Dokumentti seuraa amerikkalaisten junapummien turvatonta elämää tavaravaunujen kyydissä

Ranskalaisohjaajan yhdysvaltalaisista junapummeista kertova dokumentti valmistui osin suomalaistuotantona.

This Train I Ride -dokumentti seuraa junapummien matkaa Yhdysvaltojen rautateillä.

8.8. 2:00

Yhdysvalloissa on yli 250 000 kilometriä rautateitä. Junapummi voi yhä piiloutua vanhan ajan tavarajunan kyytiin ja matkustaa jäniksenä vaikka kaksi vuorokautta putkeen, yksin omien ajatusten kanssa.

Tällaisesta elämäntavasta kertoo ranskalaisen dokumentaristin Arno Bitschyn elokuva This Train I Ride. Siitä rakentuu välillä filosofinen, hetkellisesti hieman runollisestikin virittynyt kuvaelma vapaudesta ja sivullisuudesta.

Kaikki ei välttämättä ole alun alkaen täysin itse valittua, mutta on muotoutunut tarkoituksellisesti ylläpidetyksi.

”Jostain syystä paluuta ei ole”, sanoo yksi elokuvan päähenkilöistä, joka aikoo matkustaa tavarajunilla koko loppuelämänsä – tai niin pitkään kuin pystyy.

Bitschyn elokuvan päähenkilöt Ivy, Christina ja Karen ovat kaikki naispuolisia.

Heillä on ollut omat syynsä karata jo teineinä kotoa tai hypätä oravanpyörän ahdistuksesta. Heillä voi olla takanaan kokemuksia väkivallasta ja hyväksikäytöstä, päihdeongelmia tai punkkulttuurillista kapinointia. Ehkä he pakenevat, ehkä he etsivät, mutta ainakin he osaavat avautua kokemuksistaan ja kertoa elämänvalinnoistaan aseistariisuvan avoimesti.

Junapummina matkustaminen ei tietenkään ole turvallista, ja miesten kohtaaminen vaatii erityisiä varotoimenpiteitä. Naisia on myös tapettu juniin.

Dokumentin teko ei olisi onnistunut eikä lopputulos puhuttelisi, ellei mukana matkustanut ja kuvaajana toiminut Bitschy olisi saavuttanut päähenkilöittensä luottamusta. Ohjaajalla on visuaalista silmää näkymille ja yksityiskohdille. Hän ei kuvaa postikorttimaisemia, vaan tallentaa matkanteon, tavaravaunujen ja ratapihojen karua estetiikkaa.

Vanhan ajan hobot kapusivat runsaslukuisina joukkoina tavarajunien tyhjiin vaunuihin. Heitä ajoi pakko etsiä työtä ja toimeentuloa mistä sitä vain löytyisi.

Myös nykypäivän nomadismi juontaa juurensa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Joidenkin arvioiden mukaan Yhdysvalloissa on jopa kolme miljoonaa asukasta, jotka joutuvat asumaan tien päällä mm. asuntovaunuissaan.

Junapummit vievät tämän elämänmuodon piirun pidemmälle. He elävät marginaalina marginaalissa, useimmiten vailla toistensakin turvaa.

Elokuvan tuotannossa ja teknisissä jälkitöissä oli mukana suomalaista väkeä.

Musiikista vastaa Nick Caven yhteistyökumppanina tunnettu Warren Ellis. Teattereissa dokumentin lisänä esitettiin Ellisin haastattelu musiikin teosta, mutta televisioesityksen yhteydessä ei tuota ohjelmaa nähdä.

This Train I Ride (Ranska 2019), Yle Areena. Esitys Teemalla 24.8. klo 12.45.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat