Aimo Kanerva halusi maalata Pelle Miljoonan muotokuvan nähtyään punkkarin keikan – tärkeää on sisäinen näköisyys, ajatteli taiteilija

Gallerianäyttely esittelee postuumisti parikymmentä Aimo Kanervan maalausta. Näyttelyssä on katsottavissa herkkiä luontokuvauksia ja viimeinen omakuva.

Aimo Kanerva: Pelle Miljoonan muotokuva, öljy kankaalle 1980–85.

1.8. 14:30

Maalaustaide

Aimo Kanervan maalauksia 14.8. saakka Galleria A2:ssa, Annankatu 12. Ti–pe 12–17, la–su 12–16.

Helsingin Annankadulla on nähtävissä kiinnostava kokonaisuus: parikymmentä Aimo Kanervan (1909–1991) maalausta hänen puolisonsa kokoelmasta. Esillä on öljymaalauksia ja akvarelleja kuudelta vuosikymmeneltä, vuonna 1938 valmistuneesta asetelmaluonnoksesta taiteilijan viimeiseksi jääneeseen Omakuvaan (1978–1988).

Aimo Kanerva: Omakuva 1978–1988, öljy kankaalle.

Pienimuotoinen ja intiimi näyttely on tervetullut. Kanerva edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1960 ja hänen taiteestaan koottiin retrospektiivejä 1970-luvulla. 1980-luvulla hän oli näkyvästi esillä eräänlaisena uusekspressionismin isähahmona ja esiintyi muun muassa Krista Mikkolan trendikkäässä galleriassa. Tällä vuosituhannella hänen teoksiaan on kuitenkin nähty harvoin. Voi olla, ettei nuorempi sukupolvi tunne häntä edes nimeltä.

Kahden omakuvan rinnalla on myös muusikko Petri Tiilin alias Pelle Miljoonan muotokuva (1980–85), jonka Kanerva halusi tehdä nähtyään tämän keikalla Kulttuuritalossa. Näköisyyttä enemmän häntä kiinnosti malliensa sisäinen olemus. ”Mie haluun maalata uhman mikä siussa on”, Pelle Miljoona muistelee näyttelyn tiedotteessa.

Pyrkimys tavoittaa aiheen perimmäinen olemus leimaa myös maisemia ja muita luontoaiheita. Kanerva kuvasi suomalaista luontoa herkästi ja rakkaudella ja ymmärsi sen karun ja vaatimattoman kauneuden.

Aimo Kanerva: Kurjenmiekat, 1985, öljy vanerille.

Hän maalasi Lapin avaria soita ja järvenrantoja sekä pohjoisen luonnon pieniä väriläikkiä, kanervia, sinivuokkoja ja keväisiä koivunoksia. Silloin tällöin hän päästi palettinsa valloilleen ja valitsi aiheikseen keltaisia orvokkeja ja liekehtiviä kurjenmiekkoja.

Aimo Kanerva: Orvokkimätäs, Salonsaari, 1988, öljy kankaalle.

Muotokuvat Kanerva maalasi Töölön ateljeessaan. Öljy- ja vesivärein tehdyt maisemat ja luonnon yksityiskohdat syntyivät aina ulkona, aiheen edessä. Lapin ja Sisä-Suomen ohella Kanerva teki maalausmatkoja muun muassa Kreikkaan ja Islantiin. Myös näillä matkoilla syntyneissä pelkistetyissä teoksissa näkyy hänen viehtymyksensä kaikkeen siihen, mikä luonnossa on aitoa ja teeskentelemätöntä.

On sanottu, että Aimo Kanervan taiteessa kohtaavat Tyko Sallisen ekspressionismin juureva voima sekä Helene Schjerfbeckin taiteen pelkistynyt henkevyys. Vaikutteet Kiinan ja Japanin maisemataiteesta ja Paul Cézannelta ovat myös näkyvissä. Keskeisintä on kuitenkin realismi, joka hänen kohdallaan merkitsi nöyryyttä aiheen edessä, nähdyn ja koetun pelkistämistä siten, että vain oleellinen jää jäljelle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat