Moni ei ymmärrä, mikä NFT on, mutta sillä voidaan jatkossa rahastaa ”möhiksiä”

NFT on yksinkertainen ja järkevä systeemi. Musiikkialalla sillä saadaan fanit ostamaan vanhat levyt uudelleen, kriitikko Oskari Onninen kirjoittaa.

Muse julkaisee levynsä NFT-muodossa. Kuvassa yhtye Atlantassa maaliskuussa 2019.

3.8. 14:38 | Päivitetty 3.8. 21:52

Brittiyhtye Muse on ilmoittanut, että sen tuleva albumi Will of the People julkaistaan myös NFT-muodossa, ja se on ensimmäinen NFT-julkaisu, joka vaikuttaa myös albumilistoihin.

The Guardianissa yhtye kutsui tätä vaatimattomasti ”musiikin tulevaisuudeksi”. Myös HS uutisoi aiheesta.

Kauniimmin voisi sanoa, että on keksitty jälleen yksi uusi tapa, jolla rahastaa superfaneja aikana, jolloin musiikin arvo on olla lähinnä suoratoistopalveluiden sisäänheittotuote.

Moni lukija oli uutisesta ymmällään. NFT-teknologia on yksinkertainen ajatus, joka selitetään kerta toisensa jälkeen kovin monimutkaisesti.

Puhutaan lohkoketjuista, kryptovaluutoista ja apinatarroista, joita on myyty miljoonilla dollareilla. Kun NFT-kuplasta puhallettiin kevään aikana paljon ilmaa eli löysää rahaa, moni on mieltänyt koko teknologian hämäräksi huijaukseksi.

Pohjimmiltaan NFT on kuitenkin yksinkertainen ja järkevä systeemi.

Lyhenne tulee sanoista ”non-fungible token”. Suomeksi joutuu yleensä tyytymään brutaalin suoraan käännökseen ”ei-korvattavissa oleva poletti”.

Korvaamattomuus tarkoittaa tässä sitä, että jokainen NFT on yksilö eikä korvattavissa toisella. Sen vastakohta ”korvattava poletti” taas on esimerkiksi euron kolikko – ei ole väliä, mikä tietty euro kaikista maailmaan lyödyistä euroista on se, jolla lottorivisi maksat.

Taiteessa NFT vastaa aitoustodistusta ja provenienssia. Sitä voi verrata valokuvaprintteihin tai keräilykortteihin, joiden editio on rajallinen ja numeroitu. Ero on siinä, että NFT leimataan digitaaliseen tiedostoon, ja sen omistajuuden muutoksista jää lohkoketjuun jälki.

Digitaalista musiikkia on voinut tähän asti ostaa omakseen irrallisina tiedostoina. Netistä ostettu tai ladattu mp3-tiedosto on ”korvattava” siinä missä se euron kolikko. On yksi ja sama, minkä saman tiedoston loputtomista kopioista omistat.

Periaatteessa näin on myös Musen levyn osalta. ”Taloudellisista ja ekologisista” syistä yhtye ei NFT-leimaa itse musiikkitiedostoja, vaikka sekin olisi mahdollista, vaan ”korvaamaton” tuote on pelkkä aitoustodistus.

NFT-versio on digitaalinen vastine rajoitetulle ja numeroidulle vinyylipainokselle. Albumi numero 101/1000 on eri kuin albumi numero 102/1000, vaikka molemmista kuuluu täsmälleen sama musiikki.

Pop-musiikin formaattien viimeisintä vuosikymmentä on leimannut teknologinen polarisoituminen. Toisessa päässä pop digitalisoituu hurjaa vauhtia ja Tiktokin logiikka uudistaa hittien kaavaa. Toisessa päässä rockyhtyeet myyvät vanhaa katalogiaan uudelleen yhä suureellisimmissa erikoispainoksissa.

Maailmassa on paljon ihmisiä, niin kutsuttuja möhiksiä, joille merkittävä osa musiikkifanitusta on keräilyä ja omistamista. Velvet Undergroundin banaanilevystä pitää olla juuri tietty varhaispainos, maksoi mitä maksoi.

’Ai tuleeko siitä myös 199 euron boksi, jossa on taas uudet masteroinnit 180 gramman värivinyyleillä ja kaksi ennen julkaisematonta demoa? Ottakaa rahani, koska tässä iässä minulle sitä on kertynyt.’

Myös Muse pyrkii keräilijöiden ja superfanien markkinalle. Yhtye myy varmasti pienen tuhannen kappaleen NFT-editionsa hetkessä. Siitä voi hyvin tulla jonkinlainen keräilyharvinaisuus, johon voi sijoittaa kuin mihinkin osakkeeseen.

Jos näin käy ja NFT-levyä aletaan kaupitella verkon NFT-kauppapaikoilla, yhtyeelle se on vinyyliharvinaisuuksia parempi diili. He voivat ottaa NFT:n jälleenmyynnistä komission.

Levyjen rajatut NFT-painokset tulevat varmasti jäädäkseen. Niiden mukana tuleva ”musiikin tulevaisuus” näyttää tosin siltä, kuinka juuri sinä ostat The Beatlesin Revolverin vielä NFT:nä ja kuvittelet asettavasi sen hyllyysi albumin vanhan vinyyliversion, cd:n, uuden masteroinnin sekä Beatlesin mono- ja stereoboksien viereen.

NFT-teknologian mullistavimmat sovellukset lienevätkin levyjen sijaan konserttiteollisuudessa. Jos keikka- tai festivaalilippuun leimataan NFT, trokarit ja jälleenmyyntiongelmat on helppo kitkeä – ja tapahtumajärjestäjä saa ahnehdittua korvauksen myös lippujen jälkimarkkinasta.

Lisäksi konserteista aletaan kenties jälkikäteen myydä NFT-tallenteita – rajattuna editiona ja vain lipun ostaneille.

Kyse olisi jonkinlaisesta ”virallisesta” ja ”aidosta” bootleg-äänitteestä, joita bändi sitten myisi muistoksi keikasta.

Monille musiikkifaneille käytetty keikkalippu on tärkeä ja maaginen artefakti, jota säästetään tai esitellään jääkaapin ovessa vielä vuosienkin jälkeen.

Kun paperiliput ovat korvautuneet pdf-tiedostoilla ja ilottomilla tulosteilla, keräilijät ja superfanit varmasti haluaisivat maksaa ekstraa, jos he saisivat kuulemansa musiikin lisäksi ainutlaatuisen todisteen siitä, että juuri minä olin paikalla tällä upealla keikalla.

Lisätty 3.8. kello 17.33 tieto siitä, että Muse ei NFT-leimaa musiikkitiedostoja vaan antaa ostajalle aitoustodistuksen.

Oikaisu 3.8. kello 21.52: The Guardian uutisoi Musen NFT-julkaisusta maanantaina, ei ”eilen” eli tiistaina.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat