Yle-lain muutos on herättänyt mediayhtiössä huolta, mutta juttuja ei aleta ”väkisin koristella” kuvallisiksi, päätoimittaja sanoo

Iltalehden vastaavasta päätoimittajasta Perttu Kauppisesta laki ei riittävästi määrittele Ylen tehtävää. Tutkija Marko Ala-Fossi sanoo, että lakimuutos ei ollut asiantunteva päätös.

5.8. 14:00

Yle-lain tekstisisältöjä koskeva muutos astui voimaan elokuun alusta.

Jatkossa Yleisradion on julkaisuissaan liitettävä tekstisisältönsä pääsääntöisesti liikkuvaan kuvaan tai ääneen. Poikkeuksen tekevät akuutit, päivittyvät uutistapahtumat sekä kulttuuriin ja oppimiseen liittyvät sisällöt. Niistä Yle saa edelleen julkaista tekstisisältöä vapaasti.

Ylen uutisetusivu ei ole juuri muuttunut elokuun alussa. Eniten tilaa saavat ajankohtaisuutiset ja luetuimmat henkilövetoiset artikkelit. Pidemmät tekstisisällöt ovat usein runsaasti kuvitettuja tai etenevät kuvapainotteisesta näkymästä toiseen.

Joissain jutuissa on mukana kuunneltavia pätkiä. Kolumnit ovat olleet kuunneltavissa jo pitkään.

Yleisradiossa on asiasta eri näkemyksiä. Kun eduskunta hyväksyi uudistetun Yle-lain maaliskuussa, Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila arvioi asiasta kertovassa uutisessa, ettei lakimuutos kovin ratkaisevasti vaikuta Ylen tekstimuotoisen sisällön määrään tai yhtiön mahdollisuuteen palvella yleisöä.

Jouko Jokinen

Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen julkaisi lakimuutoksen voimaan astumisen aattona sunnuntaina Ylellä kolumnin, jonka hän kirjoittaa muuttuvan lainvastaiseksi maanantaina. Jokisen mukaan ”Yle-laki rajaa sananvapautta”. Tekstissä mainitaan esimerkiksi kaupallisen Alma Median heinäkuussa tekemä positiivinen tulosvaroitus esimerkkinä siitä, ettei kaupallisen median asema ole Jokisen mukaan uhattuna.

”Tämä [uudistus] on herättänyt aika paljon huolta”, Jokinen sanoo puhelimessa.

”Työntekijät ovat pohtineet, emmekö enää saa julkaista tietynlaisia asioita.”

Jokinen vakuuttaa, että kysymys on kuitenkin vain painopisteen siirtymisestä audiovisuaaliseen kerrontaan. Hänestä audiovisuaalisuuden rooli kasvaa ja tekstin osuus heikkenee nyt kaikkialla, myös Yle-laista riippumatta.

”Mutta kyllä se aina pieni leikkaus sananvapauteen on, kun julkaisuja joudutaan miettimään muutenkin kuin vain journalistisin perustein ja toimituksen sisäisenä asiana.”

Lukijoille muutos näyttäytyy Jokisen mukaan video- ja äänisisältöjen kasvuna, juttujen lyhenemisenä ja pitkien, pelkkään tekstiin keskittyvien artikkelien katoamisena.

”Käytännöt tulevat jonkin verran muuttumaan, kun pitää harkita, ovatko sisällöt uuden lain hengen mukaisia. Erityisesti lähiviikkoina joudumme varmasti paljon funtsimaan asioita. Onneksi kaikkea voidaan katsoa käytännössä ja kukaan ei kuole, jos kokeillaan jotain.”

Lakimuutoksen taustalla on vuosien prosessi, jonka käynnisti Medialiiton vuonna 2017 tekemä valtiontukikantelu Euroopan komissiolle. Kantelussa verorahoitteisen Yleisradion kilpailuaseman nähtiin uhkaavan kaupallisia medioita tekstisisältöjen osalta. Medialiiton kantelun taustalla oli päämäärä ”turvata länsimaiseen moniääniseen mediatarjontaan olennaisesti kuuluvan lehdistön toimintaedellytyksiä.”

Kantelussa Medialiitto esitti tilastoja, kuinka yksityisen media-alan liikevaihto oli laskenut noin 400 miljoonalla eurolla vuosien 2011 ja 2015 välillä, kun Ylen vuotuinen liikevaihto oli samana aikana kasvanut yli 80 miljoonalla eurolla.

Perttu Kauppinen

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen ei ole tyytyväinen lakimuutokseen. Hänestä se ei muuta Ylen sisältöjä käytännössä lainkaan.

”Yle on vain alkanut väkipakolla liittää jonkinlaisia Kuuntele tästä -tyyppisiä linkkejä juttuihin, jolloin he pystyvät julkaisemaan kaiken sen, mitä ennenkin”, hän sanoo.

Kauppisen mielestä Ylen tulisi tarjota ennen kaikkea sisältöjä, joita ei kaupallisesti ole kannattavaa tehdä tai jota ei tällä hetkellä muualla ole tarjolla. Hän korostaa, että Yleisradion pitäisi keskittyä miettimään, miten täyttää tehtäväänsä julkisena palveluna. Verorahoitteisen palvelun kohdalla journalistisen harkinnan ei hänestä kuuluisi lähteä mediasta itsestään, vaan yleisön tarpeista.

”Ongelma onkin, että Yle on valinnut strategian, jossa se haluaa vain verissäpäin tavoittaa mahdollisimman monta ihmistä ja kasvaa mahdollisimman suureksi”, Kauppinen sanoo.

”He eivät halua käydä keskustelua siitä, mikä on julkisen palvelun ydin.”

Kauppisen mielestä lainsäätäjät eivät ole riittävän selvästi määritelleet Yleisradion tehtävää, eikä uusi laki paranna tilannetta.

”Jos kaupallinen media hoitaa jo sen [tietyn uutis- ja mediatarpeen] ei sinne pidä verovaroilla mennä sörkkimään”, hän sanoo.

Maaliskuussa 2021 joukko median ja viestinnän yliopistotutkijoita julkaisi Yle-lain muutosta koskevan lausunnon, jossa esitettiin joukko syitä suunnitellun lakimuutoksen kumoamiseksi. Lausunnossa muun muassa huomautetaan, ettei Ylen tekstisisältöjen kaupallista mediaa heikentävästä vaikutuksesta ole tutkimuksellista näyttöä.

Siinä todetaan myös, että kantelun tekemä jaottelu tekstisisällön ja audiovisuaalisen sisällön välillä on teknologisesti vanhentunut. Kun suurinta osaa sisällöistä kulutetaan digitaalisesti, sisällöt eivät ole sidottuja yhteen kuluttamistapaan, eivätkä lausunnon mukaan siksi uhkaa toisiaan.

Marko Ala-Fossi

”Lakimuutos ei ollut asiantunteva päätös, vaan riskien minimointia. Yritettiin päästä asiasta tekemättä numeroa, vaikka nimenomaan numero tästä olisi pitänyt tehdä”, sanoo kriittistä lausuntoa laatimassa ollut Tampereen yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori, Marko Ala-Fossi.

”Tässä takerruttiin pieneen lainsäädännölliseen muotoseikkaan. Alkuperäisessä Yle-laissa ei erikseen mainita tekstisisältöjä, koska niiden tuottamista on pidetty itsestäänselvyytenä.”

Lakimuutosta vastustavassa lausunnossa ehdotetaankin parlamentaarista prosessia, jossa tekstisisällöt saataisiin sisällytettyä Yleisradion lakisääteisiin tehtäviin. Tekstissä huomautetaan, että kantelusta alkunsa saanut lakimuutos avaa tilan yhä uusille kanteluille ja lain kyseenalaistamiselle kaupallisesta näkökulmasta.

Marko Ala-Fossin mukaan eduskunnassa on menty helpoimman kautta, kun lakia päätettiin muuttaa.

”Jostain syystä Suomessa oli poliittinen valmius ennemmin tinkiä sananvapaudesta kuin lähteä selvittämään tätä asiaa [Ylen roolia lainsäädännössä] juurta jaksain”, Ala-Fossi sanoo.

Hänestä tapaus osoittaa, että nykyisessä eduskunnassa ollaan valmiita joustamaan kaupallisen tahon vaatimuksien edessä jopa viestintäpoliittisten periaatteiden kustannuksella.

Ala-Fossi uskoo lain muutoksen näkyvän Ylen sisällöissä ainakin jonkinlaisena resurssien hukkaamisena. Hänestä laki saattaa ajaa toimittajia käyttämään resursseja audiovisuaalisen sisällön tuottamiseen silloinkin, kun niitä olisi mielekkäämpää käyttää johonkin muuhun.

Jouko Jokisen mukaan näin ei ole käymässä. Ylessä ei ole suunnitelmissa, että audiovisuaalista sisältöä kehiteltäisiin tärkeäksi koettuihin aiheisiin vain siksi, että niistä voitaisiin lain puitteissa kertoa.

”On hölmöä, jos kaikkia juttuja pitäisi väkisin koristella. Toisaalta esimerkiksi ajattomat aiheet toimivat paremmin, kun niissä on myös liikkuvaa kuvaa.”

Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmbergin mukaan on Ylen oman hallintoneuvoston tehtävä valvoa, että lakia ja EU-sääntelyä noudatetaan. Holmberg kertoo, että Medialiitto teettää sisällönmuutoksesta ulkopuolisen arvioinnin syksyn aikana, kun sisältöä on julkaistu lakimuutoksen puitteissa enemmän.

Jukka Holmberg

”Tämä on kuitenkin juridinen kysymys, siksi emme pienellä otoksella lähde näyttämään vihreää tai punaista valoa ratkaisuille.”

Tiedot arviosta toimitetaan Euroopan komissiolle.

”Komissiollahan tässä tämä juridinen tulkintavalta ainoastaan on, että noudattaako käytännöntoteutus uutta, muutettua Yleisradiolakia ja EU:n valtiontukisäätelyn vaatimuksia.”

Kysymys mahdollisesta uudesta kantelusta on Holmbergin mukaansa turha. Nykyinen kantelu on passiivisessa vaiheessa, kun komissio ilmoitti kesällä, että he lopettivat tutkinnan tässä vaiheessa. Tarvittaessa komissio voi kuitenkin aktivoida kantelun uudelleen. Holmbergin mukaan on komission päätösvallassa, antaako käytännön toteutus aihetta tutkinnan jatkamiseen vai ei.

”Valta on komissiolla. Euroopan komissiota kiinnostaa tietenkin, että pysyykö toiminta sallitun valtiontuen alueella jatkossa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat