Tom Dixon oli pukeutunut Helsingin-vierailullaan Suomen lipun väreihin. Hän esiintyi myös Designmuseossa, missä hän hauskutti täyttä salia ihmisiä kertomalla suorasukaisesti urastaan ja virheistään.

Nimensä veroinen muotoilija

Tom Dixonista tuli yksi maailman tunnetuimmista muotoilijoista, koska hän tajusi antaa yritykselleen oman nimensä.


5.9. 2:00 | Päivitetty 5.9. 7:54

Ensin meni poikki jalka, sitten katkesi käsi.

Ja molemmat onnettomuudet tuuppasivat muotoilija Tom Dixonin elämän uuteen suuntaan.

Jalka katkesi, kun Dixon oli juuri aloittanut Lontoossa taidekoulun peruskurssilla. Pitkän sairaalajakson aikana Dixon jäi jälkeen opinnoista eikä enää halunnut palata kouluun.

Hän päätyi soittamaan bassoa Funkapolitan-bändiin. Ammattimuusikon ura päättyi, kun Dixon ajoi moottoripyörällä päin autoa.

”Katselin kadulla kulkenutta viehättävää tyttöä ja törmäsin autoon. Lensin sen yli ja laskeuduin tuon kauniin tytön eteen”, Dixon kertoo haastattelussa ja nauraa.

Dixonin käsi meni poikki, ja juuri tuolloin hänen bändinsä oli lähdössä kiertueelle. Basistiksi otettiin Dixonin kaveri. Paluuta entiseen ei ollut.

”Kaverini oli minua paljon parempi basisti, enkä kiertueen jälkeen enää saanut paikkaani takaisin.”

Kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu.

Dixonista on kasvanut supertähti, yksi aikakautemme tunnetuimmista designereista. Hänen muotoiluaan – kuten nojatuoleja ja valaisimia – on hankittu merkittävimpiin museoihin, hänellä on myymälöitä ympäri maailmaa ja hänen tuotteitaan myydään 90 maassa. Suosituimpia valaisimia valmistetaan 1 000 kappaletta kuukaudessa.

Hän on tehnyt yhteistyötä myös huonekalujätti Ikean kanssa, ja vuonna 2018 hän toteutti Ikeaan alumiinirunkoisen sohvan, joka toimii myös sänkynä. Oikeasti Dixon olisi halunnut suunnitella Ikealle hauta-arkun, mutta se ei sopinut yhtiön linjaan

Reilu viikko sitten hän saapui Helsinkiin esiintymään. Hänet kutsuivat tänne uusi Design Helsinki -muotoilutapahtuma ja hänen tuotteitaan maahantuova Nomart.

Tom Dixon tunnetaan ennen kaikkea valaisimistaan, joista suurin osa on valmistettu metallista. Mirror Ball -valaisimia suunnitellessaan Dixon inspiroitui astronauttien kypäristä ja diskopalloista.

Dixon on kertonut olevansa täysin itseoppinut muotoilija.

Kun ura bändissä päättyi, Dixon alkoi pyörittää ystäviensä kanssa klubeja. Ensin kaverukset vuokrasivat strippiklubia Lontoon Sohossa, ja kun se menestyi, he muuttivat klubinsa Barkley Square -aukiolla sijainneen yökerhon kellariin.

”Se oli suosittu klubi, ja hieno tapa tienata elanto.”

Koska yökerhoissa tapahtuu vain viikonloppuisin, Dixonille jäi viikolla paljon vapaa-aikaa. Hän sai ajatuksen kunnostaa omia vintage-autojaan ja meni autokorjaamolle harjoittelemaan hitsausta.

Siellä hän huomasi pitävänsä hitsaamisesta ja siitä, kuinka helposti metallista sai aikaan uusia muotoja.

”Puusepän työ vaatii kärsivällisyyttä, siinä kun pitää odottaa liimausten kuivumista. Mutta hitsaus on nopeaa eikä tarvitse olla niin tarkka.”

Hitsaus antoi uuden suunnan Dixonin elämälle: hänestä alkoi muotoutua muotoilija. Pian hän jo esitteli tuolejaan yleisölle ystävänsä myymälässä.

Vuonna 1983 suunnittelija erottui paloista hitsattuine, mielikuvituksellisine terästuoleineen pikkusievistä brittiläisistä kukkasisustuksista samaan tapaan kuin jos Hanoi Rocks olisi rynnännyt räimimään keskelle klassista oopperaa.

Vuonna 2001 kuningatar Elisabet myönsi Tom Dixonille arvostetun OBE-mitalin hänen palveluksistaan brittiläiselle muotoilulle. Muotoilu-uran lisäksi Dixonilla on Lontoossa myös menestynyt Coal Office -ravintola.

Suomalaisyleisö Designmuseon salissa tuskin muistaa Dixonin romumetallista hitsattuja huonekaluja, mutta osa hänen myöhemmästä tuotannostaan on jo muotoilun peruskuvastoa. Dixon on oppinut harvinaisen taitavasti yhdistämään arjen ja luksuksen: esimerkiksi Dixonin valaisimet – kiiltävät pallot ja niistä muodostuvat pilvet – tuovat säihkettä sisustuksiin, ja ne tunnistaa kaukaa. Niitä näkee paljon paitsi kodeissa myös ravintoloissa ja hotelleissa.

Alusta alkaen Dixonin tuotteet ovat myyneet hyvin. Muotoilija itse uskoo, että häntä on auttanut se, ettei hän käynyt alan kouluja. Hän on oppinut tekemällä – ja myymällä.

”Taidekouluissa oppii ajattelemaan muotoilua taiteellisena toimintona. Mutta minä ajattelin, että jos en saa myytyä suunnitelmiani, siinä ei ole järkeä. Ja sitten ihmiset olivat yllätyksekseni valmiita maksamaan tuotteistani.”

1980-luvun lopussa Dixonilla oli töissä jo parikymmentä henkeä ja näyttelyitä eri puolilla maailmaa. Avantgardistinen italialainen huonekaluvalmistaja Cappellini etsi samoihin aikoihin uusia ideoita ja suunnittelijoita.

”Britanniassa oli yksinäistä tehdä muotoilua, mutta Italiassa oli toinen kulttuuri. Siellä olin osa suurta yhteisöä. Ja heidän käsityötaitonsa oli ja on vailla vertaansa: verhoilut ja nahkan käsittely – Italiassa kaikki oli mahdollista.”

Cappellinin S Chair -tuolista tuli Dixonin läpimurto. Se on nimensä mukaisesti s:n muotoinen. Siinä voi nähdä viitteitä ikoniseen Panton-tuoliin, jonka Verner Panton suunnitteli vuonna 1959. Dixonin S Chair -tuolikin on ollut myynnissä jo 30 vuotta.

Tom Dixonin kullanhohtoisia valaisimia yksityiskodissa.

Tom Dixonin korkeakoulu muotoilijana oli kuitenkin sisustuskauppa Habitat, ja siellä hän vasta oppikin – uusista tuotekategorioista, sesonkituotteista ja globaaleista hankintaketjuista.

”Opin, missä tuotteet tehdään ja paljonko niiden tekeminen maksaa.”

Suomessakin toimivan Habitatin perusti brittiläisen muotoilun lipunkantaja, sir Terence Conran. Yritys palkkasi Dixonin luovaksi johtajakseen vuonna 1998. Siihen aikaan Conran oli jo myynyt yrityksensä Ikealle.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana Dixon muotoili vähemmän mutta tilasi tuotteita muilta muotoilijoilta sitäkin enemmän. Habitatilla oli tuolloin 70 kauppaa Euroopassa. Dixonin käytettävissä olivat tuoreimmat tilastot ja tutkimukset.

”Habitatissa tiedettiin, miten ihmiset käyttäytyvät ja mitä tuotteita he oikeasti käyttävät.”

Siinä missä hän suunnitteli Cappellinille luksustuotteita, Habitatissa hän oppi, millaista muotoilua tavallinen kansa kaipaa.

Tom Dixonin suunnittelema Void-valaisin.

Jo Habitatissa ollessaan Dixon alkoi miettiä, kuinka hän voisi saada kokemuksestaan ja nimestään enemmän irti.

Dixon oli oppinut, että muodin ja muotoilun maailmoissa on yksi suuri ero. Designtalot saavat nimekseen esimerkiksi Hay, Cassina tai B&B Italia, kun taas muotitaloja on nimetty suunnittelijoiden mukaan.

Niinpä Dixon perusti oman yrityksen ja laittoi sen nimeksi Tom Dixon.

”Olen tunnettu, koska olen brändi. Ja minun viestintäni, tuotteeni ja universumini ovat yksi ja sama asia.”

Sittemmin Dixon on oppinut, että oma nimi yrityksen nimenä voi olla myös ongelma.

Ensin yrityksen omisti ruotsalainen ja sitten ranskalainen sijoitusyhtiö. Dixon huomasi, että kun rahaa tulee, se meneekin omistajille. Samaan aikaan hänen odotetaan takovan kasvua joka vuosi.

Harmittaako, että myit yrityksesi ja nimesi?

”Sanotaanko näin, etten tekisi sitä toiste”, hän sanoo.

”Nyt minun palkkaamani ihmiset kertovat minulle, mitä Tom Dixonin pitäisi olla. Se on turhauttavaa. Ja koomista.”

Silti yritys täyttää jo 20 vuotta.

Myös muusikko Isac Elliotilla on kotonaan Dixonin valaisimet.

Vielä on keskustelematta Dixonin aika Suomessa.

Dixon nimittäin palkattiin vuonna 2004 Artekin taiteelliseksi johtajaksi. Pian hän huomasi olevansa pulassa.

”Artek oli hankala työ. Kaikkia Suomessa kiinnostaa, mitä Artek tekee. Artekin omistaa koko Suomi.”

Dixon sanoo oppineensa Artekissa ollessaan valtavasti muotoilun historiasta ja modernismin synnystä. ”Mutta kun Artek oli radikaali 1920-luvulla, 2000-luvulla se oli konservatiivinen.”

Hän yritti kehittää ja päivittää yritystä, ”tuoda yritykseen globaalia ajattelua suomalaisen perinneajattelun sijaan” muttei onnistunut.

Viiden vuoden aikana Dixon toi taloon uusia suunnittelijoita ja vanhan kunnon Eero Aarnion. Aarniolta hän otti Artekin mallistoon esimerkiksi Rocket-baarijakkaran, joka on yhä myynnissä.

Dixon levensi materiaalivalikoimaa, ja Artek alkoi myydä esimerkiksi bambutuotteita ja kierrätettyä komposiittia.

”Oli vaikeampi kääntää suuntaa kuin olin ajatellut. Mutta minulla on paljon lämpimiä tunteita Artekia kohtaan.”

Suomessa Dixon oppi, että joskus palat eivät loksahda kohdilleen. Onneksi entinen hitsari tietää, että hyviä saumoja löytyy aina.

Nykyhetki vasta onkin kiinnostava.

”Brexit, pandemia, sota, hyperinflaatio. Bisneksessä täytyy muotoilla itsensä ulos näistä ongelmista.”

Tätä nykyä Tom Dixon on kiinnostunut paikallisuudesta, luonnosta ja puutarhanviljelystä – sekä aivan uusista materiaaleista.

"Korkista olen kiinnostunut, sienistä – monista uusista kokeiluista ei tule mitään, mutta on löydettävä uusia materiaaleja, jotka eivät vahingoita tätä planeettaa”, hän sanoo.

”Jatkossa keskityn ehkä vähemmän muotoiluun ja enemmän kasvattamiseen. Enempää en voi vielä sanoa.”

Oikaisu 5.9. kello 07.53: Cappellini-yritys oli aiemmin kirjoitettu virheellisesti muotoon Cappelini.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat