Feministisen salaseuran Kohtaamisia puhdistaa ja herkistää

Valkoisuudesta tehdään näkyvää ilman, että sille annetaan varsinaisesti valtaa olla esillä Studio Pasilassa.

Laura Eklund Nhaga ja Sophia Wekesa lainaavat anonyymeille puhujille kehonsa.

10.8. 16:52 | Päivitetty 11.8. 9:14

Kohtaamisia. Kantaesitys Studio Pasilassa. Esitys on osa Nykyesityksen näyttämö -hanketta. Työryhmä: Laura Eklund Nhaga, Katri Naukkarinen, Amanda Palo, Olga Palo, Sophia Wekesa. ★★★★

Studio Pasilan näyttämölle saapuu kaksi omaa kehoaan anonyymeille äänille lainaavaa esiintyjää: Laura Eklund Nhaga sekä Sophia Wekesa. Juontajana toimiva Amanda Palo kertoo yleisölle tämän illan kulun. Kaksi tuntematonta ihmistä kohtaa ja puhuu valitsemastaan teemasta. Eklund Nhaga ja Wekesa kuulevat korvanappiin heidän puheensa ja sanovat ne näyttämöllä.

Näin lähtee käyntiin Helsingin Feministisen salaseuran esitys Kohtaamisia. Teos onkin harvinaisen hyvin valittu näytäntökauden startti, sillä se puhdistaa ja herkistää.

Keskustelun aiheena on valkoisuus ja Eklund Nhaga ja Wekesa lainaavat anonyymeille puhujille ruskeat kehonsa. Anonyymiys päästää heti asian äärelle. Ensimmäinen kysymys nimittäin kuuluu: ”Milloin huomasit olevasi valkoinen?”

Puhujat lähtevät heti rehellisesti purkamaan niitä hetkiä, jolloin alkoivat tulla tietoiseksi siitä, mitä kaikkea valkoisuus heille mahdollisti. Lapsuudesta pompataan nykyhetkeen. Toinen puhujista huomaa, että puhuu mielellään päälle. Toinen taas kuuntelee tarkasti.

Vaikka keskustelun teemana on valkoisuus ylipäätään, huomaan tulleeni ennen muuta herkistyneeksi sille, miten valkoisuus vie näyttämöllä tilaa.

Sonya Lindfors nosti viime talvena esiin teoksessa Camouflage esille sen, miten ruskea keho on näyttämöllä joko hypernäkyvä tai läpinäkyvä. Nyt valta-asetelmissa on kierrettä, joka poistaa selkeitä ja totuttuja asetelmia.

Valkoisuudesta tehdään näkyvää ilman, että sille annetaan varsinaisesti valtaa olla esillä. Eklund Nhagalla ja Wekesalla on oikeus olla sanomatta sitä, mitä puhujat sanovat, heillä on siis myös päätösvaltaa.

Valkoiset anonyymit puhujat sanovat monia tärkeitä asioita muun muassa siitä, miten valkoisuuden ymmärtäminen tekee elämästä merkityksellisempää.

Jahkailu oman valkoisuuden äärellä on silti vähän hämmentävää, vaikka tietenkin todella inhimillistä ja tunnistettavaa omasta ja lähipiirin käytöksestä. Juutumme vatvomaan omia valkoisuudentuntemuksiamme toimimisen sijaan.

Edellinen Feministisen salaseuran teos Treffit 2.0. vei epämukavuusalueelle, koska kuulin hyvin intiimejä paljastuksia ihmisistä.

Tässä esityksessä käy pikemmin päinvastoin: puhujat kyllä kertovat vilpittömästi suhteestaan valkoisuuteen, mutta ne todelliset havainnot ovat rivien välissä.

Pienellä kiepillä tämä esitys liittyy mielessäni viime keväänä kokemaani Lauri Mattilan ja Klaus Maunukselan Woyzeck Game -esitykseen, joka sekin viritti kohtaamiselle, mutta auttoi tunnistamaan vallankäyttöä. Usein väitetään, että eristäytyneisyys ja mekaanisuus ihmissuhteissa ovat väistämättömiä seurauksia nykyteknologiasta. Näissä teoksissa keskityttiin sen antamiin mahdollisuuksiin luoda toisenlaista ruumiillista herkistymistä kohtaamisiin kuin se mihin olisimme ilman pelillisyyttä voineet kurottaa.

Esiintyjien välittömyys ja rentous tuottaa vaikutelman, että kaikki on heille ja yleisöllekin helppoa.

Kohtaamisia toimii kuitenkin takapotkuisesti. Huomaan seuraavana päivänä sen uponneen paljon syvemmälle ja häirinneen voimallisemmin kuin esityshetkellä osasin aavistaakaan.

Oikaisu 10.8. kello 18.08: Sophia Wekesan sukunimi oli aiemmin kirjoitettu virheellisesti muotoon Wekese.

Oikaisu 11.8. kello 9.11: Laura Eklund Nhagan sukunimi oli aiemmin kirjoitettu virheellisesti muotoon Nhaga.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat