheesta on kirjoittanut myös muun muassa Vice.

Antti Salosen kuva julkaistiin vuonna 2011 Liisa Jokisen Hel Looks -katumuotisivustolla. Salosen vähäeleinen tyyli ja lausahdus ”Techno interests me” jäi elämään meemissä.

Antti Salonen on antanut kasvonsa Techno Interests Me -meemille.

Jotakin Salonen suostuu sentään viimeisestä kappaleesta kertomaan. ”Milleniumin vaihteessa” levytetyssä kappaleessa on rikottu elektro-rytmi ja ”catchy” melodia. Salonen on soittanut biisiä viime aikoina muuallakin, koska kappale on yksi hänen suosikeistaan ja sillä ”saa villejä reaktioita aikaan”.

”Sellainen secret weapon”, Salonen lisää.

Ennen keikkaa Salosella on tapana valita mukaan otettavia levyjä muutamia tunteja. Levyjä valitessaan hän miettii tapahtuman luonnetta, muita esiintyjiä ja esiintymistilaa. Esimerkiksi neliömäärältään isoon halliin sopii isosti pauhaava äänimaailma, pieneen klubitilaan tarvitaan jotakin intiimimpää. Yksittäisiä biisejä tai biisijärjestystä hän ei ennakolta päätä, vaan valitsee ne soittaessaan aistimalla yleisön tunnelmaa.

Viimeisille kappaleille hän ei halua antaa erityisasemaa. Hän päättää viimeisen kappaleen vasta viimeisen vartin tai puolen tunnin aikana.

”On tylsä kela ajatella, että tietäisin jo etukäteen, mitä illan aikana tapahtuu. Se selviää minulle itsellenikin vasta illan ja sen setin aikana.”

Martin Shacken mielestä hyvä lopetuskappale muuttaa setin tunnelman. Se on yleisölle yllätys. Viimeisessä kappaleessa on oltava myös vaikuttava lopetus, outro, jonka voi antaa soida loppuun asti.

”Etenkin jos olen soittanut hard techno -setin, tykkään soittaa lopussa jotakin pehmeää, melodista ja söpöä”, Schacke sanoo.

Usein Schacke saattaa lopussa hidastaa tempoa ja valita jotakin rauhallista.

”Se on pieni palkinto niille ihmisille, jotka ovat jääneet paikalle koko yöksi.”

Dj:llä on valmiina kansiollinen takuuvarmoja, energisiä lopetusbiisejä. Sitten on kappaleita erityisiä, harvinaislaatuisia tilanteita varten.

Tällainen kappale on esimerkiksi japanilaisen tuottajan Norikon eli Poison Girlfriendin kappale Fact 2, jonka Schacke soitti 12-tuntisen maratonsettinsä päätteeksi Georgian pääkaupungissa Tbilisissä, kuuluisalla Bassiani-klubilla. Vuonna 1992 ilmestyneessä unenomaisessa kappaleessa on huiluriffi ja ranskan- ja englanninkielisiä vokaaliosuuksia. Schacke kuvailee kappaletta lämpimäksi, toiveikkaaksi ja samanaikaisesti surulliseksi.

Sellainen ei sovi joka hetkeen, vaan vaatii myös yleisöltä herkkyyttä.

Joskus Schacke miksaa kaksi viimeistä kappaletta saumattomasti yhteen, joskus taas hän pitää kappaleiden välissä pienen tauon. Usein hän kommunikoi valoteknikon kanssa. Viimeisen kappaleen aikana valoja voi jo alkaa sytyttää tai niillä voi tehdä jotakin erikoista.

viimeinen biisivalinta voi mennä myös pieleen.

Kun ruotsalainen edm-artisti Avicii kuoli vuonna 2018, Shacke halusi kunnioittaa kuollutta maailmankuulua tuottajaa. Schacke päätti soittaa Aviciin Levels-hitin yön viimeisenä kappaleena kotikaupungissaan Kööpenhaminassa. Schacke pitää kappaleesta, sillä hän muistaa sen hyvin teinivuosiltaan.

”Ajattelin, että muillakin ihmisillä olisi kappaleeseen samanlainen nostalginen suhde.”

Osa yleisöstä lähti kuitenkin paikalta kesken kaiken.

”Pari ystävää sanoi myöhemmin, että kappale ei luultavasti ollut paras valinta.”

Oikaisu 8. syyskuuta klo 13.00: Georgian pääkaupunki on Tbilisi, ei Tsibilisi, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat