Kääntäjäkonkari on sarjakuvien esitaistelija: Heikki Kaukoranta on suomentanut muun muassa Tinttiä, Corto Maltesea ja Krazy Katia

Käännösten lisäksi Heikki Kaukoranta on kirjoittanut tietoteoksia sarjakuvista.

”Sarjakuvassahan kerronta kulkee puhe edellä. Tekstin pitää vaikuttaa puhutulta, mutta ei saa liioitella”, sanoo suomentaja Heikki Kaukoranta.

16.8. 2:00

”Olen iloinen, että intohimoiset sarjakuvaihmiset ovat julkaisseet viime aikoina Altanin sarjakuvia ja minä olen saanut kääntää ne. Altan on saman ikäinen kuin minä, täyttää 80 vuotta vähän yli kuukausi jälkeeni”, Heikki Kaukoranta sanoo.

Altanin albumit Ada viidakossa, Ada Macaossa ja Kolumbus ovat Kaukorannan uusimmat sarjakuvakäännökset, mutta vain jäävuoren huippu hänen vuosikymmeniä jatkuneesta työstään.

Suurelle yleisölle saattaa olla Altania tutumpi toinen suuri italialainen sarjakuvan mestari, Hugo Pratt, jonka Corto Maltesea Kaukoranta on suomentanut alusta asti.

Hänen vaimonsa Soile Kaukoranta käänsi albumit Corto Maltese Sveitsissä ja Mu – kadonnut manner, mutta muuten Heikki Kaukoranta on määritellyt onnensoturin puheenparren.

”Sarjakuvassahan kerronta kulkee puhe edellä. Tekstin pitää vaikuttaa puhutulta, mutta ei saa liioitella. Aluksi Corto vaikutti minusta kuivasti piirretyltä, mutta kääntäessäni sitä menetin sydämeni nimenomaan Cortolle henkilönä.”

Corto Maltese ilmestyi Suomessa ensimmäisen kerran Non Stop -lehdessä vuonna 1976. Ensimmäinen albumi Corto Maltese Siperiassa julkaistiin 1984.

Non Stop ja sen edeltäjä Ruutu esittelivät suomeksi eurooppalaista sarjakuvaa 1973–1979. Niiden kääntäminen ei ollut Kaukorannan ensimmäinen kosketus sarjakuvalehtiin.

Lapsena hänelle tuli kotiin Sarjakuvalehti, joka alkoi ilmestyä yhtenä ensimmäisistä vuonna 1949. Myös Aku Ankkaa hän seurasi alusta asti. Jo ennen niitä Kaukoranta luki sarjakuvia sanoma- ja aikakauslehdistä.

”Sarjakuvalehdessä ilmestyi Olavi Vikaisen juttuja, mutta Teräsmies ja Pekka Pikanen olivat suosikkeja. Kotimaiset erotti. Ne näyttivät yleensä vaatimattomammilta kuin ulkomaiset.”

Kaukorannan lapsuudessa ja nuoruudessa sarjakuvien pelättiin pilaavan lasten lukutaidon ja yllyttävän nuorisoa rikollisuuteen. Kaukoranta olisi ollut hyvä esimerkki siitä, että sarjakuvat eivät haittaa ainakaan lukemista. Hän innostui jo varhain myös runoudesta.

Asiat alkoivat muuttua 1960-luvulla, kun pop-kulttuurin arvostusta ryhdyttiin kohentamaan. Kaukoranta oli siinä puuhassa oleellisesti mukana sarjakuvien osalta.

Hän kokosi vuonna 1966 Suomessa julkaistujen sarjakuvien bibliografian, jonka Helsingin yliopiston kirjasto julkaisi kirjana Suomalaiset sarjakuvajulkaisut 1904–1966.

”Opiskelin folkloristiikkaa eli vertailevaa kansanrunouden tutkimusta. Kysyin professori Matti Kuuselta, voisinko kerätä tietoa sarjakuvista sananparsien sijaan. Kuusi sanoi leikkimielisesti, että mikään ei ole niin huonoa, ettei folkloristiikka voisi tutkia sitä.”

Folkloristiikasta tuli muodikas tieteenala, jota käytettiin perusteena popin nostamisessa huomionarvoiseksi. Iskelmää sanottiin nykyajan kansanlauluksi. Juuri laaja suosio antoi aiheen katsoa pop- tai massakulttuuria kansan syvien kerrosten kulttuurina.

Kaukoranta vaihtoi gradunsa aiheen Brechtin lyriikasta sarjakuvien esteettisen tutkimisen ongelmiin. Hänen bibliografiastaan ilmestyi lehtijuttuja ja häntä pyydettiin kirjoittamaan sarjakuvista lehtiin.

Pian sarjakuvasta kiinnostuneet alkoivat kokoontua muun muassa Kaukorantojen kotona. Se johti Suomen sarjakuvaseuran perustamiseen vuonna 1971.

Vuonna 1972 ilmestyi Kaukorannan ja Jukka Kemppisen kirjoittama kirja Sarjakuvat. Se oli pitkään ainoa suomenkielinen tietokirja aiheesta ja muutama sukupolvi luki siitä, millainen oli sarjakuvan historia. Maailmallakin sellaisia oli ilmestynyt vain kourallinen.

”Jukka tuumasi, että oli hienoa kirjoittaa historiaa aiheesta, josta ei ole valmista kaanonia. Tosin alkua saatiin Stephen Beckerin kirjasta Comic Art in America, joka nosti esiin etenkin kolme tekijää: George Herrimanin, Milt Grossin ja Crockett Johnsonin.”

Herrimanin mestariteos Krazy Kat tunnetaan meillä Kaukorannan suomennoksina. Grossin Count Screwloose ja muut sarjat ja Johnsonin Barnaby ovat meillä yhä melko tuntemattomia.

Kaukoranta ja Kemppinen tapasivat aina tiistaisin ja katsoivat, mitä olivat saaneet aikaan. Kaukorannalla oli malliksi muutamia ulkomaisia tietokirjoja ja hän kävi kirjeenvaihtoa Belgiaan, Ranskaan ja Italiaan. Entisajan internetin eli postin kautta hän sai alan lehtiä.

”Ihan jokaista maailmassa ilmestynyttä sarjakuvaa ei syynätty itse. Aluksi Jukka ajatteli, että hän kirjoittaa amerikkalaisista ja minä muista. Kaivelin kotimaisia sarjakuvia ja lopulta siihen meni minulta kaikki aika. Minä kirjoitin niistä ja Jukka muista.”

Kirjassa osuuksia ei ole eritelty ja Kaukoranta teki tutkimusta Helsingin yliopiston kirjastossa (nykyisin Kansalliskirjasto), jossa hän oli töissä opiskeluajoista eläköitymiseen. Kaukoranta kiittelee, että jo kirjaa tehdessä sieltä löytyi yllättävän laajasti sarjakuvaa.

Sarjakuvat-kirjan aikoihin alkoi myös Kaukorannan kääntäjän ura. Hän, Soile Kaukoranta ja Jukka Kemppinen ryhtyivät suomentamaan Tinttejä. Jo aiemmin hän oli kääntänyt harrastuksenaan muun muassa Brechtin ja Prévertin runoutta.

Nyt eläkeläinen muistelee työtään Myyrysniemellä, jossa on viettänyt kesiä koko ikänsä. Siellä hän uneksii vielä yhden suurtyön saattamisesta loppuun.

Kaukoranta on kääntänyt viisi suomeksi ilmestynyttä kokoelmaa George Herrimanin Krazy Kat -klassikkoa. Sen runollinen kieli on niin omalaatuista, ettei sarjaa ole edes yritetty kääntää monelle kielelle. Kaukoranta on suomentanut sen luontevasti kuin ongelmia ei olisikaan.

”Olen luvannut Herriman-vainaalle, että suomennan loputkin kokosivun sunnuntaisarjat. Kunpa niille löytyisi kustantaja. Ehkä käännän ne, vaikkei löytyisi.”

Kuka?

Heikki Kaukoranta

  • Ilmo Kauppi Äyrämö Heikki Samuli Kunnari Kaukoranta syntyi Seinäjoella vuonna 1942.

  • Opiskeli Helsingin yliopistossa 1962–1970 estetiikkaa, folkloristiikkaa ja taidehistoriaa.

  • Julkaissut kirjat Suomalaiset sarjakuvajulkaisut 1904–1966 (1968), Sarjakuvat (1972, uudistettu laitos 1982). Toimittanut Soile Kaukorannan ja Jukka Kemppisen kanssa antologian Sarjakuvan maailmat (1982).

  • Suomen sarjakuvaseuran perustajajäseniä. Yhdistys nimitti Kaukorannan sarjakuvaneuvokseksi 1981.

  • Kääntänyt sarjakuvia Tintti, Corto Maltese, Krazy Kat, Ada ja monia muita.

  • Saanut työstään sarjakuvien suomentajana Kemin sarjakuvapäivien Lempi grand prix’n 2009 ja Rakkaudesta kirjaan -palkinnon 2014.

  • Sai Helsinki-mitalin 2005 suomenruotsalaisen dekkariklassikon Herra Corpwieth – herrasmiessalapoliisi (2003) käännöksestä.

  • Työskenteli Kansalliskirjastossa 1964–2006.

  • Täyttää 80 vuotta lauantaina 20.8.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat