Suomalainen metallibändi nousi kansainväliseen kuuluisuuteen 20 vuotta sitten – maine on vain kasvanut, vaikka yhtye on hajonnut

Muusikko Sami Hynninen loi jo lapsena leikkiyhtyeitä, ja toteuttaa nyt kirkkaita visioitaan yhtyeidensä kanssa.

Metallimuusikko Sami Hynninen on luonut musiikkiaan metsässä.

16.8. 11:36

”Minulla on seuraavat 12 levyä sävellettynä.”

Muusikko Sami Hynnisen, 46, puhe ei ole tyhjää uhoa. Lauluntekijä kertailee menneitä ja nykyisiä töitään istuskellen lohjalaisessa metsikössä, jollaisessa hänen ensimmäiset sävellyksensäkin syntyivät.

”Olisi ihana herätä joku aamu siihen, että minulla ei ole mitään kesken. Mutta kolmevuotiaasta asti minulla on aina ollut jotain kesken, minä olen tehnyt aina jotain. Se on ollut elämän merkitys”, Hynninen kuvailee.

Hynninen nousi kansainväliseen tunnettuuteen Reverend Bizarre -yhtyeessä vuosituhannen alussa. Vuonna 1995 perustettu Reverend Bizarre julkaisi yhden Suomen ensimmäisistä doom metal -levyistä, ja hajottuaan vuonna 2007 bändin maine on vain kasvanut.

Samalla Hynninen on jatkanut visioidensa toteuttamista esimerkiksi The Puritan -bändissä sekä Opium Warlordsissa, jonka levy Nembutal oli tänä vuonna Teosto-palkintoehdokkaana.

Teoston mukaan Nembutal on tinkimätön välitilinpäätös Hynnisen pitkällä tutkimusmatkalla metallimusiikin marginaaleissa.

”Hynninen ammentaa itselleen tutuista elementeistä – raskaudesta, kärsimyksestä ja melankoliasta – mutta tekee sen näkemyksellisellä ja itsensä likoon laittavalla otteella”, Teosto perusteli ehdokkuutta.

Hynnisen tekstit Nembutalilla kuvaavat kipua ja depressiota, ja muusikko on kertonut depression olevan hänelle jatkuva olemisen tila, jota hän yrittää jäsennellä luovan työn avulla.

Rehellisyys omaa näkemystä ja tunne-elämää kohtaan musiikissa ei ole aina saanut varauksetonta hyväksyntää vanhassa fanikunnassa.

”Aika usein tulee tunne, että on itse saavuttanut taiteellisesti mitä halusi, mutta samalla tietää, että tämä ei tule menemään läpi. Mitä henkilökohtaisemmaksi hommat menee, sitä vähemmän ne menee läpi.”

Hänen mukaansa Reverend Bizarre oli yleisluontoisempi projekti.

Hynnisen levytysuraa voi pitää vähintäänkin hektisenä, eikä kyse ole ollut puolihuolimattomasta julkaisujen puskemisesta vaan vimmaisen pikkutarkasta työstä monen eri genren parissa. Urakan määrää lisäävät lukuisat satunnaisemmat yhteistyökuviot sekä uusintajulkaisujen laadunvalvonta.

”On ihmisiä, jotka viettävät vapaa-aikaa ja rentoutuvat, mutta minulle tekeminen on aina ollut kaiken keskiö”, hän sanoo.

Haastatteluhetkellä muusikolla on meneillään kuusi eri projektia, oman musiikin lisäksi esimerkiksi yhteislevyt Olli Hännisen ja Läjä Äijälän kanssa. Tärkeää olisi saada kaikki valmiiksi ja tehdä ensi vuonna mahdollisimman vähän, eikä lainkaan keikkoja.

”Ettei olisi koko ajan hirveä stressi.”

Kiintoisalla tavalla Hynnisen maailmaa kuvaa syyskuun alussa julkaistava kirja Albert Witchfinder Papers, joka pitää sisällään muistiin­panot, kansitaiteiden luonnokset, sanoitusten eri vaiheet ynnä muuta Reverend Bizarren uran ajalta.

Kirja on konkreettinen muistutus siitä, että taideteoksia edeltää suunnaton määrä valmistelua, jonka lisäksi myös muu arki vaatii huomiota.

Voidaan puhua todellisesta silpputyöstä, kun levyihin liittyviä merkintöjä ja sanoitusversioita on kirjoitettu milloin mihinkin käsiin sattuneisiin kirjekuoriin tai kutsuun kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssille.

Ulkomailla musiikin saralla on painettu kirjaksi esimerkiksi Kurt Cobainin ja Courtney Loven omakätisiä muistiinpanoja, mutta Suomessa teos lienee ensimmäinen laatuaan.

”Suurin osa ajasta menee näiden kaikkien juttujen organisointiin, niin kuin meileihin ja kalenterin suunnitteluun. Olen täysin kaoottinen privaattielämässä, mutta todella organisoitu töissäni”, Hynninen kertoo.

Silpputyö kannatti, sillä Reverend Bizarre sai lopulta sopimuksen levy-yhtiöjätti Universalille ja päätyi jopa Suomen singlelistan ykkössijalle, mikä varmisti taiteellisen toiminnan jatkuvuuden – vaikka toraisa yhtye hajosikin ennen kuin se sai valmiiksi Hynnisen visioimat levyt.

Hynnisen visiot ovat lapsesta asti olleet hyvin kokonaisvaltaisia, lähtien juuri metsässä keksityistä leikkiyhtyeistä.

”Minulla oli mielikuvitusbändejä, joille olin luonut historiat. Sitten suullani imitoin kaikkia instrumentteja ja tajusin, että minun pitää mennä sinne metsään, koska tämä näyttää niin oudolta. Olin siellä metsässä kaikki päivät ja tein näille hahmoille levyjä. Sitten kun lopulta aloin säveltämään kappaleita, se oli aina aika helppoa. Olin tavallaan jo tehnyt sen pohjatyön”, hän kuvailee.

Ajatusleikeistä muodostui todellisuus, jossa Hynninen miettii sävellykset, kansitaiteet ja joskus bändikavereiden taiteilijanimetkin.

”En halunnut olla mikään johtaja, mutta minulla oli ne ideat hirveän kirkkaina. En ole ikinä joutunut änkeämään, että nyt minä päätän, vaan se on aina ollut hirveän luontaista.”

Teosto-palkintoehdokkuuden kaltainen huomio ei lopulta ole muuttanut paljoakaan. Hynninen pohtii, että mikäli hänen levynmyyntinsä yhtäkkiä moninkertaistuisi tai musiikin teko alkaisi muuten lyödä leiville, ei varsinainen työ tai lopputulos muuttuisi mitenkään.

Sen sijaan huonolla säällä voisi vaikka joskus ottaa taksin.

”Kyllä minulla on semmoinen tunne ollut kauan, että herätessäni tiedän, miksi olen täällä. Minun tehtävä on tehdä nämä asiat, koska jos minä en niitä tekisi, kukaan muu ei pystyisi tekemään niitä ainakaan samalla tavalla.”

Reverend Bizarre: Slice of Doom 4LP / 3CD (Svart Records) julkaistaan pe 19.8.

Sami Hynninen: Albert Witchfinder Papers (Abraxas Publishing) julkaistaan syyskuun alussa.

Sami Hynninen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat