Moni katoaa jäljettömiin pyrkiessään Afrikasta kohti Eurooppaa, mutta malilainen Siirtolaisten talo pyrkii tarjoamaan turvallisen hengähdyspaikan

Ohjaaja Ousmane Samassékou kuunteli siirtolaisten epätoivoisia tarinoita kaksi vuotta turvatalossa.

Burkinafasolainen Esther kuuntelee, kun Siirtolaisten talon työntekijä varoittelee häntä talon ulkopuolella odottavista vaaroista.

4.8. 2:00 | Päivitetty 4.8. 15:36

Malissa, Gaon kylässä Siirtolaisten talo tarjoaa suojaa ihmisille, jotka yrittävät Saharan läpi kohti Eurooppaa tai palaavat lannistuneina. Ohjaaja Ousmane Samassékou vietti siellä kaksi vuotta kuuntelemassa siirtolaisten tarinoita.

Siitä syntyi dokumentti Viimeinen etappi (The Last Shelter, Mali 2021), joka voitti arvostetun CPH:DOX-festivaalin pääpalkinnon Kööpenhaminassa. Se avaa Teeman Afrikka-kokonaisuuden.

Dokumentin alussa hoidetaan kuolleiden siirtolaisten hautoja, joista osa on katoamassa hiekkaan. Niitä riittää. Missä vain seisookin, jalkojen alla voi olla ruumis. Siirtolaisten talon työntekijät pyrkivät välittämään omaisille tiedon vainajien kohtalosta.

Elävät keskustelevat kokemuksistaan matkoilla, joilla riittää vaaroja. Aseelliset joukot ryöstävät monet useita kertoja autiomaan ylityksen aikana. Jos rahaa ei löydy, voi joutua kidutetuksi. Naisia raiskataan ja myydään seksiorjiksi.

Matkalaisia tulee eri puolilta Afrikkaa ja jopa Sri Lankasta ja Pakistanista saakka. Jotkut jäävät jumiin Siirtolaisten taloon jopa vuosiksi. Rohkeus jatkaa vaarallista matkaa pettää eikä kotiin kehtaa palata epäonnistuneena. Palaajia kyllä autetaan kotimatkalla.

Gao toimii porttina Saharaan. Jo sen ympäristössä ryöstöt ja kaappaukset ovat yleisiä. Kuvaaminen oli siksi vaarallista ja Samassékou seurasi ihmisten puheita ja puuhia yleensä sisätiloissa. Ulkokuvat aavikosta otettiin enimmäkseen Timbuktun tienoilla.

Afrikasta Amerikoihin rahdattiin neljän vuosisadan aikana arviolta 12 miljoonaa orjaa. Viimeisten 50 vuoden aikana Afrikasta kohti Eurooppaa arvellaan lähteneen jo tuplasti sen verran siirtolaisia.

Kukaan ei tiedä, kuinka moni on menehtynyt Afrikassa pyrkiessään Eurooppaan. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön arvion mukaan ainakin 1 300 kuolee siellä vuosittain. Eikä siinä ole mukana Välimereen hukkuneita.

Moni katoaa jäljettömiin. Niin kävi myös Samassékoun sedälle, josta ei kuultu mitään sen jälkeen, kun hän lähti kohti Eurooppaa. Yli 30 vuotta myöhemmin sedän kohtalo innoitti Samassékoun tekemään dokumentin.

Samassékou seuraa Siirtolaisten talon elämää kommentoimatta. Hän antaa ihmisten puhua keskenään. Niin Viimeinen etappi antaa kasvot siirtolaisille, jotka jäävät yleensä tilastojen tuntemattomiksi numeroiksi.

Mutta nimiä sekään ei anna. Siirtolaiset esiintyvät korkeintaan etunimillään eivätkä kerro paljoa edes taustastaan. Siksi myös Viimeisen etapin kertomukset koettelemuksista jäävät irrallisiksi katkelmiksi. Silti ihmisten omissa äänissä on todistusvoimaa

Viimeinen etappi, Teema klo 21.15 ja Yle Areena

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat