Valtavaksi hitiksi maailmalla nousseen Paperipalatsin kirjoittaja on monien HBO:n hittisarjojen takana

Yhdysvaltalaisen Miranda Cowley Hellerin esikoisromaani on rakkausromaani ja sukusaaga, jossa perheen salaisuuksia keritään auki taidokkaasti. Se koukuttaa ja myös viihdyttää – mikä on tässä tapauksessa kehu.

Miranda Cowley Heller vietti lapsuutensa kesät Cape Codissa, minne hän sijoittaa myös esikoisromaaninsa tapahtumat. Hän asuu Kaliforniassa ja Lontoossa.

16.8. 15:27

Romaani

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi (The Paper Palace, suom. Tuulia Tipa), Tammi, 403 s.

Bestseller nro 1. Myyntimenestys maailmalla.

Muutaman kerran vuodessa suuret kustantamot lähettävät kulttuuri­toimituksiin ennakko­kappaleita kirjasta, johon he panevat sillä kaudella eniten panoksia. Kirjan kanteen on suurella painettu mainesanoja maailmalta tai some­vaikuttajien kehuja, kuinka he ovat rakastaneet jokaista riviä.

Pöhinän kasvattaminen kirjojen ympärille on viestintä- ja markkinointi­osastojen työtä, mutta aika usein kehut ovat tuntuneet yl­imitoitetuilta.

Silloin tällöin ne osuvat kohdalleen.

Tällä viikolla ilmestynyt Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi on teos, johon en varmasti olisi tarttunut ilman valtavaa ennakkomarkkinointia.

Ensimmäisiä sivuja lukiessani olin hämilläni: tarina käynnistyy harlekiinimaisella kohtauksella, jossa päähenkilö Elle muistelee aamu-uinnillaan edellisen yön tapahtumia. Hän on pettänyt miestään puutarhan pimeydessä ensirakkautensa kanssa illallisvieraiden ja aviomiehen istuessa muutaman metrin päässä sisällä huvilassa.

”- - hän painoi minua talon seinää vasten ja kurotti mekon helman alle. ”Rakastan sinua”, hän kuiskasi. Vetäisin kiihkeästi henkeä, kun hän työntyi sisääni. Ja ajattelin: tästä ei ole enää paluuta.”

Onneksi jo seuraavalla sivulla tarinassa hypätään vuosikymmeniä ajassa taaksepäin ja lukijalle alkaa hahmottua, että kyse ei ole ainoastaan rakkaustarinasta vaan sukusaagasta, jossa perheenjäsenten suhteet ja suvun historia nousevat yhtä kiinnostaviksi aiheiksi kuin päähenkilön romanttiset suhteet tai valinnat.

Paperipalatsi-nimi viittaa ironisesti tarinan päämiljööseen: viehättävästi kuvattuun, mutta jo rapistuvaan Cape Codissa sijaitsevaan leirikylään, jonka Ellen isoisä rakensi ja jossa Elle on viettänyt elämänsä kaikki kesät. Kesänaapureiden kanssa käydään eväsretkillä merenrannalla ja juhlitaan itsenäisyyspäivää.

Huvilaa ja pieniä majoitusmökkejä ympäröivä metsä sekä viereinen lampi muodostavat tarinalle kauniit kehykset, vaikka sen varjoihin kätkeytyykin synkkiä muistoja – oikeastaan järkyttävä traumoja, joista Elle ei ole vielä keski-ikäisenäkään täysin toipunut.

Näitä menneisyyden salaisuuksia Cowley Heller kerii auki taidokkaasti kuljettamalla tarinaa edestakaisin eri ajoissa. Lukijalle piirtyy kuva boheemista suvusta, jossa ”avioero oli pelkkä seitsenkirjaiminen sana”. Ellen isovanhemmat hänen äitinsä puolelta ovat kumpikin olleet naimisissa kolmesti ja sama levottomuus on siirtynyt heidän tyttäreensä.

Ellen lapsuuden kipeimpiä kokemuksia on hänen vanhempiensa avioero, jonka jälkeen isän tärkeysjärjestyksessä tyttärien edelle menee aina sen hetkinen naisystävä. Elämä äidin ja tämän uuden miehen muodostamassa uusperheessä osoittautuu myös vaikeaksi, sillä teini-ikäisinä saman katon alle asumaan joutuneet lapset eivät koskaan opi tulemaan toimeen.

Tähän ajanjaksoon liittyy tarinan suurin tragedia: syyllisyyttä, häpeää ja väärinkäsityksiä, joita henkilöt kantavat mukanaan tarinan viimeisille sivuille asti.

Paperipalatsi on Cowley Hellerin esikoisromaani, mutta viihteen tekijänä hän on rautainen ammattilainen. Newyorkilaisessa taiteilijaperheessä kasvanut Cowley Heller on johtanut HBO:n draamatuotantoa ja vastannut muun muassa menestyssarjoista Sopranos, Mullan alla ja The Wire. Hän on kertonut kirjoittaneensa Paperipalatsia kuusi vuotta ja oppineensa televisiovuosistaan erityisesti sen, miten dialogia kirjoitetaan.

Lukijana voin allekirjoittaa tämän. Ammattilaisuus näkyy myös esikoisteoksen koukuttavassa kerronnassa ja siinä, miten hän pitää näpeissään monia tarinasäikeitä ja aikatasoja. Useimmista tarinan päähenkilöstä Cowley Heller onnistuu rakentamaan kiinnostavia ja persoonallisia hahmoja. Parhaimmillaan Paperipalatsi tuo mieleen John Irvingin hippisukupolven kesänvieton kuvaukset.

Vahvan luontokuvauksen takia teosta on jo ehditty verrata Delia Owensin kaksi vuotta sitten suomennettuun Suon villiin lauluun (WSOY), mutta mielestäni näitä teoksia yhdistää lähinnä se, että molempien ympärille on markkinoinnin avulla yritetty kasvattaa nostetta.

Aikaisemmin kirjallisuudessa ylläpidettiin tiukasti rajaa korkean ja matalan välillä, ja varsinkin naisten oletettavasti naislukijoille kirjoittamia teoksia vähäteltiin. Joku varmasti määrittelisi juonivetoisen Paperipalatsinkin viihdekirjallisuudeksi, mutta mieluummin puhuisin vahvasta lukuromaanista.

Tuntuu myös hassulta ajatukselta, että viihdyttävyys olisi kirjan kohdalla yhä haukkuva adjektiivi. Miksi kirjallisuus ei voisi viihdyttää, tarjota pakoa arjesta ja käsitellä tunteita – ja olla samalla arvostettua? Nämä kaikki ominaisuudet ovat sallittuja, kun puhutaan elokuvista tai televisiosarjoista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat