Myötähäpeään erikoistunut koomikko menee sarjassaan todella pitkälle näyttääkseen, miksi elämää ei voi ennakoida

Kanadalaiskoomikko Nathan Fielderin The Rehearsal -sarja on kiehtova ja häiritseväkin kokeilu.

Nathan Fielderin komediassa keinotekoisuuden ja simulaation tasot kasaantuvat.

5.8. 2:00 | Päivitetty 5.8. 12:19

”Onko sinulla jotain, minkä tekemistä olet vältellyt?” luki nettiin laitetussa ilmoituksessa, jolla haettiin osallistujia HBO:n uuteen dokumentaariseen komediasarjaan The Rehearsaliin. Kuusiosaisesta sarjasta on esitetty kolme jaksoa.

Ohjelmassa on tarkoitus valmistautua kohtaamaan elämän vaikeita hetkiä. Valmistautumiseen kuuluu tilanteiden huolellinen harjoittelu etukäteen, jotta osallistuja osaa varautua todellisessa hetkessä ilmaantuviin muuttujiin.

Kuulostaa hyväntahtoiselta. Tässähän olisi mukava reality-formaatti suomalaiseenkin televisioon!

Mistään niin yksinkertaisesta kanadalaiskoomikko Nathan Fielderin luomassa sarjassa ei kuitenkaan ole kyse.

Fielder tunnetaan Comedy Central -kanavan Nathan for You (2013–2017) -ohjelmasta, joka sai huomiota absurdeilla tempauksillaan. Robottimaista pokerinaamaa pitävä Fielder otti Nathan for Youssa vaikeuksissa olevia yrityksiä auttavan konsultin roolin.

Kuuluisin Nathan for Youssa tehty stuntti oli Dumb Starbucks -nimisen parodiakahvilan perustaminen. Fielder myös esimerkiksi lavasti kotieläintarhaa auttaakseen viraalivideon, jossa tarhan sika pelastaa vuohen hukkumasta.

Fielderin komiikka perustuu ylenpalttista työmäärää vaativiin sketseihin ja usein myös myötähäpeään. En ole kyennyt katsomaan Nathan for Yousta kuin katkelmia sen paikoin raastavan nolostuttavuuden takia. Sarja vaikuttaa hauskalta, mutta pidempiaikainen altistuminen käy minulle liian raskaaksi.

Lue lisää: Myötähäpeäkomediat ovat tehneet meistä oman noloutemme vankeja

The Rehearsalissa Fielderin hahmo pitää edelleen naaman peruslukemilla, ja tarkoituksena on yhä nimellisesti ihmisten auttaminen. Sarjan mittakaava on kuitenkin HBO-budjetin ansiosta täysin eri sfäärissä kuin Nathan for Youssa.

Ensimmäisessä jaksossa Fielder tapaa Kor-nimisen miehen, joka on valehdellut vuosia maisterintutkinnostaan. Kor kokee akateemisen valheen kasvaneen liian suureksi, ja haluaa tunnustaa asian pubivisoissa tapaamilleen ystävilleen.

Korin kerrottua tilanteestaan paljastaa hänen kotiinsa kutsuma Fielder omat korttinsa. Hän on valmistautunut ensikohtaamiseen rakennuttamalla teollisuushalliin jokaista kirjahyllyn kirjaa myöten täydellisen lavasteversion Korin asunnosta, jossa hän on käynyt yhdessä näyttelijän kanssa läpi kymmeniä vaihtoehtoisia skenaarioita Korin kohtaamisesta.

Fielder on valmistautunut obsessiivisen tarkasti jokaiseen mahdolliseen käänteeseen, jonka keskustelu vieraan ihmisen kanssa voi kohdata.

Koska Fielderillä on liki taianomainen kyky löytää todellisen elämän hahmoja, joita ei voisi keksiä, ottaa Kor tämän superpahismaisen paljastuksen oudon rennosti. Projekti voi alkaa.

Fielder, Kor ja hänen ystäväänsä Triciaa esittävä näyttelijä harjoittelevat tulevaan pubivisaan ajoitettua tunnustusta Korin vakiobaari Alligator Loungen lavasteversiossa, joka on toimivaa pizzauunia myöten autenttinen kopio paikasta.

The Rehearsalissa harjoitukset tapahtuvat millintarkasti jäljennetyissä lavasteissa.

Lähin vertailukohta The Rehearsalille on Charlie Kaufmanin elokuva Synecdoche, New York (2008), jossa Philip Seymour Hoffmanin esittämä teatteriohjaaja rakentaa täydellisen jäljitelmän New Yorkista loputonta näytelmää varten. Myös The Rehearsalissa lavasteiden ja harjoitusten tasot kasaantuvat, ja projektiin tulee yhä suurempia panoksia. Toisessa jaksossa Fielderin apua hakee 44-vuotias Angela, joka haaveilee lapsesta ja maatilaelämästä.

Marionettimestarina läppärinsä kanssa hääräävän Fielderin eksaktit simulaatiot purkautuvat inhimillisten tekijöiden takia. Tunteita ei voi ennustaa, kuten hän joutuu eräässä vaiheessa toteamaan.

Fielderin oma hahmo vastaanottaa osallistujiensa sekopäisimmätkin mielipiteet ja toimet ilmeettömällä ihmetyksellä. Varsinkin toisessa jaksossa tavattavan Robinin kohdalla Fielder on osunut vastuuttoman hörhöilyn kultasuoneen.

Yksinäisen koomikon oma halukkuus ymmärtää ihmisten käytöstä kuuluu sarjan teemoihin. Hymyillessään tuskaiselta näyttävä mies viettää aikaa istumalla tyhjissä lavasteissaan.

Fielderin sarja kulkee eettisellä epämukavuusalueella, joka altistaa sen perustellulle kritiikille. Millaisella katseella koomikko tarkastelee ongelmiensa kanssa kipuilevia ihmisiä? Käytetäänkö heitä hyväksi? Esimerkiksi The New Yorker -lehden elokuvakriitikko Richard Brodyn mukaan Fielderin sarjan osallistujiin kohdistama vallankäyttö on sietämätöntä.

Pidän The Rehearsalin sisäänrakennettua vaikeutta sen vahvuutena. Kunnianhimoinen sarja ei tyhjene yksiselitteisiin moraaliarvostelmiin, vaan elää sen herättämistä ristiriitaisista tunteista.

The Rehearsal ei välttämättä naurata ääneen, mutta kiehtovaa televisiota se on. Harva komediana markkinoitu teos saa pohtimaan sosiaalisen elämän strukturoitua luonnetta, dokumenttimuodon eettisiä kysymyksiä ja esimerkiksi filosofi Jean Baudrillardin simulaatioteoriaa, jossa kopioiden kopiot syrjäyttävät alkuperäisen todellisuuden.

Kiinnostavaa nähdä, mihin Fielderin häiritsevä eksistentiaalinen nuorallatanssi johtaa viimeisen kolmen jakson aikana.

The Rehearsal, HBO Max.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat