Haagan puistofilosofia­tapahtumassa keskusteltiin ajasta, aisteista ja luottamuksesta – Tallenteet tilaisuudesta nyt katsottavissa

Puistofilosofiatapahtumassa Haagassa on pohdiskelevaa ohjelmaa aikuisille ja lapsille.

12.8. 2:00 | Päivitetty 15.8. 15:11

Miten luottamus muotoilee ihmisten välisiä suhteita?

Haagan puistofilosofia -tapahtuman kolmannen ja viimeisen paneelikeskustelun aiheena oli luottamus ihmisten ja instituutioiden välissä. Akatemiatutkija Timo Miettinen ja yliopistonlehtori Inkeri Koskinen keskustelivat luottamuksen keskeisyydestä. Kriittisen korkeakoulun Markus Neuvonen veti puhetta.

Toisen keskustelun aiheena oli kehon ja aistien tieto.

Filosofian dosentti Hanne Appelqvist ja kehotietoisen kokemuksen tutkija Ilmari Kortelainen keskustelivat aisteista, kehosta ja kokemuksesta, filosofian, taiteen ja mindfulnessin näkökulmista. HS:n kulttuuritoimittaja Jussi Ahlroth veti puhetta.

Ensimmäisessä paneelikeskustelussa käsiteltiin ajan olemusta.

Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ja filosofian yliopistonlehtori Juha Himanka keskustelivat ajan filosofiasta. Mikä on ajan ja aikakäsitysten merkitys ilmastokriisin ja kiireisen digitaalisen elämän aikana? HS:n kulttuuritoimittaja Jussi Ahlroth veti puhetta.

Haagan puistofilosofia -tapahtumassa keskusteltiin filosofian suurista ja vähän pienemmistäkin kysymyksistä. Toista kertaa järjestetyn tilaisuuden pääkeskustelujen aiheina olivat tällä kertaa aika, aistit ja luottamus.

HS.fi lähetti pääkeskustelut suorana.

Tapahtumassa pystyi myös lainaamaan filosofin juttuseuraksi kävelylenkille tai osallistumaan ryhmäkeskusteluihin elämästä, kuolemasta, rakkaudesta tai luonnosta ja ympäristöstä.

Ensimmäisessä pääkeskustelussa uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström keskusteli filosofian yliopistonlehtorin Juha Himangan kanssa ajasta ja siitä, miten sen merkitys on muuttunut ilmastokriisin ja kiireisen elämänrytmimme myötä.

Pihlström on Suomen filosofisen yhdistyksen puheenjohtaja ja miettii siis vähän virankin puolesta mikä filosofian tehtävä on tänään. Miksi hänen olisi hyvä pohtia filosofiaa juuri nyt?

”Aika paljon puhutaan elämän merkityksestä ja merkityksellisyydestä”, Pihlström sanoo.

”Monet kaipaavat sitä ja sen takia hakeudutaan esimerkiksi selfhelpin äärelle. Vakavampi filosofian harjoittaminen voi antaa tähän kysymyksenasetteluun kriittisemmän perspektiivin”, Pihlström vastaa.

Se tarkoittaisi, että pysähdytään ensin miettimään, mitä merkityksellisyys on ja hieman yllättäen myös, onko sen etsiminen edes hyvä asia. Merkityksellisyyden etsiminen tuntuu jotenkin luonnolliselta ja oikealta.

Jo antiikissa filosofit kysyivät, millaista on hyvä elämä. Miksi merkityksellisyys ei olisi hyvä asia?

”Olemme kaikki luonnostaan kiinnostuneita oman elämämme merkityksellisyydestä. Onko se aina oikein tässä maailmassa vai pitäisikö meidän katsoa tästä projektista laajemmalle? Voidaan kysyä, millaisena merkityksellisyyden etsiminen näyttäytyy maailmassa, jossa on paljon mieletöntä ja merkityksetöntä, esimerkiksi kärsimystä.”

Muun muassa Sami Pihlström, Inkeri Koskinen, Juha Himanka ja Timo Miettinen olivat mukana keskustelemassa Haagan puistofilosofia-tapahtumassa.

Filosofia eroaa selfhelpistä muun muassa siinä, että filosofia on jatkuvaa kyseenalaistamista.

”Aina voi ottaa kriittisen näkökulman niihin sitoumuksiin, joita on omassa ajattelussa ja ymmärryksessä, tai oman kulttuurin tai yhteiskunnan jaetussa ymmärryksessä. Tämä ei ole tehtävä, joka tulisi valmiiksi”, Pihlström sanoo.

Filosofia on jatkuvaa oppimista ja sellaisena hyödyksi myös lapsille. Puistofilosofia-tapahtumassa järjestetään myös lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa.

”Toimintapisteellä innostetaan lapsia ajattelemaan”, kertoo Else Turunen, yksi ohjelman järjestäjistä. Hän edustaa Filo ry yhdistystä, joka innostaa lasten ja nuorten kanssa filosofointiin ja haluaa kehittää ihmettelyn, ajattelun, kuuntelun ja ajatusten jakamisen taitoja. Apuna käytetään kortteja ja leluja, ja toiminta sopii lapsille kolmesta vuodesta alkaen.

Puistossa järjestettiin myös teemakävelyjä vähän vanhemmille, noin 8–13-vuotiaille.

”Teemat ovat sellaisia kuin rohkeus, ystävyys tai yhteistyö. Kävellään, jutellaan aiheesta ja tehdään toiminnallinen tehtävä. Lapset pääsevät ringissä jakamaan ajatuksiaan”, Turunen sanoo.

Olennaista on oppia, että ajatuksiaan voi jakaa hyvässä hengessä, ilman kilpailua.

”Isompien filosofia menee usein väittelyksi ja valta-asetelmiksi. Pelätään ilmaista omia ajatuksiaan. Lasten kanssa tehdään filosofian ydintä, eli tutkailevaa pohdintaa yhteisestä aiheesta. Kaikkien ajatuksilla on väliä.”

Samaa mieltä on myös Sami Pihlström.

”Toisten näkökulmien kuunteleminen vie aikaa ja sen hyväksyminen on tärkeää.”

Haagan puistofilosofia-tapahtuma Haagan Alppiruusupuistossa lauantaina klo 11-16. Ohjelmassa pääkeskustelut, avoimia pienryhmäkeskusteluja, lainaa filosofi -kävelyitä, lapsille ja nuorille omia filosofointikävelyitä sekä lasten filosofointipiste. Maksuton ja kaikille avoin. Ohjelma: kansanvalistusseura.fi. Järjestäjinä Kvs-säätiö, Kriittinen korkeakoulu ja HS.

Maksullista oheisohjelmaa aamulla hotelli Haagassa. Huopalahden asemalla oli elokuvanäytös klo 18: Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia. Pääkeskustelut lähetettiin suorina HS.fissä klo 11-16.

Oikaisu 12.8. kello 9.30. Haagan puistofilosofia-tapahtuma on Haagan Alppiruusu­puistossa lauantaina kello 11–16, ei kello 11-14.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat