Suoratoistossa julkaistu Prey on paras Predator-elokuva 32 vuoteen – Se ei tosin vaadi paljoa

Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä kasari-Predator on ikuinen klassikko, mutta suurin osa sen jatko-osista on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Prey on vihdoin askel oikeaan suuntaan.

Amber Midthunder esittää Preyn päähenkilöä, 1700-luvun comanche-metsästäjäkokelas Narua.

12.8. 2:00 | Päivitetty 12.8. 8:56

Toiminta, scifi

Prey. Disney+. Ohjaus Dan Trachtenberg. 100 min. K16. ★★★

Tiesitkö, että äskettäin Disney+-suoratoistopalvelussa julkaistu Prey on kaikkiaan jo seitsemäs Predator-toimintaelokuvasarjan osa?

En ihmettele, vaikka asia olisi unohtunut tai jäänyt noteeraamatta kokonaan. Kaikki 2000- ja 2010-luvulla ilmestyneet sarjan elokuvat liikkuvat jossain keskinkertaisen ja umpisurkean välillä.

Prey sen sijaan on hyvä, paras Predator-jatko sitten vuoden 1990 aliarvostetun Predator 2:n.

Saagan yleiseen tasoon nähden se ei kuitenkaan ole vielä suuri saavutus.

Katsaus historiaan: Ensimmäinen Predator sai ensi-iltansa tasan 35 vuotta sitten eli 1987. John McTiernanin ohjaama ja Jim sekä John Thomasin käsikirjoittama elokuva kertoo Dutch Schaeferin (Arnold Schwarzenegger) johtamasta armeijan erikoisjoukosta, joka lähetetään Keski-Amerikan viidakoihin pelastamaan panttivankeja sissien kynsistä.

Kohteessa tuntematon ja näkymätön vihollinen alkaa surmata heitä yksi kerrallaan. Kyseinen predator eli saalistaja on toiselta planeetalta saapunut, ihmistä voimakkaampi ja ylivoimaisilla aseilla varustettu olento.

Predator on toimintaelokuvien mestariteos. Se on räjähtävä, tiukka ja jännittävä. Mitään ylimääräistä ei ole, kaikki loksahtaa kohdalleen. Ideakin on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Miksi ulkoavaruuden mörkö tappaa ihmisiä? Huvikseen – se on metsästäjä, ihmiset taas maapallon vaarallisinta riistaa.

Kevin Peter Hall näytteli nimihahmoa ensimmäisessä Predatorissa (1987), Arnold Schwarzenegger oli elokuvan sankari.

Elokuvasta tuli hitti ja tehosteguru Stan Winstonin maskeeraamasta Predatorista ikoninen hirviöhahmo. Jatkoa seurasi kolme vuotta myöhemmin. Stephen Hopkinsin ohjaama Predator 2 sijoittui urbaaniin ympäristöön, Los Angelesiin. Poliisi on lähestulkoon sodassa huumejengien kanssa, mikä houkuttelee uuden predatorin metsästysretkelle kaupungin kaduille.

Aikalaiskriitikot tyrmäsivät Predator 2:n, mutta itse pidän sitä lähes edeltäjänsä veroisena. Se vangitsee edeltäjänsä hengen hyvin ja suurkaupunki on toimiva uusi tappoleikkikenttä predatorille. Maailman suurimmaksi tähdeksi noussut Schwarzenegger kieltäytyi jatko-osasta, mutta Danny Gloverin esittämä keski-ikäinen stressaantunut poliisiluutnantti on mainion erilainen vaihtoehto päähenkilöksi.

Mutta koska elokuva oli kaupallinen floppi, sarja jäi tähän mennessä pisimmälle tauolleen.

Vuosituhannen vaihteessa tuotantoyhtiö 20th Century Foxissa innostuttiin crossover-sarjakuva Aliens vs. Predatorin suosiosta. Intergalaktinen metsästäjä ja toinen kuuluisa scifi-hirviö kohtasivat valkokankaalla Paul W.S. Andersonin elokuvaversiossa 2004. Kohtalaisesti menestynyt tuotos sai vielä oman jatko-osansa, Alien vs. Predator: Requiemin vuonna 2007.

Toisiaan vihaavat avaruuspedot taistelevat niissä ensin muinaisessa maanalaisessa temppelissä ja sitten amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Molemmat ovat sekä Alien- että Predator -elokuvasarjojen pohjanoteerauksia. Andersonin elokuvasta tehtiin vieläpä lapsille sallittu ja veretön, jatko-osassa taas verta on ylenmäärin, mutta kokonaisuus täyttä ö-luokkaa.

Seuraava uudelleenlämmittely oli vuoden 2010 Predators. Siinä joukko ihmistappajia lennätettiin predatorien kotiplaneetalle jahdattaviksi. Robert Rodriguezin alkuperäistarinaan perustuvassa ja Nimrod Antalin ohjaamassa elokuvassa on yritystä, mutta lopulta se on vain puuduttavan tylsä toisinto alkuperäisestä klassikosta.

Vuoden 2018 The Predatorissa, jonka olemassaolon olin neljässä vuodessa unohtanut kokonaan, sotilaat taistelevat tavallista jättimäistä super-predatoria vastaan (taas) amerikkalaisessa pikkukaupungissa ja metsikössä. Mukana on paljon kökköhuumoria. Tuottajien ja ohjaaja-käsikirjoittaja Shane Blackin erimielisyyksien vuoksi elokuvaa leikattiin sekä kuvattiin uusiksi aivan viime metreillä, ja lopputulos onkin sekä tyylillinen että sisällöllinen sekasotku.

Predatoria esittää Preyssä entinen koripalloilija Dane DiLiegro.

Voi vain ihmetellä, miten elokuvantekijät kompuroivat näin helpon konseptin kanssa näin pahasti kerta toisensa jälkeen.

Mutta Dan Trachtenbergin ohjaama ja Patrick Aisonin käsikirjoittama Prey pysyy pystyssä, ainakin enimmäkseen.

Elokuva sijoittuu tällä kertaa kauas historiaan, Yhdysvaltain alkuperäiskansojen keskuuteen vuoteen 1717. Naru (Amber Midthunder) on comanche-heimoon kuuluva nuori nainen. Naru on koulutettu parantajaksi, mutta hän haluaisi ennemmin olla metsästäjä veljensä Taaben (Dakota Beavers) tavoin. Metsästysretkellä Naru on vähällä joutua puuman tappamaksi, kun hänen huomionsa kiinnittyy taivaalla näkyvään outoon ilmiöön.

Heimon miehet eivät usko Narun kertomuksia ”myrskylinnusta”. Hän lähtee metsälle yksin tavoitteenaan löytää selitys näylleen ja läpäistä samalla comanche-soturien riitti, kühtaamia.

Ei liene mikään juonipaljastus, että taivasilmiö oli avaruusalus. Predator on saapunut maapallolle, ehkä ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa. Pian saalistaja ottaa tähtäimeensä ihmiset villieläinten sijaan. Onko kokemattoman comanche-metsästäjän alkeellisista jousipyssyistä ja kirveistä mitään vastusta predatorille ja tämän futuristisille aseille?

Prey on idealtaan periaatteessa suoraa ”jatkoa” Predator 2:lle. Sen lopussa Gloverin esittämälle päähenkilölle sekä katsojalle paljastettiin, että avaruusmetsästäjät ovat vierailleet ihmisten keskuudessa jo satoja vuosia aiemmin. Pidän siitä, että jatko-osat – tai esiosat – huomioivat myös aiemmat elokuvat, ja Prey tekee niin konkreettisesti sekä tyylikkäästi.

Idea predatorista menneillä vuosisadoilla on ylipäätään kiehtova. Prey pyrkii esittämään ajankuvansa todenmukaisesti ja huolella. Comancheja esittävät näyttelijätkin ovat taustaltaan Yhdysvaltain alkuperäiskansojen jäseniä.

Elokuva etenee alkupuolellaan hitaasti ja tuo mieleen perinteiset, Jack London -henkiset erämaatarinat. Tässä tapauksessa toimiva ja rohkeakin ratkaisu. Kanadassa kuvatut laajat luontokuvat ovat hienoja ja tunnelmaa luovia. Prey olisi sopinut isoille valkokankaille erinomaisesti, jos teatterilevitykseen olisi päässyt.

Comanche-heimolaisia esittävillä näyttelijöillä on alkuperäiskansataustaa.

Heikkouksiakin silti riittää. Illuusio tapahtumaympäristöstä ja -ajasta tahtoo rikkoutua aina, kun comanche-hahmot avaavat suunsa. Se on ymmärrettävää, että kieli on englanti, kun amerikkalaisesta viihde-elokuvasta on kyse; mutta tapa jolla hahmot englantia puhuvat, kuulostaa nykyajalta.

Elokuvasta on katsottavissa myös comanchenkielinen jälkiäänitys, mutta siinä taas liian ilmiselvä dubbaus häiritsee kokemusta.

Ja vaikka Trachtenbergilla on visuaalista silmää, toimintakohtauksissa ohjaus olisi kaivannut lisää energiaa, hikeä ja tunnetta epätoivoisesta selviytymistaistelusta.

Ensimmäinen Predator esitti vaikuttavasti, kuinka ylittämättömän vaarallinen vihollinen nimihahmo on: kun kasari-macho-lihaskimppujen kuningas Arnold Schwarzeneggerkin tulee nuijituksi henkihieveriin ja selviää lähes pelkällä tuurilla. Siihen verrattuna kokematon 1700-luvun metsästäjä Naru pärjää samassa kamppailussa turhan hyvin. Toisaalta, ehkä satoja vuosia sitten predatoritkaan eivät olleet vielä kokeneita saalistajia.

Lopulta voi myös miettiä, kuinka paljon koko Predator-kaavasta on mahdollista saada enää irti. Sama äärisimppeli ihmismetsästyskuvio Preyssäkin on pohjana, eikä siinä mikään juuri yllätä.

Mutta koska näin tunnettua franchisea ei ikinä päästetä haudan lepoon, niin toivottavasti tulevat Predator-elokuvat jatkavat edes Preyn malliin. Vanha tarina, mutta sentään uusissa ja kiinnostavissa kuorissa.

Käsikirjoitus Patrick Aison, tuottajat John Davis, Jhane Myers, Marty P. Ewing. Pääosissa Amber Midthunder, Dakota Beavers, Dane DiLiegro, Michelle Thrush, Bennett Taylor.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat