Iskelmätähti Jukka Kuoppamäen päätös muuttaa perheineen Saksaan ja opiskella papiksi johti henkilö­kohtaiseen tragediaan, kertoo elämäkerta

Ari Mennanderin ja Kaisa Rautasen kirjoittama elämäkerta Jukka Kuoppamäestä tarjoaa uutta tietoa rajatusti.

Jukka Kuoppamäki soitti ja lapset kuuntelivat vuonna 1972.

30.8. 13:48

Tietokirja

Ari Mennander ja Kaisa Rautanen: Jukka Kuoppamäki – Elämän mittainen laulu. Docendo. 480 s.

Eurovision laulukilpailun karsinta vuonna 1974 oli Jukka Kuoppamäelle ainutlaatuinen tilaisuus. Suosionsa huipulla ollut ja hurjaa luomiskautta elänyt artisti oli neljä kuukautta aiemmin voittanut kovatasoisen Syksyn sävelen. Sitä ennen hän oli menestynyt kansainvälisissä laulukilpailuissa.

Mikä mukamas voisi mennä pieleen?

Itse sävellyksessä ei ollut mitään vikaa, se oli taattua Kuoppamäkeä, tarttuvaa ja menevää popiskelmää. Mutta ne sanoitukset. Lyriikoissa oli ikivaloa, taivaankappaleita ja pyyntöä nousta sydämeen ”pyhään hiljaiseen”.

Aurinkomaa oli silkkaa hippeilyä ja outoa esoteriapoppia. Se sijoittui neljänneksi.

Jukka Kuoppamäki oli aiemmin säveltänyt, sanoittanut ja esittänyt koko joukon klassikkotason lauluja, sellaisia kuin Pieni mies, Sininen ja valkoinen ja Kultaa tai kunniaa. Nyt hänen tähtensä alkoi laskea.

Jotain muuta nousi tilalle.

Jukka Kuoppamäki vuonna 1967.

Torstaina 1. syyskuuta 80 vuotta täyttävä Jukka Kuoppamäki on Suomi-iskelmän suuri etsijä. Jälkikäteen tarkasteltuna juuri ne suosion huippuvuodet 1969–1973 olivat sitä aikaa, kun kolmikymppinen Kuoppamäki haki kaikkein eniten sisintä itseään.

Tien ja vaeltamisen vertauskuvat toistuivat hänen lauluissaan. Merkit olivat olleet nähtävissä jo 1960-luvulla, jolloin Kuoppamäki oli vähän väliä vaihtanut tyyliä laulelmasta folkiin ja hippipopista iskelmään.

Ei ole salaisuus, mihin etsintä johti. Jukka Kuoppamäki myi soittimet, vahvistimet ja esiintymisvaatteet ja muutti vuonna 1977 perheineen kaikessa hiljaisuudessa Länsi-Saksaan, jossa hän alkoi opiskella papiksi.

Protestanttista kristinuskoa ja Rudolf Steinerin antroposofisia ajatuksia yhdistelevä Kristiyhteisö oli vastaus häntä piinanneisiin kysymyksiin. Samalla päätös johti henkilökohtaiseen tragediaan.

Kuoppamäki on valottanut musiikki- ja pappisuraansa muun muassa elämäkerroissaan Elämän valtatie (toim. Virpi Kari, 1998) ja Sinne ja takaisin: matka Euroopan sydämeen (toim. Juha Rantala, 2014).

Uusi kolmas elämäkerta on edeltäjiään laveampi. Kirjoittajina ovat urheiluteosten tekijänä tunnettu Ari Mennander ja viestinnän ammattilainen Kaisa Rautanen. He lupaavat Kuoppamäen tarinaan aiempaa objektiivisempaa otetta.

Elämän mittainen laulu myöntää velkansa edeltäjilleen, syystäkin. Vanhan toistoa riittää ihan kirjaimellisesti. Haastatteluaineisto tuo oman uuden lisänsä, mutta sen luonteesta on lähdetietojen puutteessa vaikea saada selkoa.

Toistoa on sekin, että näkökulma on loppujen lopuksi taas tiukasti Kuoppamäen otteessa.

Uutta tietoa on rajatusti. Eniten sitä tarjotaan Kuoppamäen perheestä ja varsinkin sukutaustasta, joka vilisee merkkinimiä Sakari Topeliuksesta lähtien siihen malliin, että sadannen painosivun kohdalla lukija jo alkaa kuvitella laulajan käyskentelevän kartanonherrana Emäsalon mailla.

Kun sitten päästään päähenkilön omaan tarinaan, käy ilmi, että Kuoppamäki vietti tuiki tavalliset stadilaispojan kasvuvuodet Taka-Töölössä.

Elämäkerran merkittävin paljastus liittyy Kuoppamäen toiveeseen palata Suomeen. Kirjan väitteen mukaan Suomen Kristiyhteisön kateellinen pääpappi torppasi paluun ja jopa junaili Kuoppamäelle lyhytaikaiseksi jääneen siirron Australiaan.

Laulaja hyväksyi sydän raastaen liikkeen johdon päätöksen ja teki ansiokkaan pappisuran Saksassa. Kuoppamäki jäi eläkkeelle 2012.

Tragedia ei tuhonnut musiikkia. Kuoppamäki tuli takaisin 1990-luvulla ensin lauluntekijänä, tunnetuimpina esimerkkeinä Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas ja Jari Sillanpään Satulinna. Myös omat levytykset alkoivat taas käydä kaupaksi.

Etsiminen ja myönteinen elämänfilosofia nousevat teoksen kantaviksi voimiksi. Katkeruutta edelleen luomisvoimainen lauluntekijä ei tunnusta, harmia toki, vaikkapa siitäkin, ettei Euroviisujen edustuspaikkaa herunut tai että Saksaan lähtiessä tuli myytyä rakas 12-kielinen Fenderin sähkökitara.

Kirjan loppukaneetti on osuva: ”On ollut kuoppaa ja mäkeä, ja paljon kivaa.”

Jukka Kuoppamäki täyttää 80 vuotta 1. syyskuuta 2022.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat