Pitkäaikainen kollega Peter Lerche kertoo, että suosiostaan huolimatta Loiri sairasti yksinäisyyttä – Muusikot muistelevat Vesa-Matti Loiria

Olli Ahvenlahti kertoo istuneensa kevään aikana Loirin luona Tapiolassa kolmisen kertaa, viimeksi toukokuun lopussa.

Vesa-Matti Loiri kuvattuna vuonna 2017.

10.8. 14:08 | Päivitetty 10.8. 17:58

Keskiviikkona kuollutta Vesa-Matti Loiria on muisteltu laajasti kulttuuripiireissä.

Lue lisää: Vesa-Matti Loiri on kuollut

Olli Ahvenlahti on tunnettu pianisti ja säveltäjä, entinen Yleisradion kapellimestari ja pitkän linjan tekijä suomalaisessa jazzmusiikissa.

Suuri yleisö tuntee hänet myös televisiohuumorista: 1980-luvulla Ahvenlahti esiintyi Spede Show- ja Vesku Show -sarjoissa, Loirin esittämän sketsihahmo Jean-Pierre Kuselan taustapianistina Puppena. Etenkin kaksikon esittämästä Naurava kulkuri -kappaleesta tuli vuonna 1986 valtava hitti.

Ahvenlahden ja Loirin yhteistyö oli kuitenkin paljon muutakin kuin Kusela-Puppe-kaksikko. He tekivät tiivistä yhteistyötä 1970-vuoden alusta 1990-luvun vaihteeseen: Ahvenlahti säesti Loiria lukuisilla levyillä ja keikoilla ja sävelsi tälle kappaleita. Läheisiä ystäviä he olivat loppuun asti, kaikkiaan 50 vuotta.

Ahvenlahti kertoo, kuinka keskiviikkona hänen puhelimensa alkoi yhtäkkiä soida – ja että siitä hän jo tajusi, mitä oli tapahtunut.

”Että nyt on Vesku lähtenyt.”

Hän kertoo tienneensä Loirin vakavasta sairaudesta heti alkuvuodesta lähtien, lääkärin annettua diagnoosin.

”Vesku soitti minulle silloin sairaalasta ja kertoi, että nyt on tämmöinen tilanne.”

Ahvenlahti kertoo istuneensa sen jälkeen kevään aikana Loirin luona Tapiolassa kolmisen kertaa, viimeksi toukokuun lopussa.

”Istuttiin vain, puhuttiin elämästä ja ystävyydestä ja tehdyistä töistä. Ja kuunneltiin kaikkea musiikkia, mitä oltiin yhdessä saatu joskus aikaiseksi.”

Loiri oli jo valmistunut näyttelijäksi ja kiinnitetty Helsingin kaupunginteatteriin, kun hän ja Ahvenlahti ensi kerran tapasivat.

”Vesku oli hyvin kiinnostunut myös musiikista ja hänellä oli paljon muusikko­kontakteja. Hän kävi paljon esimerkiksi jazzilloissa sen ajan tunnetuilla klubeilla, Natsalla ja Vanhalla. Näissä kuvioissa, monien ihmisten ja mutkien kautta, tiemme kohtasivat ja opimme tuntemaan toisemme.”

Pian 70-luvun alussa Loirista tuli jo levyttävä ja keikkaileva, suosittu laulaja. Ahvenlahdesta tuli aluksi Loirin vakiosäestäjä keikoilla ja heidän ensimmäinen yhteinen albuminsa oli Vesku Helismaasta (1977).

Olli Ahvenlahti ja Vesa-Matti Loiri vuonna 1985.

Matkan varrelle mahtui niin Nauravan kulkurin kaltaista huumoria kuin vakavaa, äärimmäisen kunnianhimoista taidetta – jälkimmäisestä hyvä esimerkki on vuoden 1984 Lasihelmipeli-jazzalbumi, jonka sanoitukset perustuvat kirjailija Hermann Hessen teksteihin. Hesse oli yksi Loirin lempikirjailijoista. Ahvenlahti sävelsi kaikki levyn kappaleet.

Ahvenlahden mukaan Loiria kuvasti muusikkona etenkin se, kuinka nopeasti hän kykeni omaksumaan uusia asioita.

”Hyppäämään uuteen materiaaliin ja ottamaan sen omakseen. Ja vaikka Veskulla oli monia eri rakkauksia, monet eivät tiedä, kuinka suunnaton jazz-diggari hän oli. Hän tiesi paljon niin vanhasta bepopista kuin mainstream-jazzistakin.”

Entä millaisena Loiri jäi Ahvenlahden mieleen ihmisenä ja ystävänä?

Ahvenlahti nostaa esiin yhden konkreettisen muiston: kun Loiri vei hänet 70-luvun alussa tuolloin uuteen ja hienoon töölöläisravintola Varrakseen.

”Puhuimme siellä muun muassa musiikista ja mitä kaikkea meidän yhteistyö tulisi pitämään sisällään. Ruoan jälkeen otettiin vähän olutta, ehkä viiniäkin, ja Vesku esitteli minulle elämäni ensimmäisen kahvin ja konjakin. Että ’lopuksi otetaan ehdottomasti kahvi ja konjakki ja yksi tupakka’. Se ei todellakaan jäänyt meille viimeiseksi kahviksi ja konjakiksi – ja yhä edelleen, kun joku mainitsee kahvin ja konjakin, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Vesa-Matti Loiri.”

”Tästäkin hauskasta pikku muistosta puhuimme viimeisessä tapaamisessamme toukokuussa. Veskua nauratti, hänkin muisti meidän Varras-sessiomme. Ja sen kunniaksi otettiin vielä yhdet konjakit. Ympyrä sulkeutui.

Muusikko, kitaristi ja tuottaja Peter Lerche teki Vesa-Matti Loirin kanssa töitä 1980-luvulta lähtien. Hänen äänensävynsä on kuitenkin iloinen, kun hän muistelee juuri kuollutta kollegaansa ja ystäväänsä.

”Totta kai Veskun kuolema on surullinen uutinen. Mutta jaoimme samanlaisen ei-dogmaattisen maailmankuvan. Pidän siitä ajatuksesta, että juhlitaan ihmisen elämää, sen sijaan, että surraan kuolemaa. Koen myös vahvasti hänen läsnäolonsa – eikä siinä ole mitään mystiikkaa”, Lerche sanoo.

Loirin kuolema ei myöskään tullut Lerchelle yllätyksenä.

”Vesku soitti minulle aina isoista asioista. Alkuvuonna sain kuulla, että hän sairastaa kahta syöpää.”

Lerche johti Vesa-Matti Loirin orkesteria monen vuosikymmenen ajan. Hän peri paikan, kun Olli Ahvenlahti siirtyi vuonna 1991 Yleisradion palvelukseen eikä hän voinut enää tehdä töitä MTV3:lle, jolla pyöri Vesku Show. Lerche arvioi, että he tekivät yhdessä pitkälti yli tuhat esitystä, joista 75 prosenttia oli konsertteja.

”Soittajan rooli Veskun orkesterissa oli kiitollinen, sillä musiikki oli hänelle sakramentti. Vesku Show’kin päättyi aina 5–10 minuutin musiikkiosuuteen.”

Lerche pitää Loirin vahvuutena ja ”ihanuutena” sitä, että tämä ei ollut koulutettu muusikko, vaan ihana ”luonnonsoittaja”.

”Vesku oli soittanut omaksi ilokseen ja oli melodikko ja umpimusikaalinen. Minä opin häneltä hirveästi draamasta. Täydellinen suoritus ei riitä, jos siinä ei ole viestiä.”

Lerche vertaa Loiria Paul McCartneyhin, jotka molemmat riittivät lavalla omina itseinään eikä heidän tarvinnut ottaa mitään roolia.

”Vesku oli lavalla paljaimmillaan ottakaa tai jättäkää -asenteella.”

Lerche myös tuotti kuusi Loirin levyä. Viimeisimmän hän musiikkitaltioinnin hän miksasi toukokuussa. Kyseessä oli Lerchen ja Loirin duo-live neljän vuoden takaa. Lerche koki, että siinä hän taltioi Loirin elämäntyötä.

”Se on runoa Eino Leino etunenässä. Leino on ollut meillä sisään ajettuna alusta asti. Mukana on myös Lapin kesää ja ripaus sarkasmia.”

Kollegat ja ystävät tapasivat viimeisen kerran, kun Lerche soitti Loirille tuoreen äänityksen toukokuussa.

”Vesku oli erittäin aurinkoinen ja kiitollinen, vaikkei hän ollut alun perin kiinnostunut äänityksestä.”

Suhde Loiriin on ollut Lerchen pitkäkestoisin ihmissuhde. Työn lisäksi he viettivät yhdessä myös vapaa-aikaa. Jos Lerche oli viettänyt liian pitkään kunnollista elämää ja joogannut, hän pyysi Loiria mukaansa kaupungille baarikierrokselle. Lerchen mielestä huumorintaju lähtee, jos ihminen on liian saastumaton.

Loiri myös pyysi Lerchen Lapin-mökille biljardiporukan kanssa kalaan.

”Ravit ja biljardisali olivat ainoita paikkoja, joissa Vesku sai olla ihan rauhassa.”

Suomea kiertäessään Lerche näki, millainen tähti Loiri oli ja miten hän vetosi henkisesti vastakkaiseen sukupuoleen.

Kun Loirin orkesteri vietti vapaapäivää Oulussa itsenäisyyspäivänä, karaokemännät toivat hänen huoneeseensa leivoksen, jossa oli yksi kynttilä ja Suomen lippu. Forssassa keikkapaikan ulkopuolella pyöri jo ennen konserttia mustamaija. Pian selvisi, ettei se ollut partiointitehtävässä, vaan sisältä astui ulos kaksi naispoliisia, jotka halusivat yhteiskuvaan Loirin kanssa.

”Loirin ei ikinä tarvinnut olla naistenmies, sillä Suomen nainen, neiti kesäheinä, rakasti häntä.”

Lerchen mukaan Loiri kuitenkin sairasti yksinäisyyttä.

”Oli suuri ristiriita siinä, että kaikki halusivat hänestä palasen, mutta kotona häntä odottivat vain kaksi norjalaista metsäkissaa.”

”Onneksi viimeisinä aikoina hänestä piti rakkaudellista huolta hänen vanha luokkatoverinsa ja ystävänsä Nona Alvesalo.”

Lerche on kiitollinen siitä, että Loirin kanssa työskennellessään hänen ei tarvinnut olla tekemisissä musiikkiteollisuuden kanssa. Sen sijaan hän sai yhdessä Loirin kanssa päättää rundeista ja ohjelmistosta.

”Sain tehdä töitä sakramentin kanssa. Se matka on ollut siunattu.”

Muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta muistelee Loiria lämmöllä. Hän ei koskaan tavannut Loiria kasvotusten, mutta kokee suurta arvostusta viihdetaiteilijaa kohtaan.

”Loiri oli minulle jo lapsena suuri esikuva. Halusin myös vaalia sitä mielikuvaa, joka minulla oli hänestä lapsesta asti. Kun en koskaan tavannut häntä, niin se mielikuva hänestä on säilynyt osittain rikkoutumattomana, särkymättömänä ja koskemattomana. Meillä ei ole yhteisiä muistoja, mutta oli suuri kunnia tehdä hänelle lauluja”, Uusivirta sanoo.

Lue lisää: Näyttelijä­kollegat muistelevat Vesa-Matti Loiria – ”Vesku oli lämmin ja tarkka ihminen”

Loirin kollega Kristiina Halkola sai kuulla Loirin kuolemasta puhelimessa.

”En osaa sanoa mitään muuta kuin, että hän oli järjettömän ihana ihminen ja valtavan lahjakas”, Halkola sanoo.

Näyttelijänä Loirissa oli Halkolan mukaan erityistä monipuolisuus. Loiri ja Halkola opiskelivat samaan aikaan Teatteri­­korkea­koulussa.

”Hän oli kaikkien suomalaisten oma Uuno Turhapuro, mutta samaan aikaan hän teki myös vakavia rooleja. Laaja-alaisuus on ollut hienoa.”

Muusikko Toni Wirtanen tapasi Vesa-Matti Loirin Vain elämää -sarjan kolmannen kauden kuvauksissa vuonna 2014.

”Jännitin tapaamista aika paljon, sillä olen kasvanut Uuno Turhapurojen parissa ja tiennyt hänet aina. Hän oli minulle ikoninen hahmo”, Wirtanen kertoo.

Jännitys oli kuitenkin turhaa, ja ensikohtaaminen Loirin kanssa jäi Wirtaselle vahvana muistona mieleen.

”Erittäin harvoin tapaa ihmistä, josta välittyy niin suuri lämpö ja hyväksynnän ilmapiiri ympärille.”

”Sen tapaamisen jälkeen oivalsin, että ihmisen inhimillinen suuruus voidaan mitata se mukaan, miten hyväksi hän saa ihmiset ympärillään itsensä tuntemaan. Loiri ei ollut ainoastaan suuri taiteilija, vaan myös inhimillinen suuruus.”

Wirtanen sanoo, että oli suuri etuoikeus saada istua Loirin kanssa samassa pöydässä neljästä viiteen tuntia kymmenen päivän ajan, minkä kuvaukset Satulinnassa kestivät.

”Hän oli äärimmäisen hyvä seuramies ja täynnä tarinoita.”

Vesa-Matti Loiri ja Toni Wirtanen halasivat Vain Elämää -konsertissa Helsinki-areenalla joulukuussa vuonna 2014.

Myös Kimmo Laiho eli rap-artisti Elastinen osallistui samalle Vain elämää -kaudelle ja kertoo, että hänelle kaikkein isoin juttu ohjelman tekemisessä oli se, että Vesa-Matti Loiri oli mukana kokoonpanossa.

Kuvausten jälkeen nuoremmat kollegat jäivät aina istumaan, kyselemään ja kuuntelemaan Loirin juttuja.

”Kukaan ei malttanut mennä nukkumaan, jos Vesku vielä valvoi”, Elastinen sanoo.

”Vaikka hän oli meitä paljon vanhempi, hän oli täysin samalla aaltopituudella parikymppisten kanssa. Hän oli cool äijä, todellinen läppämies, ei mikään vanhus.”

Loirilla riitti tarinoita ja hän saattoi alkaa juttunsa 1970-luvulta. Elastisen ja muiden osallistujien oli välillä vaikea edes ymmärtää Loirin muisteluiden mittakaavaa ja kokemusten valtavaa määrää.

Elastiselle Loiri oli jopa jonkin sortin henkimaailman olento, jonka aura oli niin vahva, että hänet huomattiin, vaikka hän olisi istunut yksin huoneen perimmäisessä nurkassa.

”Vesku osasi sanoittaa elämää hienosti ja puhua diippejä.”

Vain elämää -ohjelman jälkeen Elastinen ja Loiri törmäsivät aina silloin tällöin ja soittelivatkin toisilleen.

Pari vuotta sitten Elastisen puhelin soi puolen yön aikaan. Linjan toisessa päässä olivat Loiri ja Samuli Edelmann, jotka viettivät aikaa Loirin mökillä ja soittelivat ”rakkauspuheluita” ystävilleen.

”Se jäi mieleen. Opin Veskulta ehkä juuri sen, että ihmisille pitää sanoa, miten tärkeitä he ovat silloin, kun he vielä elävät.”

Laulaja ja näyttelijä Paula Vesala kertoo ystävystyneensä Loirin kanssa työnteon ohessa. Vesala ja Loiri julkaisivat useita yhteisiä kappaleita, ja myös Vesala oli mukana Vain elämää -ohjelman samalla tuotantokaudella.

”Ehdimme jättää jäähyväiset ja puhua kaikesta. Tämä ei ollut yllätys, joten meillä oli aikaa sanoa kaikki”, Vesala kuvailee.

Kuten moni muu Loirin henkilökohtaisesti tuntenut, myös Vesala korostaa Loirin ihmisläheisyyttä.

”Sen verran poikkeuksellista oli hänen kykynsä kannustaa nuorempia tekijöitä ja nähdä kaikissa ikään ja sukupuoleen katsomatta taito ja mahdollisuus. Hän ei itseään koskaan suurentanut, vaan näki aina muissa sen, mitä arvostaa”, Vesala sanoo.

”Kun rupesin säveltämään, Vesku oli ensimmäisiä, joka biisien ja työn perusteella halusi niitä alkaa levyttää. Lähetin hänelle kappaleen Ei tullutkaan äänettömyys, josta yhteistyömme alkoi”.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat