Loputtomasti siirrelty Antti Tuiskun Olympiastadion-keikka oli viihdyttävä popspektaakkeli, jonka suurin ongelma oli yllätyksettömyys

Antti Tuisku oli joutunut odottamaan kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta päästäkseen Olympiastadionille. Sinä aikana konsertille oli ehtinyt kertyä valtavat odotukset, kirjoittaa HS:n toimittaja Juuso Määttänen.

Antti Tuisku pääsi pitkän odotuksen jälkeen esiintymään Olympiastadionille.

10.9. 11:31

Pop

Antti Tuisku Olympiastadionilla perjantaina 9.9.2022.

Marraskuussa 2019 muusikko Antti Tuisku järjesti hämäyksen. Yli vuoden ajan tauolla ollut laulaja oli ilmoittanut julkaisevansa ensimmäisen oman kappaleensa pitkään aikaan.

Kappale ei ollutkaan oikeastaan kappale. Se oli mainoslaulu oikealle uutiselle: Tuisku palaisi elokuussa 2020 keikkatauoltaan ja tekisi sen remontoidulla Olympiastadionilla.

Nyt hämäyksestä on aikaa yli kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Olympiastadionin Bailantai-konserttia on ehditty siirtää kolme kertaa. Ensin kesäkuulle 2021. Sitten syyskuulle 2021. Ja lopulta syyskuulle 2022.

Suomesta on vaikea keksiä toista yhtä paljon koronapandemiasta kärsinyttä yksittäistä keikkaa kuin Tuiskun Bailantai-konsertit.

Lukemattomien vaiheiden päätteeksi tarjolla oli Olympiastadionin konsertti syyskuisena viikonloppuna, kun kesän helteet ovat enää kaukainen muisto ja muut suomalaisartistit ovat ehtineet jo pitää omat stadionkonserttinsa. Keikalle kannatti varautua villapaidalla.

Konsertista käymissäni keskusteluissa ihmiset ovat jaksaneet korostaa, miten Olympiastadionilla esiintyminen on ollut Tuiskulle unelma. Ehkä unelma on kantanut niin pitkälle, että artisti on pystynyt nielemään kaiken sen ärsytyksen, joka valtaviin muutoksiin on varmasti liittynyt.

Niin Tuisku yritti vakuuttaa keikan puolivälissä pitämässään pitkässä puheessaan. Laulajan mukaan lopulta juuri tämä oli paras mahdollinen hetki näiden keikkojen järjestämiselle, koska nyt siitä voi olla aivan toisella tavalla kiitollinen kuin kesällä 2020.

”Tämä ei ole mun keikkani. Tämä on meidän kaikkien keikkamme”, Tuisku ilmoitti.

Konsertti oli visuaalisesti toteutettu näyttävästi.

Esiintyjänä Tuisku on profiloitunut vuosien ajan Suomen eturivin artisteista kovimpien bilekeikkojen vetäjäksi. Alkupisteenä voi pitää En kommentoi -levyä vuodelta 2015. Se aloitti urallaan syöksykierteeseen ajautuneen Tuiskun elämässä uuden nousun.

Ensimmäisinä vuosina uuden nousunsa jälkeen Tuisku kyseli keikoilla, onko paikalla ihmisiä, jotka ovat aiemmin hävenneet hänestä pitämistä.

Enää ei tarvitse kysellä. 70 000 ihmistä Olympiastadionilla kahtena päivänä osoittaa, että on vaikea keksiä normaalimpaa asiaa kuin Tuiskusta pitäminen.

Vakiintuneisuus luo samalla paineita. Tuisku on säväyttänyt laskeutumalla Hartwall-areenan katosta poliisiautolla tai ratsastamalla jättimäisellä banaanilla.

Suuren osan keikasta lavalla oli iso porrasrakennelma, jonka päällä Tuisku esitti kappaleita.

Jos toivoi Olympiastadionilla näkevänsä jotain tavattoman villiä, joutui pettymään. Lavashow muistutti tyyliltään hyvin perinteistä suuren pop-artistin stadionkeikkaa.

Tunnustusta pitää antaa siitä, että oleelliset palaset olivat erittäin hyvin kohdillaan. Tanssijoiden osuudet olivat viimeisen päälle hiottuja. Pimenevää syysiltaa käytettiin hyödyksi tarjoamalla poikkeuksellisen näyttävä valoshow. Lavarakennelma itsessään oli tyylikkään näköinen, ja keikka oli visuaalisesti vaikuttava. Kokonaisuutena ilta oli ammattitaitoinen ja viihdyttävä popspektaakkeli.

Silti yllätyksettömyydessä piili lopulta keikan suurin ongelma.

Koska Olympiastadionin keikka on ollut ”Tuiskun pitkäaikainen unelma” ja koska keikkaa on odotettu yli kaksi ja puoli vuotta, olivat odotukset osittain niin korkealla, että niitä oli mahdotonkin ylittää.

Asetelma olisi ollut armollisempi, jos tämä olisi ollut Tuiskun paluukeikka kahden vuoden tauon jälkeen, kuten konsertin oli tarkoitus alun perin olla.

Keikan suurin erikoisuus oli alussa lavalla odottanut jättimäinen kultainen nautaeläin – viittaus Raamatun kultaiseen sonniin – jonka alta Antti Tapani asteli mustassa kaavussa siunaamaan meitä musiikillaan. Avauskappaleena kuultiin vuoden 2020 levyn nimikkobiisi Valittu kansa.

Hetkittäin tuntui siltä, että Tuisku joutui tasapainoilemaan sen välillä, kuinka paljon keikan oli tarkoitus keskittyä nimenomaan Valittu kansa -levyyn ja sen uskonnolliseen tematiikkaan.

Nyt mukaan oli tuotava myös Master Workout -ep:n treenibiisit ja tänä kesänä julkaistu Grindr Mayhem -hulluttelu, jotka toivat keikkaan lopulta varsin vähän lisäarvoa. Mieluummin olisi kuullut enemmän Valittu kansa -biisejä. Yksi keikan ehdottomista kohokohdista oli Jesse on mun frendi -biisin tarjoama hurja tykittely.

Toisaalta Tuisku tuntuu yleisönsä. Vaikka kriitikot rakastivat Valittua kansaa, ei se yltänyt kuuntelumäärissä aiempien kahden levyn tasolle. Kansalle kannattaa antaa, mitä kansa haluaa.

Saatiin Peto on irti, En kommentoi, Rahan takii, Sata salamaa, Keinutaan... Kaikki ne kappaleet, joita yleisö odotti. Odotuksiinsa vastauksen saanut yleisö kiitti Tuiskua bilettämällä keikan aikana hurjasti. Tuiskua taitavampaa henkilöä yleisön villitsemisessä on vaikea löytää nykypäivän suomalaisista popmuusikoista.

Yleisö villiintyi Tuiskun hittikappaleista.

Silti myös illan biiseissä olisi kaivannut vähän enemmän yllätyksellisyyttä.

Illan hienoimmaksi hetkeksi nousi akustisen kitaran säestämänä upeasti esitetty herkistelykappale Juuret. Samalla se oli vanhin kappale, jonka Tuisku esitti omasta tuotannostaan.

Ymmärrettävää on, että isoja kappaleita Tuiskulla riittäisi vaikka neljän tunnin stadionkonserttiin. Mutta juuri tässä ja nyt, Tuiskun sanoin kenties hänen viimeisessä suurkonsertissaan, olisi todella mielellään kuullut vaikkapa uudelleen sovitettuja versioita sellaisista alku-uran hiteistä kuin En halua tietää, Tyhjä huone tai Sekaisin.

Niiden sijaan keikalla oli pari hyvin hämmentävää hetkeä. Pyydä multa anteeks kunnolla -biisiä ennen lavalle asteli ilman esittelyjä mies, joka istutettiin kylpyammeeseen. Biisin aikana Tuisku käveli ammeen luokse ja tanssi miehen lähellä viekoitellen. Kun biisin päätteeksi Tuisku kysyi miehen nimeä, saattoi yleisö päätellä, että joku faneista oli saanut kunnian päästä popparin kanssa lavalle.

Yhtä lailla irralliseksi jäi hitaiden kappaleiden välissä kuultu, Ulla Pirttijärven ja Hildá Länsmanin muodostaman Solju-yhtyeen joikuesitys. Itsessään se kuulosti erittäin hyvältä mutta tuntui täysin irralliselta muuhun show’hun nähden, eikä kaksikkoa esitelty Olympiastadionin yleisölle.

Konsertti kesti kokonaisuudessaan hieman yli kaksi tuntia.

Jos jossakin Tuisku onnistui kappalevalinnoillaan yllättämään, se tapahtui keikan päätösnumerossa. Illan viimeinen kappale oli Tuiskun Vain elämää -ohjelmassa versioima, Lauri Tähkän alun perin julkaisema Minun Suomeni.

Tuisku kertoi ohjelmassa kappaleen olevan hänelle todella tärkeä ja rakas. Osaa kuuntelijoistakin se varmasti koskettaa, mutta biisi on samalla niin mielettömän pateettinen, että se jätti Olympiastadionin lavalla varsin etäisen olon.

Mieluummin olisi kuullut jotain henkilökohtaisempaa. Sellaista, millä Tuisku on uuden suosionsa saavuttanut.

Antti Tuiskun toinen Bailantai-konsertti Olympiastadionilla tänään lauantaina 10.9.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat