Kesällä kuolleen Keijo Virtasen viimeinen kirjallinen työ on mäntyjen ylistys

Lyyristä esseetä rytmittävät metsäaiheiset ja hauraan oloiset lyijykynäpiirrokset, jotka ovat kunnioittavan yksityiskohtaisia.

Keijo Virtanen: Huminan alla

30.8. 15:38

Runot / Esseet

Keijo Virtanen: Huminan alla. Esterin kirja. 32 s.

Suomalaisen kirjallisuuden julkaisemisessa on otettu viime vuosina omaehtoisia askelia. Kun tila kapenee, täytyy tehdä uusia väyliä.

Runokustantamo Poesialla on oma vihkomuotoinen julkaisusarja Poesiavihkot. Vihkolla ei ole kirjan painolastia, mutta sisältö ei sovi myöskään hukattavaksi netin loputtoman virran lannistavaksi, tai kirjallisuuslehteen muiden tekstien oheen.

Antti Nylén julkaisee oman Bokehinsa kautta kaikkea esseistä valokuvakirjoihin, mitä erilaisemmissa formaateissa. Runoilija Essi Leppäsen perustama Esterin kirja on keskittynyt myös pieniin vihkomuotoisiin julkaisuihin. Vihkoformaatilla on Suomen ulkopuolella pitkä historia, mutta täällä se on melko uusi.

Keijo Virtanen.

Jyväskyläläisen Keijo Virtasen Huminan alla on ainakin toistaiseksi jäämässä Esterin kirjan viimeiseksi julkaisuksi. Kustantamo pitää tietojensa mukaan ainakin vähintään pitkän tauon.

Huminan alla jäi myös Virtasen viimeiseksi kirjalliseksi työksi, ellei arkistojen kätköistä löydy myöhemmin vielä jotain julkaistavaa. Keskeneräisiä teoksia hänellä oli tiettävästi paljon. Virtanen menehtyi vakavaan sairauteen 14. heinäkuuta. Hän oli 71-vuotias.

Virtasta voisi kuvailla monilahjakkuudeksi. Hän oli filosofian lisensiaatti, luovan kirjoittamisen opettaja, kirjailija sekä bluesiin ja kokeelliseen musiikkiin erikoistunut muusikko, joka keikkaili elämänsä loppuun asti. Musiikin puolella hänen kataloginsa kattaa yli 70 teosta.

Virtanen oli vakavassa auto-onnettomuudessa vuonna 1999, jonka myötä hän joutui jättämään työuransa, mutta innostui yhä enemmän taiteen tekemisestä.

Virtanen ehti viettää Huminan alla -teoksen julkaisujuhlia Jyväskylässä Vakiopaine-baarissa 22. kesäkuuta, kolmisen viikkoa ennen kuolemaansa. Tilaisuudessa hän myös soitti viimeisen keikkansa.

Huminan alla on jatko-osa teokselle Männyt (Zäp Books, 2017). Virtasen ura kirjallisuudessa kattaa yhteensä parikymmentä teosta, joista Otavan novellikilpailun voittanut Katovuotta (1977) oli ensimmäinen.

Vihkomuotoinen teos koostuu yhdestä pitkästä lyyrisestä esseestä. Laji, jota Suomessa julkaistaan vain vähän.

Teoksessa viehättää sen epäintuitiivinen ja vaihteleva kieli. Virtanen on kirjoittanut myös tietokirjoja, ja esseen rekisteri poukkoilee proosan ja lyriikan väliä, välillä yltyen välimerkittömään tajunnanvirtaan. Rivien välissä näkyy syvä kiinnostus ja tietämys metsästä ja erityisesti männyistä.

Parhaimmillaan Virtanen on yleensä silloin, kun hän ei pyri loppusointuihin, jotka ovat usein naivismin tyyliä kunnioittaen hyvin ilmeisiä, mutta ne sinänsä innokkuudessaan ilmentävät jo lapsena syntynyttä kiintymystä luontoon.

Tunne ja lyyrinen lämpö ovat tekstin vahvuuksia, jotka välittyvät ilman loppusointujakin. Virtasella on myös tervettä itseironiaa siihen, että puita on kaadettu tätäkin teosta varten, jotta ihminen voi lisätä merkkejään paperille.

Virtanen oli hyvin kiinnostunut intialaisesta estetiikasta, jota myös hänen lisensiaatin työnsä käsitteli, ja tämä näkyy siinä, kuinka Virtanen kirjoittaa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Sen eheyttäminen on teoksen keskeinen viesti:

“Emme ymmärrä metsää, kuitenkin menemme sinne, rajaamme alueen itsellemme. Me merkitsemme sen – kaatamalla puita. Sekin osoittaa, ettemme ymmärrä metsää. Se, joka kuuntelee, saattaa kuulla, että siellä vallitsee neulasten laki.”

Teos ei ole kuitenkaan sävyltään syyllistävä kuin korkeintaan ansaitun verran. Ensisijaisesti Virtanen kutsuu lukijansa lumoutumaan itsestäänselvyytenä otettavien mäntyjen huminasta. Virtasen vahvuus kirjoittajana on omistautuminen.

Filosofian ja lorumaisen lyriikan vuoropuhelu päättää esseen koskettavasti. Tekstiä rytmittävät läpi teoksen Virtasen metsäaiheiset ja hauraan oloiset lyijykynäpiirrokset, jotka ovat kauniita ja kunnioittavan yksityiskohtaisia.

Jokaista männyn neulasta ei ihminen yksitellen piirtäisi, ellei uskoisi, että sillä on myös merkitystä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat