Annie Ernaux kirjoittaa vanhempiensa tarinat ja luokkanousun synnyttämän kivuliaan etäisyyden

Ranskalaisen kirjallisuuden supertähti Annie Ernaux käsittelee vanhempiensa tarinoiden kautta ranskalaisen yhteiskunnan muutoksia.

Ranskalaiskirjailija Annie Ernaux’n nimi on keikkunut Nobelin veikkauslistoilla.

13.8. 11:23

Muistelmat

Annie Ernaux: Isästä / Äidistä (La Place / Une femme). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus. 152 s.

Kirjoittaminen voi olla tapa säilyttää muotokuva menetetyistä rakkaista. Ranskan arvostetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Annie Ernaux, 81, luonnehtii kirjoittamista myös antamiseksi. Isästä / Äidistä sisältää kaksi pienoisteosta: La Place (1983) ja Une femme (1987). Yksissä kansissa julkaistut teokset on suomentanut Lotta Toivanen, joka käänsi myös viime vuonna suomeksi ilmestyneen palkitun muistelmateoksen Vuodet (Les années, 2008).

Annie Ernaux tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa omasta elämästään, mutta tarkastelee yksityisen läpi yleistä ja tallentaa kiehtovalla tavalla yhteiskunnan kollektiivisia muutoksia. Vastaavasti Isästä / Äidistä tarkastelee hänen omaa ja vanhempiensa asemaa yhteiskunnassa sosiologisen linssin läpi.

”Tämä ei ole elämäkerta eikä tietysti mikään romaanikaan, ehkä jotakin kirjallisuuden, sosiologian ja historian väliltä”, Ernaux kirjoittaa Äidistä-teoksen lopussa.

Molemmat teokset lähtevät liikkeelle kuolemasta, ja niissä on sisäänkirjoitettuna tarve säilyttää: ”Kuoleman jälkeiset miehenkasvot ja niiden tuijottava katse olivat jo kadonneet. Niitäkään en enää ikinä näkisi.”

Ernauxin isä syntyi köyhään maalaisperheeseen. Älykkään pojan koulunkäynti keskeytyi 12-vuotiaana, kun hänet laitettiin maatilalle töihin.

Myöhemmin nuori mies päätyi töihin köysitehtaalle, jossa tapasi Ernauxin äidin. Vanhemmat halusivat pois työläisen asemasta ja perustivat kahvila-kaupan, jonka ansioilla he ”kitkuttelivat nipin napin köyhyysrajan yläpuolella.”

Suhdetta vanhempiinsa Ernaux tarkastelee ennen kaikkea luokkaeron tuoman etäisyyden kautta. Kun hän pääsee yliopistoon ja opettajakoulutukseen stipendiaattina, hän ei löydä enää puhuttavaa isänsä kanssa. Myös suhde äitiin, joka sentään tunsi ylpeyttä yrityksistään sivistää tytärtään museo- ja elokuvakäynneillä, muuttuu.

Ernaux löytää sanoja universaalille ilmiölle, jota on vaikea sanoittaa: ”Se oli luokkaetäisyyttä mutta aivan omanlaistaan, nimetöntä. Kuin halkaistua rakkautta”, hän kirjoittaa isästään.

Teksteissään Ernaux tuntuu pääsevän lähemmäs äitiään, räiskyvää ja tavoitteellista naista, jonka ronskiutta hän usein myös häpesi. Ernaux’n äiti oli hänen isänsä tavoin koulunsa keskeyttänyt köyhän työläisperheen jälkeläinen, mutta hän yritti vanhoilla päivilläänkin oppia keskiluokan trendejä ja todistella sivistystään porvarilliseen elämään astuneelle tyttärelleen.

Välillä äidin valtasi katkeruus niistä mahdollisuuksista, joita tytär oli elämässään saanut: ”Tiettyinä hetkinä äiti näki tyttäressään luokkavihollisen.”

Ernauxia verrataan usein Ranskan yhteiskunnan ja luokkaerojen kuvaajana nuoremman polven kirjailijaan Édouard Louisiin. ”Minulla tosin kesti hieman häntä kauemmin, että ihmiset löysivät kirjojeni pariin ja hyväksyivät sosiologisen katseeni ja tapani kirjoittaa. Se johtuu siitä, että olen nainen”, Ernaux sanoo HS:n haastattelussa.

Samalla hän kertoo, miten hänen teoksiaan on haukuttu siitä, että ne kertovat ”naisten pikku tarinoita.”

Ernaux kertoo kuitenkin äitinsä ja isänsä kautta Ranskan yhteiskunnallisesta muutoksesta. Hänen teoksiaan voi lukea osittain samassa jatkumossa kuin tanskalaisen Tove Ditlevsenin muistelmatrilogiaa ja ruotsalaisen Karin Smirnoffin romaaneja, jotka käsittelevät työläisperheiden elämää pohjoismaalaisessa kontekstissa.

Ernaux kirjoittaa konstailematonta proosaa täynnä yksityiskohtia ja tarkkoja vivahteita. Pienoisteoksissa on myös kiinnostavaa metatekstiä, joka paljastaa motiivin kirjoittamisen takana, menetyksen käsittelyn ja halun pitää kiinni työläissuvun juurista.

Ja kun Ernaux kirjoittaa äitinsä kamppailusta Alzheimerin kanssa, hän kirjoittaa samalla miljoonien muidenkin tarinan, niiden, jotka joutuvat tai ovat joutuneet seuramaan samaa haurastumista läheltä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat