Pianisti Maria Judinan lähipiiriä katosi vankileireille, mutta hän sai uhmata Stalinia vapaana – Onko nyky-Venäjällä yhtä rohkeita taiteilijoita?

Maria Judina julisti avoimesti uskoaan ja luki kiellettyä Pasternakia konserteissaan. Uusi elämäkerta esittelee pianistin, joka uhmasi Stalinia ja selviytyi.

Pianisti Maria Judina (1899–1970) on saanut uuden Playing With Fire -elämäkerran. Sen liitteessä pohditaan tunnettua anekdoottia Josif Stalinista (1878–1953).

30.8. 16:00 | Päivitetty 3.9. 10:20

Elizabeth Wilson: Playing With Fire. The story of Maria Yudina, Pianist in Stalin’s Russia. 331 s. Yale University Press.

Tarina kertoo, että Neuvostoliiton itsevaltias Josif Stalin kuuli vanhoilla päivillään radiosta Mozartin pianokonserton esityksen ja mieltyi pianisti Maria Judinan tulkintaan.

Stalin kysyi, oliko suorasta lähetyksestä tehty nauhoitus. Ei ollut, mutta muusikot hälytettiin vielä samana yönä tekemään levy Stalinille.

Stalin palkitsi pianistin 20 000 ruplalla (tarinan vaihtoehtoisessa versiossa Stalin-palkinnolla). Judina kirjoitti Stalinille antaneensa rahat kirkolle ja rukoilevansa, jotta Jumala antaisi diktaattorille anteeksi hänen raskaat rikkomuksensa kansaa ja maata kohtaan.

Stalin ei kostanut pianistille tämän sanoja. Levy löytyi hänen levysoittimestaan vielä kuolinpäivänäkin.

Mutta tapahtuiko näin todella? Ainakaan Stalin ei kuollut Judinan kirjeen lukemisen seurauksena, kuten Armando Iannuccin ohjaamassa satiirisessa Stalinin kuolema -elokuvassa (2017), jossa Olga Kurylenko näytteli Judinaa. Elokuvan näyttäminen kiellettiin Putinin Venäjällä, mutta se päätyi Barack Obaman suosikkielokuvien listalle.

Pianistin todellisia vaiheita selvittelee Elizabeth Wilson uudessa elämäkerrassa Playing With Fire.

Maria Judina syntyi 1899 juutalaiseen perheeseen ja kääntyi parikymppisenä kristinuskoon.

Pianistikyvyt huomattiin jo varhain, ja hän oli tulevan suuren säveltäjän Dmitri Šostakovitšin opiskelukaveri konservatoriossa.

Hän ystävystyi myös filosofiaa ja kirjallisuudentutkimusta edistäneen Mihail Bahtinin kanssa ja opiskeli teologiaa, filosofiaa ja historiaa.

Judina teki lukeneisuudellaan professoreihin vaikutuksen, mutta pianistin ja pedagogin urat voittivat. Professoriksi hän nousi vain 24-vuotiaana.

Ura sai kolauksen, kun hän ilmoitti vuonna 1925, että ei voisi ideologisen ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi liittyä kommunistiseen puolueeseen.

Häntä ei koskaan päästetty länteen konsertoimaan, vaikka kapellimestari Otto Klemperer ja muut Neuvostoliitossa käyneet suuruudet sitä vaativat.

Nuori Maria Judina ja pääkallo 1920-luvun alussa. Playing With Fire -kirjan kuvitusta.

Judinan Lähipiiriä katosi vankileireille 1920-luvun lopulta lähtien, mutta nuori professori pysyi vapaana.

”Judina haluaa että hänetkin pidätetään, jotta häntä pidettäisiin lännessä marttyyrinä. Siihen ansaan emme lankea”, eräs kuulustelija sanoi Judinan ystävälle.

Krasnaja gazeta kirjoitti kuitenkin hänestä ”kristittynä fasistina”, jonka pitäisi ryhtyä nunnaksi, jos kerran niin ajattelee ja pukeutuu.

Ei Judina nunna ollut. Hän rakastui vuoroin opettajaansa, erääseen arkkitehtiin ja myöhemmin oppilaaseensa, joka kuoli kiipeillessään vuorilla.

Kirjoitus teki silti tehtävänsä. Häneltä vietiin professuuri ja virkaan kuuluvat ruoka-annokset. Hän vältti nälkiintymisen vain ystäviensä avulla.

Judina nousi alhostaan ja sai uuden professuurin Moskovasta vuonna 1936.

Hänellä täytyi olla korkea suojelija – ehkä Stalin todella piti hänestä.

Vallanpitäjillä oli Neuvostoliitossa perinteet sietää jurodyiv-hahmoja eli ”Jumalan hulluja” todenpuhujina, joille sallitaan enemmän kuin muille.

Eksentrinen Judina sopi muottiin.

Maria Judina vaarallisella esiintymismatkalla piiritetyssä Leningradissa kesällä 1943.

Sota-aikana Judina esiintyi piiritetyssä Leningradissa ja etulinjan tuntumassa. Konsertteja radioitiin länsiliittoutuneillekin.

Sodan jälkeen Stalin tiukensi otettaan kulttuurielämästä, mutta Judina oli aina ensimmäisenä vierailemassa epäsuosioon joutuneiden tai vankileiriltä palanneiden taiteilijoiden luona. Hän puolusti esimerkiksi Šostakovitšia myös silloin, kun hän oli neuvostojohdon epäsuosiossa.

Rautaesiripun laskeuduttua Judina päästettiin konsertoimaan Itä-Saksaan ja Puolaan, mutta Gnesin-instituutista hänet siirrettiin eläkkeelle vain 60-vuotiaana.

Valituksia oli tullut ”neuvostovastaisten” säveltäjien kuten Igor Stravinskyn sekä modernisti Karlheinz Stockhausenin suosimisesta. Molempien kanssa hän oli myös kirjeenvaihdossa.

Vuonna 1961 tuli lisää vaikeuksia, kun Judina luki edesmenneen ystävänsä Boris Pasternakin julkaisemattomia tekstejä osana konserttejaan.

Seuraava vuosi toi helpotusta, kun Stravinsky haluttiin Neuvostoliittoon esiintymään, ja Judinan anelut auttoivat säveltäjää suostumaan. Näinä kuukausina hänen konsertteihinsa ei puututtu.

Hän sai tavata Stravinskyn, joka olisi halunnut viettää Judinan kanssa aikaa myös Helsingissä. Sitä ei sallittu.

Igor Stravinsky vieraili Neuvostoliitossa syksyllä 1962 ja kohtasi myös Maria Judinan, joka tapansa mukaan polvistui aluksi teatraalisesti ja suuteli ihailemansa ihmisen käsiä. Kirjan kuvitusta.

Kun Stravinsky poistui vierailultaan, ote koveni. Judinan viralliset esiintymiset lopetettiin kolmeksi vuodeksi, mutta hän sai jatkaa suosittujen Melodija-levytysten tekemistä. Lopulta sallittiin myös paluu konserttilavoille.

Viimeisiä vuosia varjostivat sairaudet sekä liikenneonnettomuus, joka runteli kolmea sormea. Judina kuoli lääkintävirheen seurauksena vuonna 1970.

Vladimir Favorskin lyijykynäpiirros Maria Judinasta. Kirjan kuvitusta.

Kerrontateknisesti elämäkerta on perinteinen. Wilson pystyi parempaan fantastisessa Shostakovich. A Life Remembered -kirjassaan.

Kirjan ansioihin kuuluu kuitenkin Judinan venäjäksi julkaistun kirjeenvaihdon referointi nyt englanniksikin. Kirjeet säveltäjille sisältävät kaunopuheisia helmiä.

Musiikillisesti on tärkeää, että Wilson usuttaa lukijansa Judinan levyjen pariin.

Pianistinakin Judina oli voimakastahtoinen ja tuo mieleeni jopa György Cziffran.

Bach oli Judinalle uskonnollinen säveltäjä myös preludeissaan ja fuugissaan, joista yksi kuvasi hänelle esimerkiksi ”Kristuksen ruoskimista” ja toinen pietà-aihetta.

Bach-tulkinnoista tuli omaperäisiä, usein kovakätisen raskaita – ja vaikuttavia.

Judinan suojatti, pianisti Aleksei Ljubimov suosittelee kuuntelemaan esimerkiksi Mozartin konserttolevytyksiä 1940-luvulta – myös sitä A-duuri-konserttoa, jonka erääseen esitykseen Stalinin kerrotaan mielistyneen.

Beethoven-levytyksistä Myrsky-sonaatti on todella myrskyinen ja viimeinen pianosonaatti saa syvällisen tulkinnan. Schubertia Judina soitti kuin venäläistä romantikkoa.

Venäläisessä musiikissa hän loistaa. Šostakovitš totesi, että Judina ei aina noudattanut sävellysten esitysmerkintöjä – mutta pyysi pianistia jatkamaan samaan malliin.

Entä Stalin-anekdootti, jossa Judina kirjoittaa diktaattorille suorat sanat?

Tarina ilmestyi ensimmäistä kertaa Solomon Volkovin toimittamassa Testimony-kirjassa, jota markkinoitiin Dmitri Šostakovitšin muistelmina. Tämä on kyseenalaistettu.

Volkov itse toteaa myöhemmässä Shostakovich and Stalin -kirjassa, että tarina Stalinista ja Judinasta voi olla fiktiivinen, mutta on kiinnostavaa, että se levisi älymystön keskuudessa ja jopa skeptinen Šostakovitš tuntui uskovan siihen.

Epäilyttäväksi Stalin-anekdootin tekee se, että Wilson ei löydä Judinan lähipiiristä muita ihmisiä, joille pianisti itse olisi kertonut tarinan. Olisiko hän todella kertonut sen vain Šostakovitšille?

Myöskään mikään dokumentti ei vahvista kertomusta, joskin Neuvostoliitossa kiusallisia dokumentteja hävitettiin.

Wilson käy tarinan läpi erillisessä liitteessä ja arvioi, että se voi perustua totuuteen, jota on kuitenkin liioiteltu ja muuteltu tunnistamattomaksi.

Silti legenda saattoi syntyä vain koska se sopi Judinan imagoon suorasukaisena todenpuhujana, jota itse Stalinkin on saattanut kunnioittaa.

Korjaus 3.9. klo 10.20: György Cziffran nimen kirjoitusasu korjattu. Aiemmassa versiossa se esiintyi virheellisessä muodossa György Sziffra.

Kommentti

Stalinia uhmanneen Maria Judinan perintö elää Venäjällä – ja tärkeältä osin Ukrainassa

Onko Vladimir Putinin Venäjällä yhtä rohkeita – tai vielä rohkeampia – taiteilijoita kuin pianisti Maria Judina, joka uhmasi Josif Stalinia?

On helppo puhua jo pidätetyistä tai tuomion saaneista. Esimerkiksi taiteilija Aleksandra Skotšilenkosta, joka ilmiannettiin Pietarissa, kun hän laittoi kauppojen hintalappujen oheen faktoja Venäjän hyökkäystoimista.

Lue lisää: Venäjällä kansalaiset ovat ryhtyneet ilmi­antamaan toisiaan

Venäjällä faktat sodasta voidaan kuitata ”disinformaatioksi asevoimista”, ja pikavauhtia hyväksytyn lain mukaan niiden kertomisesta voi saada 15 vuotta vankeutta.

DDT-rockyhtyeen legenda Juri Ševtšuk puolestaan sai juuri noin 8 000 euron sakot asevoimien ”halventamisesta”. Ei hän tosin mitään halventavaa asevoimista sanonut. Hän muistutti yleisölle vastustavansa sotaa ja että ”isänmaa ei ole presidentin takapuoli, jota on koko ajan nuoltava ja suudeltava”.

Lue lisää: Rocktähti Juri Ševtšuk sai sakot ”asevoimien halventamisesta”, koska hän vastusti julkisesti sotaa ja Putinin takapuolen nuolemista

On vaikeampi puhua heistä, joita ei ole vielä pidätetty tai tuomittu. Venäläisviranomaiset kokoavat jatkuvasti ”mustia listoja” haravoidessaan rohkeita taiteilijoita, joiden tiedetään tai epäillään vastustavan hyökkäystä.

Lue lisää: Venäjä saattaa estää ”epäisänmaallisten” artistien keikat pian lailla: Mustalla listalla on yli 30 nimeä, mukana myös euroviisuedustaja

Juuri nyt on helpompi mainita taiteilijoita, jotka vastustavat julkisesti hyökkäystä ja ovat siirtyneet länsimaihin.

Heihin kuuluvat esimerkiksi Sibelius-viulukilpailun nuoruudessaan voittanut kapellimestari Pavel Kogan, juuri Suomessa kiinnostavan sodanvastaisen stand up -esityksen tehnyt Maksim Galkin, iskelmälaulun legenda Alla Pugatšova, venäläistaiteilijoiden oppositiosta kertovan ROAR- eli (Russian Opposition Arts Review -verkkolehden päätoimittaja, kirjailija Linor Goralik, teatteriohjaaja Ivan Vyrypajev ja omalla tavallaan putinismiinsa pesäeroa tehnyt sopraano Anna Netrebko.

Ei Netrebkoa sankarina voi pitää, mutta jokainen takinkääntö murentaa putinistien rintamaa.

Lue lisää: Muhammad Ali -dokumentti muistuttaa ajasta, jolloin osattiin pyytää ja antaa anteeksi – Nyt Ukrainan sota saa pohtimaan myös valikoivan anteeksiannon strategiaa

Maria Judinan perinnössä on toinenkin puoli: se, joka sai hänet haluamaan rintamalle puolustustaistelua tukemaan, kun Adolf Hitler hyökkäsi.

Tältä osin Judinan perintö elää Ukrainassa, jossa taiteilijat ovat rientäneet vastustamaan julmaa hyökkääjää – tällä kertaa siis Putinin Venäjää – rintamalla, avustustoimissa ja taiteellaan.

Heistä kuuluisimpia on Boombox-yhtyeestä rintamalle lähtenyt laulaja Andri Hlyvnjuk, joka inspiroi Pink Floydin tekemään singlen Ukrainan avustamiseksi.

Tähän joukkoon kuuluu myös myös kirjailija-rocktähti Serhi Žadan, joka on tehnyt avustustyötä itä-Ukrainan Harkovassa ja sen lähikylissä.

Sekä tietysti aivan kaikki ukrainalaistaiteilijat, jotka konsertoivat, tekevät oopperaa ja teatteriesityksiä sekä kuvataidetta ja muita taiteenlajeja ilmahälytysten ja kuolemanvaaran paineessa.

Myös suomalaistaiteilijat ovat tehneet avustustyötä Ukrainassa. Heihin kuuluvat esimerkiksi sellisti ja Kiovassa elokuvaohjaajan opinnot aloittanut Lukas Stasevskij sekä hänen siskonsa, kapellimestari Dalia Stasevska.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat