Tiina Raevaaran trilleri sivaltaa populaarin psykologian villejä markkinoita

Tajunnan ovet ovat takalukossa Tiina Raevaaran trillerisarjan kolmannessa osassa.

Suurten eettisten kysymysten lisäksi Tiina Raevaaran kirjat ankkuroituvat vahvasti suomalaiseen arkeen.

13.8. 11:03

Romaani

Tiina Raevaara: Sielujen syöveri. Like. 298 s.

Tiina Raevaaran kolmas Eerika Hämeranta -trilleri sivaltaa populaarin psykologian villejä markkinoita ja gurun asemaan nostettuja terapeutteja.

Raevaaran (s. 1979) trillerit ovat herätelleet eettistä keskustelua vauhtisokeuteen taipuvaisen tiedemaailman uusista näkymistä. Mukana on ripaus spefiä ja kauhua, hieman Annabel Jonesin ja Charlie Brookerin Black Mirror -televisiosarjan (2011-) tapaan: jos häiritsevät visiot ihon alle ja ajatuksiin tunkevasta teknologiasta eivät ole totta jo tänään, niin viimeistään huomenna.

Suurten linjojen vastapainoksi kirjat ovat vahvasti ankkuroituneet suomalaiseen arkeen. Etenkin päähenkilöidensä eli nelikymppisen akateemisen pätkätyöläisen Eerikan ja hänen tyttärensä Tuulikin kautta.

Sielujen syöverin alussa Eerika on tahallaan hautautunut uusimaalaiseen pikkukaupunkiin, vuorotyöhön oluttehtaan laaduntarkkailussa ja crossfit-treeneihin. Hän haluaa unohtaa edellisten kirjojen traumaattiset tapahtumat ja tarjota varhaisteini Tuulikille huolettoman lapsuuskesän.

Tavallinen elämä jää hyväksi aikomukseksi. Eerika tutustuu kahdeksankymppiseen Harriet Paasilaiseen. Neurobiologi-kuvataiteilija on vanhoilla päivillään kovassa nosteessa Erebos Oy:n luovuusvalmentajana.

Haurasta, omalla tavallaan lämmintä leskirouvaa seuraavat kohuväitteet.

Nyhdetäänkö asiakkailta todella tuhansien eurojen kuukausimaksuja? Entä miksi Harrietin sisäpiiriläiset ovat myöhemmin ajautuneet väkivallantekoihin, itsetuhoon tai päihde- tai laitoskierteeseen?

Eerikaa kirjaimellisesti polttelee kaikki Harrietiin liittyvä.

Eerika ei muista vanhempiensa hengen vieneestä tulipalosta paljon muuta kuin jäytävän syyllisyyden. Samassa rytäkässä paloi Eerikan kasvinkumppanin ja tavallaan ei-biologisen sisaren Kristiinan lapsuudenkoti.

Harriet oli 1980-luvulla tyttöjen vanhempien perheystävä. Samoin Eerikan runoilijaäiti Ennin mentori, lopulta epävirallinen kustannustoimittaja.

Kun Harriet tarjoaa Eerikalle töitä henkilökohtaisena assistenttinaan, oluttehdas saa jäädä.

Sarjan avausosassa Kaksoiskierre (2020) on suljetun tilan mysteerin tuntua. Se vie Viikin kampusalueelle, geeniteknologian maailmaan ja tutkijaryhmän sisäisten valtapelien keskelle.

Polaaripyörre (2021) sijoittuu Huippuvuorten jylhiin maisemiin. Merijään ja ikiroudan sulaminen paljastaa uusia uhkia yksille ja bisnesmahdollisuuksia toisille.

Sielujen syöveri kääntää katseen ihmismielen sisäisiin avaruuksiin, identiteetin häilyvyyteen ja muistojen petollisuuteen.

Harriet Paasilaisen henkilöhistoria on kuin 1900-luvun jälkipuolen varjohistoriankirjoitusta.

Korean sodan jälkimainingeissa USA:ssa pelättiin ”nukkuvia agentteja” ja aivopesua. CIA aloitti kaikkea muuta kuin eettiset LSD-kokeensa. Kylmän sodan vastapeluri Neuvostoliitto kartoitti ”biologisen kommunikaation” eli telepatian mahdollisuuksia.

Tiedusteluväen jälkeen psykedeelisiin huumeisiin tarttui Vesimiehen ajan kampusvastakulttuuri. Tajunnan ovia auottiin Timothy Learyn ja Aldous Huxleyn hengessä.

Ei tunnu mitenkään liian hurjalta kuvitella Harriet ja hänen folkloristimiehensä Henrik 1970-80-lukujen Suomeen, Maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteiden laitokselle. Samoin kodittomia alkoholisteja heidän koekaniineikseen.

Henrikin tutkimuskohde, haitilainen vodou availi ovia zombeihin liittyvien uskomusten tieteelliseen selitykseen. Pariskunnan yhteisten kokeiden uhreja ruvettiin kutsumaan ”liikkuviksi kropiksi”.

Sielujen syöverin nyt-hetkessä Harriet tekee kaikessa hiljaisuudessa comebackia, poliitikkojen, loppuun palaneiden mediastarojen ja peli- ja startup-miljonäärien luovuusvalmentajana.

Monikasvoinen Harriet rikkoo perinteisiä ”hullu tiedemies” -kaavoja. Hän ei kaiketi edes koe tekevänsä mitään pahaa, vaan avaavansa tajunnan ovia ja paljastavansa kunkin piilotetut mielensisällöt.

Luovuusretriittien osallistujat jäävät kuitenkin omien, pakkomielteisten pienoismaailmojensa vangeiksi. Manipulaation verkot saattavat aktivoitua uudelleen vuosikymmentenkin takaa. Aivan kuin ne ”nukkuvat agentitkin”.

Yhden avaimen Harrietin maailmankuvaan tarjoavat hänen taidenäyttelyidensä tummanpuhuvat biomekaaniset painajaiset. Niissä on David Cronenbergin elokuvien ja J. G. Ballardin kirjojen kylmäävän posthumanistista henkeä.

Sielujen syöveri tuo mieleen myös Maria Peuran (s. 1970) romaanin Ja taivaan tähdet putoavat (2014). Peurallakin pohjimmiltaan sekulaari hoitofilosofia johtaa eräänlaisen uskonlahkon tai kuolemankultin syntyyn.

Raevaara on liikkunut Runeberg-palkitun En tunne sinua vierelläni -novellikokoelman (2010) ja Hukkajoki -romaanin (2012) maagisesta realismista ja uuskummasta Laukaisu-pienoisromaanin (2014) äärilakoniseen lapsiperhearjen kuvaukseen.

Sielujen syöverissä todellisuuden ja tajuntaa laajentavien ainesosien suhde on kohdallaan.

Menneisyyden taakoista huolimatta valinnat tehdään tässä ja nyt.

Hyvän ja pahan tuolla puolen operoiva Harriet havittelee työlleen jatkajaa ja eräänlaista kuolemattomuutta.

Eerikan taas täytyy kohdata lapsuutensa tukahdutetut muistot, jotta manipulaation sykli joskus katkeaisi.

2020-luvun mindfulness-oppien, persoonallisuustestien, self help -kirjallisuuden ja luovuuspuheen keskelle mahtuu monta väärää profeettaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat