Grammy-palkittu Arooj Aftab lauloi Huvilassa keikan, jonka paikalla olleet toden­näköisesti muistavat pitkään

Arooj Aftabin ja Gyan Rileyn keikan spirituaalinen tunnelma välittyi myös urdun kieltä tuntemattomalle. Keikan aikana kuvitteli olevansa kylpemässä marmorisalissa.

Arooj Aftabin ja Gyan Rileyn duo oli Huvilassa mykistävän virtuoottinen ja täysin suvereeni.

16.8. 14:59

Folk / jazz

Arooj Aftab Huvilassa Helsingin juhlaviikoilla 15.8.2022.

Pakistanilais-yhdysvaltalaisen Arooj Aftabin Vulture Prince (2021) oli viime vuoden kehutuimpia levyjä. Toisin sanoen levy päätyi hypekoneiston myllyyn sillä tutulla seurauksella, että yksi kappale löysi tiensä myös Barack Obaman kesäsoittolistalle, joka pyrkii aina olemaan ajassa kiinni oleva, hyvän ja laajan maun poseeraus.

Kehut ovat täysin ansaittuja. Vulture Prince on harvinainen tapaus, jossa kuullaan hindustanilaista taidemusiikkia, runoja, folkia, jazzia, ambientia, jopa reggaen kaltaisia rytmejä.

Saudi-Arabiassa pakistanilaisperheeseen syntynyt, sittemmin Pakistanissa kasvanut ja lopulta New Yorkin Brooklyniin päätynyt Aftab yhdistää ainekset luonnollisen kuuloisesti. Henkilökohtainen suru ja kaipaus on läsnä läpi levyn, sillä Vulture Prince on omistettu hänen edesmenneelle pikkuveljelleen.

Kun moninaisuutta peräänkuulutetaan, mutta harvoin mitään konkreettista tapahtuu, läpimurtolevy Vulture Prince on hieno esimerkki siitä, että kompromissittomalla musiikilla voi myös menestyä. Länsimaisella musiikkikentällä on tilaa monipuolistua entisestään. Tässä ajassa kaikki on jo mahdollista, eikä kieli ole mikään este.

Levyn kappale Mohabbat palkittiin tänä vuonna myös Grammyllä. Näin ollen Aftabista tuli ensimmäinen pakistanilainen, joka on palkinnon saanut.

Aftab saapui esiintymään Tokoinrannan lämpimään kesäiltaan yhdessä kitaristi Gyan Rileyn kanssa. Hän on yhdysvaltalaissäveltäjä Terry Rileyn poika.

Aftabin välispiikistä sai kuvan, että normaalisti hän esiintyy isommalla kokoonpanolla. Aftab vitsaili, että Riley joutuu tekemään kaiken työn, kun hän vain ”seisoo ja juo viskiä” valkoisesta kahvikupistaan.

Aftab kiitteli suomalaisyleisöä heti aluksi siitä, että ymmärrämme olla hiljaa. Sen me kyllä tarvittaessa osaamme. Aftab oli viikonloppuna keikalla Göteborgin Way Out West -festivaalilla, jossa yleisö oli kuulemma melkoisen puheliasta. ”Se oli ikävää… mutta oli se hyvääkin.”

Vulture Prince kuultiin keikalla kokonaisuudessaan, eikä haitannut lainkaan, että kokoonpano ei ollut viisihenkinen. Duolle sovitetut kappaleet kietoivat yhtä lailla mukaansa, kun Riley hyödynsi kitaransoitossaan pedaaleja tyylikkäästi. Sointi oli täyteläistä.

Duo oli suorastaan mykistävän virtuoottinen, täysin suvereeni. Riley ei ole ainakaan nuokkunut klassisen kitaran oppitunneilla, sen verran uskomattomia sooloja hän taituroi pitkin keikkaa. Aftabin voimakas, tumma ja kuulas ääni ei haparoinut hetkeäkään, vaan pysyi täysin nuotissa haastavien pitkien äänten aikana.

Esitys ei tarvinnut turhaa visuaalista kikkailua, vaan voimakkaan ekspressiivinen musiikki loi tunnelman itsessään. Taustalle oli heijastettu koruttomasti mateleva tähtisade ja artistin nimi.

Aftabin pitkät gaseelirunoihin pohjautuvat kappaleet ovat kuin rukouksia ja eksistentiaalista kaipausta: surun ja menetyksen kaunista estetisointia. Spirituaalinen tunnelma välittyi myös urdun kieltä tuntemattomalle. Keikan aikana kuvitteli olevansa kylpemässä marmorisalissa. Erityisesti Diya Hai oli intiimi vuoropuhelu Rileyn ja Aftabin välillä.

Englanniksi käännetyn rakkausruno Last Nightin Aftab esitti kädessään ruusu, jonka hän heitti yleisöön kappaleen jälkeen. ”Surullinen musiikki on seksikästä”, Aftab sanoi puolivälissä keikkaa, ja vaikea olla eri mieltä.

Välispiikeissä hän paljastui kovan luokan höpöttäjäksi. Hän pyysi laittamaan valoja pienemmälle, koska unohti silittää tumman mutta koristeellisen puvuntakin alla olevan t-paidan. Hän sanaili, kuinka vaikeaa on heittää ruusuja yleisöön, ja kuinka sen tulisi oikeastaan olla toisin päin: yleisön pitäisi heittää hänelle ruusuja.

Levottomien välispiikkien oli varmasti tarkoitus olla tarvittavaa vastapainoa surulliselle ja hauraalle musiikille, johon Aftab keskittyi antaumuksella.

Suomalaisyleisö osasi melkein kunnioittaa keikkatilannetta alusta loppuun. Vaikka puhelimet pyydettiin keikan aluksi laittamaan pois päältä, niin kesken herkän vuoropuhelun yleisöstä lampsi aivan lavan eteen mies kuvaamaan puhelimellaan. Henkilökohtaisten keikkamuistojen hankkiminen ei taida tuntea tilannetajua.

Keikan päätti oikeutetusti Mohabbat, Grammy-palkittu hittibiisi. Riley soitti myös viimein koko keikan ajan pöydällä odottanutta, erikoista Sonica-syntetisaattoria, jolla loihti upean soolon keikan päätteeksi. Vastaanotto oli hurmoksellinen. Vaikka konsertti oli reilun tunnin mitassaan juuri optimaalisen pituinen, yleisö taputti seisaaltaan minuuttien ajan toivoen lisää. Lopetus oli tyylikäs ilman encorea.

Aftabin saaminen Suomeen voi olla jatkossa hankalampaa. Tämä oli keikka, jonka paikalla olleet todennäköisesti muistavat pitkään.

Saudi-Arabiassa pakistanilaisperheeseen syntynyt Arooj Aftab on kasvanut Pakistanissa ja päätynyt lopulta New Yorkin Brooklyniin.

Lisäys kello 16.8. kello 15.50: Lisätty toiseksi viimeiseen kappaleeseen maininta, että ”Riley soitti myös viimein koko keikan ajan pöydällä odottanutta, erikoista Sonica-syntetisaattoria, jolla loihti upean soolon keikan päätteeksi”.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat