The Rasmus on tylsä yhtye, josta puuttuvat kulmikkaat tyypit, ja siksi siitä kertovaa kirjaa pitäisi arvostaa lähinnä kulttuuri­historian dokumentaationa

The Rasmuksen maailmanmenestyksen syitä ja seurauksia olisi kaivannut Ari Väntäsen kirjoittamaan kirjaan enemmänkin. Suurimmaksi mysteeriksi jää Etelä-Amerikka, kirjoittaa kriitikko Oskari Onninen.

The Rasmus -yhtyeen jäsenet Emilia Emppu Suhonen, Lauri Ylönen (vas.), Aki Hakala ja Eero Heinonen.

1.9. 0:00 | Päivitetty 1.9. 6:44

Muistelmat

Ari Väntänen: The Rasmus. Like. 415 s.

The Rasmuksen Lauri Ylönen ja Pauli Rantasalmi eivät ole Suomen John Lennon ja Paul McCartney, vaikka tämäntyyppisenä taisteluparina heidät tuoreessa The Rasmus -historiikissa esitellään.

Kirja kuvaa, miten The Rasmuksen hurjin suosio rakentui Ylösen ja Rantasalmen laulunkirjoituksellisen kilvoittelun ympärille. Hyvä satoi koko yhtyeen laariin, Rantasalmi kuvaa. Kunnes ei enää satanut.

Lauri Ylönen ja Pauli Rantasalmi esiintymässä Emma-gaalassa 2009.

The Rasmus on tylsä yhtye, josta puuttuvat kulmikkaat tyypit. Siksi Ari Väntäsen (s. 1974) kirjaa – ja ehkä bändikirjoja ylipäätään – pitäisi arvostaa ensisijassa kulttuurihistorian dokumentaationa.

Väntäsestä tämä ei johdu. Hänestä on tullut luotettava bändikirjojen tekijä, jonka lauseita on miellyttävä lukea. Myös Rasmus-kirjasta jää huoliteltu ja asiantunteva vaikutelma.

Erityisesti Väntäsen musiikkitoimittajatausta tuntuu auttavan häntä oleellisen löytämisessä haastattelumassoista.

Tietenkin Liquid-hitin jouset saivat innoituksensa The Verven 1990-luvun lopun jättihiteistä. Tietenkin The Rasmuksesta haluttiin luoda Suomen Foo Fighters. Ja se vasta oli onni, että tuottajat vaativat F-F-F-Falling-jättihittiä nykyiseen muotoonsa.

The Rasmuksen kautta olisi toivonut saavansa erityisen kurkistusikkunan maailmanmenestykseen, mutta sen syitä ja seurauksia olisi kaivannut kirjaan enemmänkin.

Suurimmaksi mysteeriksi jää Etelä-Amerikka, jossa kotimaisista vientibändeistä varsinkin The Rasmus ja Nightwish nousivat jättisuosioon vuosituhannen alussa.

Edelleen tuntuu olevan kulunut liian vähän aikaa, jotta voitaisiin edes pohtia, miten valtava piraattilevyjen rooli tässä Etelä-Amerikan valloituksessa oli – samaan aikaan, kun kotimaisten muusikkojärjestöjen piratisminvastainen sota kävi kuumimmillaan.

Rasmuksen pitkälle alamäelle kirjasta löytää kuitenkin syyn. Vuonna 2008 ilmestynyttä Black Roses -levyä oli kirjoittanut bändin kanssa amerikkalainen Desmond Child.

Yhteistyö Childin kanssa näyttää Lauri Ylösen pikkupoikamaiselta rocktähtiunelmalta. Tietenkin Ylönen halusi tehdä kappaleita miehen kanssa, joka oli kirjoittanut hänen lapsuudensuosikkinsa Kissin I Was Made for Lovin’ Youn ja muutaman Bon Jovin jättihitin.

Ei haitannut, että hänen edelliset klassikkohittinsä olivat lähes 10 vuoden takaa ja nekin Sisqon ja Ricky Martinin sinänsä oivaa pop-törkyä.

Kirjassa Child puhuu kuin olisi löytänyt tarinoiden rakennetta käsittelevästä, nimeämättä jäävästä ”tutkielmasta” ratkaisun menestyvän taiteen arvoitukseen – paitsi siis Rasmuksen osalta.

2010-luvulle tultaessa Rasmuksen jäsenet ovat vasta kolmekymppisiä, mutta kiertävät Venäjää Scorpionsin ja Alice Cooperin kaltaisten elähtäneisyyksien kanssa.

Miljoonatilin tehneestä Lauri Ylösestä tulee katkeroitunut rock-ukko, joka kieltäytyy lukemasta arvioita. Hän vaikuttaa yhä aidosti loukkaantuneelta siitä, miten hänen päättömiä ”arkkitehti”leikkejään mollattiin joitakin vuosia sitten.

Draaman kaaren kyseenalainen huipennus on Euroviisujen sija 21.

The Rasmus esiintymässä Euroviisuissa toukokuussa 2022.

Ehkä The Rasmuksen todellinen lahjakkuus on yhtyeestä juuri ennen Euroviisuihin lähtöä eronnut kitaristi Pauli Rantasalmi.

2000-luvun alussa oli hetki, kun Rantasalmen kirjoittamilla kappaleilla oli kolmoisjohto Suomen singlelistalla.

On kuin hänellä olisi ollut koko ajan arvostelukykyä, kun taas Ylösellä ei.

Kirjan avainsitaatissa hän perustelee eroaan yhtyeestä:

”Tuntui, että minun ja bändin arvot olivat muuttuneet. Vaikka kunnioitan Desmondia, en halunnut tehdä biisejä hänen kanssaan. Halusin kirjoittaa niitä itse. Vaikka tykkään Euroviisuista, mielestäni Rasmuksen kaltaisen bändin ei tarvitse mennä kilpailemaan niihin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat