Kaija Saariahoa juhlistetaan teoksella, joka on ollut 41 vuotta esityskiellossa

Nykysäveltäjä Kaija Saariahon 70-vuotisjuhlinta jatkuu pitkin syksyä erityisesti Helsingissä mutta myös muualla Suomessa.

Kuva Between-esityksestä. Between-esityksiä nähdään yhteensä kolme elo–syyskuun vaihteessa Kansallisoopperassa. Kaija Saariahon sävellysten lisäksi kuullaan uuden sukupolven säveltäjien Sebastian Hillin ja Matias Vestergårdin teokset.

9.8. 13:54

Lokakuussa 70 vuotta täyttävän, maailman merkittävimpiin kuuluvan nykysäveltäjän Kaija Saariahon pitkin syksyä jatkuva juhlinta alkaa Helsingissä elokuussa kahdella harvinaisella teoksella.

Taiteiden yönä 18. elokuuta Temppeliaukion kirkossa kuullaan Saariahon viimeisin kuoroteos Reconnaissance. Tilaisuus on samalla teoksen Suomen kantaesitys.

Elo–syyskuun taitteessa Kansallisoopperan Alminsalissa esitetään puolestaan kolme kertaa Between, joka pitää sisällään 41 vuotta esityskiellossa olleen Study for Life -teoksen uuden produktion. Study for Life oli Saariahon ensimmäinen näyttämöteos.

Se joutui aikoinaan esityskieltoon sävellyksessä käytetyn runoilijan T. S. Eliotin Ontot miehet -tekstin takia. Saariahon yllätykseksi kustantaja kielsi tuolloin tekstin kaikki musiikkiesityskäytöt ehdottomasti. Nyt lupa tekstin käyttämiseen on viimein saatu.

Näiden jälkeen 21. lokakuuta Kansallisoopperassa Suomen ensi-iltansa näkee Saariahon ooppera Innocence, joka sai kansainvälisessä mediassa erittäin innostuneen vastaanoton viime vuonna.

Lue lisää: Trilleri, triumfi ja läpimurto: Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen mestariteoksen suurin yllätys on 25-vuotias Vilma Jää

Lokakuussa Saariahon musiikkia esitetään muutenkin ympäri Suomea.

Joulukuun lopussa Musiikkitalossa nähdään puolestaan vielä La Passion de Simone -oratorio, jonka esityspäivää on siirretty pandemian takia viisi kertaa.

”Sattumoisin syntymäpäiväohjelmistoon on saatu aika kiinnostava kasvu koko syksyn ajaksi”, sanoo dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrière puhelimitse.

Sattumoisin siksi, että La Passion de Simonen tavoin myös Between-esitysten piti alun perin toteutua jo aiemmin.

Aleksi Barrière

Saariahon poika Barrière on tehnyt niin Reconnaissancen kuin Innocencen monikieliset libretot (alkuperäisen libreton Innocenceen teki Sofi Oksanen). Lisäksi Barrièren yhdessä kapellimestari Clément Mao-Takacsin kanssa perustama ranskalainen musiikkiteatteriryhmä La Chambre aux échos toteuttaa Between-esitykset, ja Barrière ohjaa. Barrière on myös ohjannut La Passion de Simonen, ja sekä sen että Innocencen kapellimestarina toimii Mao-Takacs.

Eri teoksissa on mielenkiintoisia yhtymäkohtia toisiinsa. Reconnaissancen teko aloitettiin, kun Innocence oli valmistumassa, ja niissä on Barrièren mukaan pitkälti samanlainen idea: kumpikin teos koskee Saariaholle poikkeuksellisesti hyvin suoraan nykypäivää ja aikamme ongelmia.

Innocence käsittelee väkivallan syntyä kouluampumisen kautta, Reconnaissance puolestaan ilmastonmuutoksen ja Marsin kolonisointihalun kautta ihmiskunnan vallanhimoa.

”Suhteessa Kaijan uudempaan tuotantoon nämä ovat tosi tärkeitä teoksia ja myös yllättäviä. Niitä on hienoa esittää melkein yhdessä tai ainakin samassa kontekstissa.”

Reconnaissancen yhteydessä esitetään lähes kaikki Saariahon kuoroteokset. Niistä kolmen teossa libretistinä mukana on ollut myös Barrière. Ne tuovat kontekstia uusimmille teoksille ja myös toisenlaista kulmaa.

”Joku voi kysyä, että kun Saariahon musiikkia esitetään pitkin syksyä lähes joka viikko, eikö siihen kyllästy. Mutta ohjelmistosta käy toivottavasti ilmi, miten monipuolista se on ja miten moneen suuntaan Saariaho on musiikkiaan vienyt.”

Erityisen innostuneelta Barrière kuulostaa Between-esityksistä, joissa on kolme eri säveltäjää.

Ensin saadaan uusi tulkinta Saariahon Study for Life -teoksesta. Sitten kuullaan uuden polven säveltäjien Sebastian Hillin ja Matias Vestergårdin luomat erilliset runolliset äänivisiot, ja lopuksi vielä näyttämöversio Saariahon viulukonsertosta Graal Théâtre, joka on hänen kuuluisimpia teoksiaan.

Sebastian Hilli ja Kaija Saariaho valmistautuvat yhteiskonserttiin Pariisin Pompidou-keskuksessa kesäkuussa 2022.

”Säveltäjien muodollinen luovuus pakottaa teatteriohjaajan ja muutkin tekijät lähestymään näyttämöä, dramaturgiaa ja tilaa eri tavalla ja keksimään uusia muotoja. Libretistinä yritän tehdä vähän samaa. Tekstin kautta libretisti pakottaa säveltäjät uusiin suuntiin, kohti uusia värejä.”

Isona ideana Betweenissä on, että kolme ensimmäistä teosta ovat kaikki taiteilijauran vasta hetki sitten aloittaneiden ihmisten käsialaa: Saariaho teki Study for Lifen 28-vuotiaana, ja kaksi muuta teosta on tehty 28–30-vuotiaina.

”Hyvin toiveikkaasti, hyvin radikaalisti ja miltei naiivisti Kaija teki 28-vuotiaana ensimmäisen musiikkiteatteriteoksen. Siinä on kolme stemmaa, yksi laulajalle, toinen elektroniikalle ja kolmas valoille. Tämäntyyppisiä teoksia ei ole kovin paljon edes nykyisin.”

Sitten sen tekstiä ei saanutkaan käyttää. Se kiellettiin ihmeen helposti.

”Kaikissa muissakin teoksissa näkyy sama rohkeus, halu löytää oma äänensä ja halu ehdottaa omia värejä, omaa maailmaa. Tietysti kaikissa näkyy myös angsti, kun ei lainkaan tiedä, mitä tulee seuraavaksi ja tuntuu, etteivät asiat etene.”

Samaan aikaan koko nyky-yhteiskunnalla on sama tunne. Vanha maailma on kuolemassa, mutta uusi ei ole vielä syntynyt. Millainen siitä tulee? Olemme nuorten taiteilijoiden tapaan väli- tai katvetilassa, between. Samoin oli T. S. Eliot Ontot miehet -tekstin kirjoittamisen aikaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Kaikki huipentuu näyttämöversioon Graal Théâtresta, vähän kokeneemman säveltäjän ensimmäiseen konserttoon, vieläpä viulukonserttoon.

”Se oli Kaijalle suuri avaus musiikillisesti yrittää sovittaa sävelkielensä dialogimuotoon, joka on konserttomuodossa olennaista. Sen ansiosta hän pystyi pari vuotta myöhemmin kirjoittamaan ensimmäisen oopperansa. Sitä pidetään nykyisin ehkä jopa iskelmäkonserttona, mutta aikoinaan se ei sitä ollut ainakaan säveltäjälle.”

Tästä päästään vielä lyhyesti uusimpaan Innocence-oopperaan ja sen ”sisarteokseen” Reconnaissanceen.

”Minusta on tosi kiinnostavaa, miten Kaija on lähestynyt niiden materiaalia. Niissä on aika paljon kaikkea, mitä hän voisi vierastaa. Mielestäni libretistin pitää olla aika varovainen ja tuntea säveltäjän tuotanto hyvin: mitkä mahdollisuudet siinä on viedä sitä uusiin paikkoihin?”

Reconnaissancen teksti on Barrièren sanoin rakennettu labyrintiksi Saariaholle.

”Siihen tuli hyvin melankolista ja kosmista musiikkia, jolle teksti antoi mahdollisuuden. Siellä on myös kuorolaulamalla tehty raketin lähtölaskenta, josta kukaan ei osannut aavistaa, millaista musiikkia Kaija siihen säveltäisi.”

Innocence puolestaan saa Kansallisoopperassa erilaisen tulkinnan kuin kehutussa maailman ensi-illassa Aix-en-Provencen festivaaleilla, koska vaikka ohjaus pysyy samana, kapellimestari on nyt eri.

”Katsotaan mitä tapahtuu! Teos on Kaijan rytmillisesti haastavin ooppera kaikessa tiheydessään. Kollegani Clément Mao-Takacsin tulkinta tuo siihen uusia värejä. Hän on fantastinen oopperakapellimestari.”

Innocencesta on suunnitteilla myös muita tuotantoja muualla maailmalla.

”Se on aikamme teos ja on hienoa, miten se jatkaa kasvuaan, kun sitä opitaan esittämään uusilla tavoilla.”

Oikaisu 9.8. kello 15.25: Sebastian Hillin ja Kaija Saariahon yhteiskuvan kuvaajaksi oli nimetty alun perin väärin Sakari Röyskö. Kuvan on ottanut Jenny Jokela.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat