Tuntemattoman miehen kysymys kahvilassa havahdutti Taina Latvalan: kirjailijan työ on ihanaa

Taina Latvala on ollut kirjoittava ihminen päiväkoti-ikäisestä lähtien.

Taina Latvala muistelee, että hänen mottonsa kirjailijana on peräisin Jussi-gaalasta, jota hän vuosia sitten katsoi televisiosta: ”Taiteilija kuvaa niin kuin näkee, ei niin kuin tietää tahdottavan nähdä.”

23.9. 2:00 | Päivitetty 23.9. 9:48

”Anteeksi, saanko kysyä, mitä sä teet?” sanoi tuntematon mies kirjailija Taina Latvalalle Rytmi-ravintolassa Helsingissä.

Latvala oli kirjoittamassa näytelmäänsä Saman katon alla, draamakomediaa, joka sijoittuu eteläpohjalaiselle karjatilalle. Vaasan kaupunginteatteri ensiesitti sen vuonna 2016.

”Sulla täytyy olla tosi hauska työ, kun sä hymyilet koko ajan.”

Tapaus ilahduttaa Latvalaa yhä. Kirjailijan ammatti on yksinäinen ja raskas, turvatonkin. Valtava työ, jonka romaanit, novellit ja näytelmät vaativat, ei aina realisoidu tilinauhassa, mutta Latvala ajattelee, että työstä nauttimisen arvoa ei voi mitata rahassa.

Latvala menetti isänsä nuorena. Isältä peräisin on elämänohje, joka on innoittanut teosten kirjoittamista ja päätynyt niiden sisällöksikin: ”Kaikessa, mitä tekee, pitää olla sielu mukana.”

Esikoisnovellikokoelmasta Arvostelukappale (2007) viimevuotiseen Torinon enkeli -romaaniin myös Latvalan proosateosten naispäähenkilöiden isät ovat lähes poikkeuksetta edesmenneitä.

”En ole tehnyt tietoista valintaa kirjoittaa kuollutta isää, mutta tähän asti trauma on osaltaan heijastunut teoksiin.”

Latvala on aina hyödyntänyt oman elämänsä tapahtumia fiktiossaan ja pitää viime vuosien keskustelua autofiktiosta yksipuolisena. Usein autofiktioksi luokitellaan romaaneja, jotka eivät kirjallisuustieteen näkökulmasta edusta kyseistä lajia.

”Toivoisin, että mediassa ja kirjallisuusmaailmassa tunnettaisiin paremmin autofiktion todelliset lajipiirteet.”

Latvala ei ole kirjoittanut omaelämäkerrallista romaania vaan pikemmin leikitellyt omalla nimellään ja muilla autofiktion tunnusmerkeillä. Torinon enkelissä päähenkilö, biologisen kellon tikityksestä ahdistunut kirjailijanainen, työskentelee fiktiivisessä torinolaisresidenssissä, jossa ovat aiemmin vierailleet Karl Ove Knausgård ja – Taina Latvala. Teos hyödyntää myös kirjallisuuden historiasta tuttua kaksoisolentoteemaa.

”Kirjailijan työssä minulle tärkeintä on rehellisyys. Siis rohkeus kirjoittaa se, mitä todella haluan sanoa.”

”Kirjailijan työssä minulle tärkeintä on rehellisyys. Siis rohkeus kirjoittaa se, mitä todella haluan sanoa”, Taina Latvala kertoo.

Opiskellessaan Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittajakursseilla Latvala ymmärsi konkretian merkityksen.

”Pois jäivät kliseet ja abstraktit pilvenhattarat. Romaanin aluksi kirjoittamassani tekstissä sanoin, että ’morsian näytti onnelliselta’. Opettaja sanoi, että kuvaa mieluummin, miten se onni näkyy. Nykyään itse opettaessani välitän tätä oppia eteenpäin.”

Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta opiskellessaan Latvala kuuli luovien kirjoittajien Nobelistiklubista, jota veti kriitikko Lasse Koskela, nyttemmin edesmennyt.

”Sinne meneminen jännitti, koska paikalla oli jo julkaisseita kirjailijoita. Vein joitain novelleja, ja koko ryhmän kannustava ilmapiiri rohkaisi eteenpäin. Kun siellä kyseltiin, milloin tuon lisää tekstejä, aloin ajatella, että ehkä novelleista voisi vielä syntyä kirja.”

Lapualla varttunut Latvala ei varsinaisesti tähdännyt kirjailijaksi nuorena, mutta päiväkoti-ikäisestä lähtien hän yritti ilmaista itseään kirjoittamalla. Runot kolahtivat L.M. Montgomeryn Runotyttö- ja Vihervaaran Anna -sarjojen myötä.

”Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa käsitellä vaikeitakin tunteita. Estonian uppoaminen järkytti minua suuresti lapsena, ja sen jälkimainingeissa Lapuan Sanomissa ilmestynyt Estonian kohtalo -runo on yksi ensimmäisistä julkaistuista teksteistäni.”

Vaikka Latvala on kauan asunut Helsingissä, Etelä-Pohjanmaa on tavalla tai toisella läsnä kaikissa hänen teoksissaan. Näytelmäkirjailijana hänet tunnetaan erityisesti Vaasassa, jonka kaupunginteatteri on kantaesittänyt viimeksi komedian Kekkosen tytär. Näytelmä palkittiin Lea-palkinnolla vuoden parhaasta näytelmätekstistä.

”Tuntuu että paikallinen yleisö on kaivannut nykyaikaisia teoksia, joissa tutkitaan eteläpohjalaista mentaliteettia. Esimerkiksi pohjalaisuuteen liitetty suoruus on minusta osittain myytti, mutta komediaan sopiva sellainen. Kaikissa näytelmissäni on myös jotain haikeaa. Haastattelin kerran sarjakuvataiteilija Juba Tuomolaa, joka totesi osuvasti, että huumori ei synny hauskasta vaan tuskasta ja kärsimyksestä.”

Viime joulukuussa Taina Latvala kirjoitti HS Meidän perhe -lehteen esseen Elämän suurin päätös, joka käsitteli kysymystä perheen perustamisesta sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Samaa teemaa pui Torinon enkelin päähenkilö, joka löytää jouluyönä kadulta eksyneen pienen tytön. Nyt Latvala on kahdeksankuukautisen vauvan äiti. Vastaako äitiys odotuksia?

”Oikeastaan se on ylittänyt ne. Ilon määrä, jota lapsi tuo elämään, on mittaamaton. Vauva-arkeen kuuluu paljon aherrusta, mutta kaiken ytimessä on valtavan suuri rakkaus, hellyys ja kiitollisuus.”

Oma elämä säteilee taiteeseen edelleen odottamattomilla tavoilla. Latvalan työn alla olevassa romaanissa päähenkilön isä elää.

Korjaus 23.9.2022 klo 9.50: Lisätty tieto siitä, että Elämän suurin päätös -essee julkaistiin HS Meidän perhe -lehdessä.

Kuka?

Taina Latvala

  • Syntyi 1982 Lapualla.

  • Filosofian maisteri (2008) ja Master of Arts (2012). Opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, luovaa kirjoittamista Jyväskylässä ja elokuvakäsikirjoittamista Salfordissa, Englannissa.

  • Julkaissut kaksi novellikokoelmaa ja neljä romaania. Kirjoittanut myös neljä näytelmää, joista Vaasan kaupunginteatteri on kantaesittänyt jokaisen.

  • Lea-palkinto parhaasta näytelmätekstistä vuonna 2021 näytelmälle Kekkosen tytär.

  • Esikoisteos Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli HS Kirjallisuuspalkinto -ehdokkaana 2007.

  • Työskennellyt toimittajana ja opettanut kirjoittamista. Kirjoittaa blogipostauksia Taloustaito-lehteen.

  • Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu puoliso ja lapsi.

  • Täyttää 40 vuotta lauantaina 24. syyskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat