Elämän isot menetykset ovat kasvattaneet Vuokko Hovattaa: ”Onneksi on ollut työ, joka vaatii äärimmäistä keskittymistä”

Vuokko Hovatta ei ole koskaan halunnut tehdä valintaa teatterin ja musiikin välillä. Hän on parhaillaan työvapaalla Helsingin kaupunginteatterista, jotta ehtii keikkailla.

”Alle nelikymppisenä oli vaihe, jolloin mietin alanvaihtoa, kyseenalaistin osaamistani ja oikeuttani olla taiteilija. Jännitin esiintymisiä ja saatoin täristä lavalla. Se meni onneksi ohi, kun elämäni tasaantui muutenkin”, Vuokko Hovatta kertoo.

30.8. 2:00 | Päivitetty 30.8. 17:04

Vuokko Hovatta kurvaa haastatteluun suoraan äänikirjan äänityksestä turkoosilla polkupyörällään. Samettisesta äänestään tunnettu taiteilija kertoo joutuneensa harjoittelemaan puhetyyliään.

”Teatterikoulussa puheopettaja Ritva Koivunen sanoi, ettei halua kuunnella kimittämistäni. Opettelin uuden äänenkäytön”, Hovatta kertoo.

Kimittäminen juonsi lapsuudesta, nelilapsisessa perheessä oma ääni oli pitänyt saada kuuluviin.

Lapsuudenperheestä Hovatta sai mallin kovaan työntekoon, äiti on hedelmöityshoitoihin erikoistunut lääketieteen professori Outi Hovatta, isä yrittäjä. Lapsia kannustettiin musiikkiharrastukseen.

”Tapiolan kuoro oli hirveän merkityksellinen yhteisö, jossa oli samanhenkisiä ihmisiä. Kuoronjohtaja Erkki Pohjola oli hyvällä tavalla vaativa.”

Vuokko Hovatta saapui haastatteluun polkupyörällä äänikirjan äänityksestä.

Puutarhakaupunki ei aina kuitenkaan tuntunut kotoisalta.

”Tapiolassa oli vaikeaa olla erilainen. Siksi lähdin vaihto-oppilaaksi Saksaan vuonna 1989.”

Ajankohta ei olisi voinut olla historiallisempi. Hovatta matkusti vaihto-oppilaskaupungistaan Rastattista Berliiniin juuri ennen muurin murtumista.

”Kolmen viikon päästä katsoimme televisiosta muurin murtumista. Ihmiset lähtivät kaduille ja itkivät ilosta.”

Laulaja-näyttelijä ei sano tehneensä valintaa musiikin ja teatterin välillä. Hän on halunnut molemmat.

”Opiskellessani Sibelius- Akatemian musiikkikasvatusosastolla oli paljon musiikkiteatteriproduktioita ja teatterin monipuolinen ilmaisu alkoi kiehtoa.”

Hän pyrki ja pääsi Teatterikorkeakouluun vuonna 1995. Samana vuonna hän liittyi Ultra Brahan Sibelius-Akatemiasta tutun kollegansa Petriikka Pohjanheimon paikkaajana. Aika oli hektistä, joskus raskastakin.

”Meillä oli teatterikoulussa hankala vuosikurssi, mukana oli pari häirikköä, jotka eivät sulattaneet keskustelevaa opetustyyliä, he olisivat halunneet turkkalaista meininkiä.”

Samaan aikaan Ultra Bran nousukiito lähti liikkeelle nopeasti, Hovatta sanoo tulleensa ”valmiiksi katettuun pöytään”.

”Ei se ollut aina ihan helppoa, meitä oli niin monta. Aikahan tosin kultaa muistot. Keikat oli ihan mahtavia, sen muisti taas comeback-keikoilla. Laulaminen ison bändin kanssa on kuin leijuisi valtavan massan päällä.”

Jo toisella Teatterikorkeakoulun vuosikurssilla Hovatta vieraili Helsingin kaupunginteatterissa musikaalissa Kuuhullut.

”Se oli rajua ajankäytöllistä sähläämistä, Ultra Bran keikkamyyjä joutui aina odottamaan aikataulujani.”

Juuri ajankäytön takia Hovatta on nyt vuoden kestävällä työvapaalla Kaupunginteatterista.

”Kuusipäiväinen työaikataulu on armoton. Ennen buukkasin keikat usein sunnuntaiksi, mutta palautuminen on tullut yhä tärkeämmäksi.”

Vuokko Hovatta on parhaillaan vuoden kestävällä työvapaalla Helsingin kaupunginteatterista. ”Kuusipäiväinen työaikataulu on armoton. Ennen buukkasin keikat usein sunnuntaiksi, mutta palautuminen on tullut yhä tärkeämmäksi.”

Hovatta puhuu paljon intohimoisesta suhteestaan suomen kieleen ja siteeraa Aulikki Oksasen runoja. Parhaillaan hän suunnittelee Oksasen kanssa kiertuetta.

Yhteistyö alkoi 2006 Hovatan ensimmäisestä sooloalbumista, Oksasen runoihin sävelletystä Lempieläimistä, sen tuottivat ja sävelsivät Kerkko Koskinen ja Tuure Kilpeläinen.

Hovatalla ei ole ollut tapana empiä. Kun hyvä idea putkahtaa mieleen, hän ottaa puhelimen heti käteen.

Kun hän soitti Oksaselle, tämä oli pahaksi onneksi metrossa ja kuuli huonosti.

”Kysyin Aulikilta, kiinnostaisiko häntä tehdä yhteistyötä Kerkon [Koskinen] kanssa. Hän vastasi, että on kyllä aikamoinen pakana, mutta miettii ja soittaa takaisin.”

Soittoa ei kuulunut. Selvisi, että Oksanen oli luullut Hovatan puhuvan yhteistyöstä kirkon kanssa.

Hovatta on kuulunut Kaupunginteatterin vahvuuteen vuodesta 2003, musikaaleista hänet muistetaan esimerkiksi Evitasta (2006), Kerjäläisoopperasta (2007) ja Next to Normalista (2010).

”Onneksi olen saanut tehdä myös paljon puheteatteria, musiikki sitoo näyttelemisen tiettyyn mittaan.”

Viimeisin rooli oli syksyllä 2021 Lilla Teaternin esityksessä Det besynnerliga händelsen med hunden om natten.

Esityksen harjoituksissa hän tapasi kihlattunsa, skånelaisen lavastajan Sven Dahlbergin. Koronan matkustusrajoitukset toimivat parin hyväksi, kun lavastaja ei voinut matkustaa pois Suomesta, Hovatta paljastaa.

Ikääntyminen ei ahdista.

”Olen oppinut paljon asioita, enkä kadu mitään. Elämässäni on ollut isoja menetyksiä, mutta tuntuu, että niistäkin olen vain kasvanut. Onneksi on ollut työ, joka vaatii äärimmäistä keskittymistä.”

Hovatan esikoinen kuoli synnytyksessä. Muusikkomies Zarkus Poussa menehtyi vuonna 2016 sairaskohtaukseen.

Uskoaan teatteriin Hovatta ei ole menettänyt koronapandemian myötä.

”Eikä minulla olisi mitään sitä vastaan, että opiskelisin jotain uutta, vaikka kulttuurin tuottamista. Ja on minulla ajatus parista näytelmästä, jotka haluaisin tehdä. Pitää taas ottaa puhelin käteen.”

Kuka?

Vuokko Hovatta

  • Syntynyt 1972 Espoossa.

  • Opiskellut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen laitoksella. Valmistunut teatteritaiteen maisteriksi 1999.

  • Näytellyt mm. Suomen Kansallisteatterissa ja Espoon teatterissa, ollut kiinnitettynä Helsingin kaupunginteatteriin vuodesta 2003.

  • Kuului Ultra Brahan vuodesta 1995 sen hajoamiseen vuonna 2001, laulanut myös Tekniikan ihmelapset -yhtyeessä, Kerkko Koskinen Kollektiivissa, Vuokko Hovatta Kolmisin -yhtyessä sekä lastenyhtye Sisidiskossa.

  • Hovatan esikoissooloalbumi, suurimmaksi osaksi Aulikki Oksasen runoihin sävelletty Lempieläimiä ilmestyi 2008.

  • Asuu Helsingissä, yksi aikuinen lapsi.

  • Täyttää 50 vuotta perjantaina 2. syyskuuta.

Oikaisu 30.8. klo 17.03: Artikkelissa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti, että Vuokko Hovatan puheopettajan nimi teatterikoulussa olisi ollut Ritva Koivula. Oikea nimi on Ritva Koivunen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat