Vihdoinkin vaikeatajuista nykymusiikkia – Medusa-ooppera on Piia Komsin virtuoosinäytös

Helsingin oopperakesä avautui uudella suomalaisoopperalla, jossa Piia Komsin äänestä otetaan irti aivan kaikki.

Tanssija Anneke Lönnroth ja laulaja-sellisti Piia Komsi ilmentävät Medusa-myyttiä uuden suomalaisoopperan kantaesityksessä.

19.8. 13:42

Paola Livorsin Medusa-oopperan kantaesitys Helsingin oopperakesä -festivaalilla Aleksanterin teatterissa torstaina. Tuotanto Exit3 Company. Pääroolissa Piia Komsi. Ballet Finlandin tanssijoita ja soitinyhtye.

Hän laulaa ja tanssii, selloa soittaa, sihisee ja krohisee, vinkuu ja kiljuu.

Sopraano ja sellisti Piia Komsi pystyy siis aivan kaikkeen, mitä italialaissuomalainen säveltäjä Paola Livorsi tehtäviksi asettaa uuden Medusa-oopperan kantaesityksessä.

Vajaan tunnin mittainen yksinäytöksinen teos kuultiin Helsingin oopperakesän alkajaisiksi torstai-iltana Aleksanterin teatterissa.

Livorsin tapa kirjoittaa ihmisäänelle tuo mieleen György Ligetin makaaberit mysteerit ja jopa Yoko Onon äänenkäytön.

Mutta välillä Livorsi yhdistää musiikkiinsa renessanssisäveltäjä Carlo Gesualdoa (1566–1613). Silloin Komsi laulaa myös perinteisempänä koloratuurisopraanona.

Teos on Komsin tilaama ja kuin mittatilaustyötä. Hän saa ottaa monipuolisesta osaamisestaan laulajana ja näyttelijänä hyvin paljon irti.

Laulaja-sellisti Komsin lisäksi soitinyhtyeessä esiintyvät Angelm Molinos (bassoklarinetti), Eva Alkula (koto), Ville Syrjäläinen (lyömäsoittimet) ja säveltäjä Livorsi äänimaisemien luojana. Näin saadaan joitakin kiinnostavia sointivärivälähdyksiä ja pari tanssillisempaa kohtausta.

Komsin ääniakrobatiaan verrattuna soittimien osuus jää yllättävän askeettiseksi.

Tekstiä on ainakin italiaksi, latinaksi, suomeksi ja muinaiskreikaksi, mutta ymmärrettäviä virkkeitä on niukahkosti vaikka lukisi tekstitystäkin.

Perinteisestä juonioopperasta ollaan varsin kaukana. Ensimmäisessä kohtauksessa Komsi näyttelee Narkissos-hahmoa ja valaistussuunnittelustakin vastaava tanssija Jouka Valkama on taidemaalari Caravaggio (1571–1610). Hän pitää Narkissos-hahmoa mallinaan ja rakastajanaan.

Säveltäjä Gesualdo murhasi vaimonsa ja tämän rakastajan. Myös Caravaggio eli verisen elämän. Narkissos-myytti liittyy heidän narsismiinsa, vaikka tämä käy paremmin ilmi käsiohjelmasta kuin viitteellisistä näyttämötapahtumista.

Käsiohjelmaa saattoi tarvita senkin tajuamiseen, että taustalla tanssittiin samalla Narkissoksen ja Ekhon tarinaa.

Toisessa kohtauksessa nähdään kaksintaistelu Caravaggion ja tämän kilpailijan (Aapo Siikala, joka vastaa myös puvustuksesta) välillä. Musiikki yltyy Danse macabreksi, kuolemantanssiksi ja muutkin tanssijat (koreografi Milla Eloranta, Anneke Lönnroth ja Mira Ollila) pääsevät vauhtiin.

Koreografia hyödyntää Caravaggion mestariteosten asetelmia. Vaikutelmaa korostavat kuvataiteilija Sara Oravan Caravaggio-vaikutteiset maalaukset, jotka toimivat keskeisinä lavasteina.

Yhteistuloksena saadaan hyvinkin komeita näkyjä.

Tanssijat Jouka Valkama ja Anneke Lönnroth sekä pääroolin laulava ja tanssiva Piia Komsi Medusa-oopperan pyörteissä.

Koreografiassa Jouka Valkama ja Piia Komsi toistavat myös Caravaggion maalausten asetelmia.

Kolmas kohtaus on ehkä vaikeatajuisin. Käsiohjelman mukaan Komsin Narkissos-hahmoa näytellyt Caravaggion rakastaja on hyväksikäytön uhri, mihin toki viitataan edellisissä kohtauksissa.

Nyt hahmo samastuu antiikin Medusaan, joka joutui Poseidonin raiskaamaksi ja muuttui käärmeitä hiuksissaan kantavaksi hirviöksi.

Komsi simuloi hirviömäisyyttä ääniakrobatiallaan ja tanssija Anneke Lönnroth samaa hahmoa omilla keinoillaan.

Partituurissa sanotaan, että Medusa synnyttää äkillisesti ja tuskaisesti, minkä Komsi toteuttaa viimeistä ”higher and higher scream” -ohjetta myöten.

Synnytys ei ole koreografiassa ilmeistä eikä sitä mainita käsiohjelmassakaan, joka mainitsee vain ”ristiriitojen täyttämän tunnepurkauksen”. Sen kautta ”Medusat löytävät sovituksen ja pahan kehä katkeaa”.

Komea ajatus, mutta riittääkö tämän ilmentämiseen se, että Komsi lähtee kulkemaan Lönnrothia kohti oopperan loppuessa?

Työryhmän kunnianhimoisuus on joka tapauksessa piristävää aikana, jolloin nykymusiikki hakee helppotajuista kommunikatiivisuutta entistä useammin.

”Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa”, kysyi Osmo Tapio Räihälä viime vuonna Tieto-Finlandialla palkitussa kirjassaan ja kävi läpi mielestäni aika helppotajuisiakin esimerkkejä.

Mutta Medusa on oikeasti vaikeatajuinen. Ja siinä piilee osa teoksen viehätyksestä.

Medusa-hahmot (Anneke Lönnroth ja Piia Komsi) oopperan loppukohtauksessa.

Medusa Aleksanterin teatterissa vielä lauantaina ja sunnuntaina. As One -oopperan esitykset on siirretty lokakuuhun sairaustapauksen vuoksi, mutta Helsingin oopperakesän muu ohjelma löytyy tämän linkin takaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat