Raija Oranen puhaltaa eloa vuorineuvos Gösta Serlachiuksen elämäntarinaan

Raija Oranen on kertojana selkeä ja konstailematon. Faktaa ja fiktiota yhdistävän romaanin lähteiden merkitseminen on kuitenkin leväperäistä, kirjoittaa Unto Hämäläinen.

Raija Orasen romaani Iso kertoo vuorineuvos Gösta Serlachiuksesta.

30.7. 11:52

Romaani

Raija Oranen: Iso. Otava. 475 s.

Kirjailija Raija Oranen ( s. 1948 ) on 1960-luvun nuori ja hän lienee hyräillyt Laulua kahdestakymmenestä perheestä, jonka Kristiina Halkola levytti vuonna 1969. Laulussa luetellaan talouselämää hallinneita mahtisukuja: ”Honkajuuri, Virkkunen, Erkko, Serlachius...”

Orasen kirja Iso kertoo vuorineuvos Gösta Serlachiuksesta (1876–1942). Hän nousi 31-vuotiaana sukuyhtiön johtoon syrjäyttämällä serkkunsa Axel Serlachiuksen, yhtiön perustajan setänsä G. A. Serlachiuksen pojan.

Gösta Serlachiuksen aikana yhtiö kasvoi metsäjätiksi. Hän hallitsi kovin ottein firmaansa, sen tehtaita ja työntekijöitä. Mäntässä hän oli patruuna, työn ja leivän isä. Maksoi palkkaa kitsaasti, mutta saattoi käyttää isoja summia yhteisiin hankkeisiin. Perhesuhteet olivat kiemuraiset ja elintavat niin rehevät, että mänttäläisillä riitti puhumista.

Gösta Serlachius (1876–1942) oli paitsi metsäteollisuusyrityksen johtaja myös aikansa poliittinen vaikuttaja.

Serlachius oli myös aikansa poliittinen vaikuttaja, Mannerheimin ystävä ja tukija, Risto Rytin läheinen kumppani. Suomen Pankin pääjohtajana Ryti pelasti Serlachiuksen konkurssilta.

Orasen kirja on tehty samalla faktojen ja fiktion yhdistämisen tekniikalla, jolla hän on kirjoittanut presidenteistä. Hän puhaltaa päähenkilöihin eloa joko kertomalla tosiasioita tai kuvittelemalla heidän hyveitään, paheitaan, ihmissuhteitaan ja sairauksiaan. Lukija joutuu päättämään, mitä uskoo todeksi, mitä ei.

Orasella on myös taito työntää näyttämölle kiinnostavia sivuhenkilöitä. Isossa kiehtova sivupersoona on Ester Toivonen, Miss Eurooppa vuodelta 1934, josta tuli Gösta ja Ruth Serlachiuksen perheystävä. Vanhan vuorineuvoksen pää meni vähän pyörälle nuoren kaunottaren seurassa.

Kirjojensa eteen Raija Oranen on tehnyt huolellisen pohjatyön ja kertojana hän on selkeä ja konstailematon. Häntä lukee mielikseen.

Tuotantoketjussa on kuitenkin katkos, joka toistuu taas kerran. Lähteet merkitään leväperäisesti. Oranen ei näytä oppivan virheistä. Otava ei näytä välittävän moitteista.

Kirjan lopussa mainitaan epämääräisen otsikon Taustaa alla kolmen muun kirjoittajan kirjat: Teemu Keskisarjan G.A. Serlachiuksen elämäkerta, Oula Silvennoisen Gösta Serlachiuksen ja tämän pojan R. Erik Serlachiuksen elämäkerrat sekä Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimon Gösta Serlachiuksen pikkuserkun Gerda Rytin elämäkerta. Viimeksi mainitun kirjoittajan nimi on merkitty luetteloon Anna-Liisaksi.

Miksi tarkempi lähteiden merkitseminen olisi paikallaan?

Raija Oranen käyttää runsaasti sitaatteja Serlachiuksen kirjeistä. Sitaatit on oivaltavasti valittu, vievät tarinaa eteenpäin ja antavat ryhtiä tekstille. Niiden valinnassa esityön ovat kuitenkin tehneet edellä mainitut tutkijat. Olisi ollut reilua mainita lopussa, mistä lähdeteoksista kirjesitaatit on poimittu. Jos Oranen on itse käynyt arkistossa lukemassa kirjeitä, senkin olisi voinut mainita.

Elämänsä loppupuolella Serlachius kirjoitti pojilleen ennustuksen: ”Kokemus osoittaa, että harvoin sama perhe kykenee säilyttämään yrityksen käsissään kauemmin kuin n. 100 vuoden ajan. Teidän on syytä pitää varanne. Isosetänne hallitsi Mänttää 32 vuotta, minä olen hänen kuolemansa jälkeen vaikuttanut siellä 31 vuoden ajan, ja pian on Teidän vuoronne. Kun Te olette vanhoja, on 100 vuotta kulunut. Teidän on syytä hankkia arvollisia seuraajia. Teidän on jo nyt tunnettava suuri vastuunne tästä asiasta. ”

Ennustus osui lähes kohdalleen. Vuonna 1868 perustettu sukuyhtiö menetti itsenäisyytensä fuusiossa Metsäliiton kanssa vuonna 1986. Jos tänään tehdään uusi laulu talouselämän kahdestakymmenestä perheestä, Serlachiuksen nimeä ei enää mainita.

Mäntässä sukua muistellaan kaiketi hyvällä. Gösta Serlachius perusti vuonna 1933 säätiön, jolle lahjoitti 500 maalausta ja veistosta sekä runsaasti rahaa. Säätiö on sittemmin vaurastunut ja laajentunut kaupungin taide- ja historiakeskukseksi. Sen kruununa on taidemuseo Gösta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat