”Kun isäni kuoli, aloin miettiä, mitä perhe oikeastaan on, ja isyys” – Palkittu ohjaaja teki henkilökohtaisen elokuvan

Japanilainen Hirokazu Kore-eda ohjasi korealaisten näyttelijöiden kanssa elokuvan, joka alkaa vauvaluukun ympäriltä. Koreassa kirkko pitää yllä järjestelmää, jossa äiti voi hylätä vastasyntyneen nimettömänä luukkuun.

Pikku tähti on tehty Etelä-Koreassa sikäläisten näyttelijöiden ja työryhmän kanssa.

26.12.2022 16:00 | Päivitetty 26.12.2022 16:17

Tätä elokuvantekijähaastattelua tehdään kuumana lauantai-aamuna Ranskan Cannesissa. Paikkana on ankeanautio toimistotila sivukadun kerrostalossa. Huoneisto on vuokrattu elokuvien mainoskäyttöön, ja kalusteina on sohvia, nojatuoleja sekä kahvia kapseleista keittävä kone. On toukokuu, ja Cannesin elokuvajuhlien viimeinen päivä.

Kahvia hörppii myös haastateltava, kansainvälisen taide-elokuvan eliittiin kuuluva Hirokazu Kore-eda. Elokuvantekijällä on päällään silkkinen rento puku, valkoinen T-paita ja jaloissa siniset sukat ja siniset kengät.

Japanissa tehdään jopa lähes tuhat elokuvaa vuodessa, mutta Kore-eda kuuluu niihin harvoihin, joiden elokuvia myös kansainvälinen yleisö seuraa.

Esimerkistä käy hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa Shoplifters – Perhesalaisuuksia, joka voitti Cannesin pääpalkinnon ja oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2019.

Nyt Suomessa ensi-iltaan tulleen tuoreimman elokuvansa Kore-eda on tehnyt poikkeuksellisesti Etelä-Koreassa sikäläisten näyttelijöiden ja työryhmän kanssa.

Tunnetuin Pikku tähden näyttelijöistä on Song Kang-ho, josta tuli kansainvälisesti tunnettu Parasite-elokuvasta.

Elokuvan teko poikkesi normaalista, sillä ohjaaja ei ymmärtänyt näyttelijöiden kieltä. Kore-edan mukaan Song Kang-ho auttoi Kore-edaa löytämään elokuvan tuotantoyhtiön, puhui kuvaajan ympäri ja neuvoi kuvauksissa muun muassa kielipulmissa.

”Pyrimme luomaan ne verisiteet, jotka puuttuvat”, Hirokazu Kore-eda toteaa perheistä.

Kore-edan mukaan elokuvan idea heräsi kuitenkin jo vuosikymmen sitten Japanissa, jolloin hän suunnitteli elokuvaa Isänsä poika.

Lue lisää: Kun isä geenitestin tulokset sai

Elokuvassa synnytyssairaalassa tapahtuu virhe, ja vauvat päätyvät väärille vanhemmille. Tarina vei elokuvantekijän tutkimaan Japanin adoptiojärjestelmää. ”Silloin sain tietää vauvaluukusta Kumamoton sairaalassa”, Kore-eda sanoo.

Vauvaluukkuun äiti voi jättää vastasyntyneen anonyymisti. Vauvaluukku jäi vaivaamaan, ja myöhemmin elokuvantekijä ymmärsi, että Koreassa on vastaava järjestelmä, mutta kirkon ylläpitämänä.

”Kirjoitin tarinan Koreaan, koska maassa vauvaluukkuja käytetään kymmenen kertaa enemmän kuin Japanissa”, Kore-eda kertoo.

Juuri vauvaluukku sysää Kore-edan Pikku tähden liikkeelle. Sateisen synkässä Busanin kaupungissa nuori äiti vie luukulle vauvan. Tapahtumaa seuraa sivummalta poliisi sekä rikollisryhmittymä. Poliisilla on vihiä, että rikolliset varastavat vauvoja ja tekevät niillä miljoonia. Elokuvan nimi viittaa juuri lapsikauppaan ja välittäjinä toimiviin konniin.

Vauvaluukku, hylätty lapsi ja rikollisjuoni ovat Kore-edalle kuitenkin vain välineitä, joilla hän pääsee elokuvassa tarkastelemaan laajemmin perhesiteitä, sitä mitä me normaalina pidämme, ja miten turva lapsen ympärille muodostuu.

Kore-eda sanoo haluavansa tietenkin ravistella katsojia ajattelemaan, mitä normaalius on.

”Mutta ei vain sitä”, Kore-eda sanoo.

Elokuva on myös henkilökohtainen. Perheteema nivoutuu Kore-edalla suoraan hänen omiin kokemuksiinsa.

”Kun isäni kuoli, aloin miettiä, mitä perhe oikeastaan on, ja isyys. Kun äiti kuoli, tuntui erikoiselta, etten ollut enää kenenkään poika. Aloin miettiä, miten oikein rakennamme itsellemme perheen. Ymmärsin, että olemme aina täyttämässä aukkoja. Pyrimme luomaan ne verisiteet, jotka puuttuvat.”

Kore-edan mielestä myös elokuvanteko on tyhjyyden täyttämistä. Ainakin hänellä itsellään, ainakin joskus. ”Kun tein Still Walking -elokuvaa, se oli osa surutyötä.” Elokuva valmistui vuonna 2008. Äidin kuolema oli vielä lähellä. ”Sittemmin olen käsitellyt perheteemaa tietoisesti laajemmin”, Kore-eda sanoo.

Pian äidin kuoleman jälkeen Kore-eda sai tyttären, joka nyt on teini-iässä.

Kuka?

Hirokazu Kore-eda

  • Syntynyt Tokiossa vuonna 1962.

  • Opiskeli yliopistossa kirjallisuutta, ja haaveili kirjailijan urasta. On sittemmin versioinut käsikirjoituksiaan romaaneiksi.

  • Aloitti tekemällä tv:lle dokumentteja.

  • Ei ole käynyt elokuvakouluja vaan on oppinut omien sanojensa mukaan ”yrityksen ja erehdyksen kautta”.

  • Ensimmäinen Suomeen tuotu Kore-edan ohjaus oli Isänsä poika vuonna 2014.

  • Voitti Cannesin Kultaisen palmun vuonna 2018 elokuvalla Shoplifters - Perhesalaisuuksia.

Kore-edan työtavoista kertoo jotain se, että Pikku tähden toiveikasta loppua ei ollut lyöty lukkoon, kun kuvaukset alkoivat.

”Oli erilaisia loppuja ja tämä valikoitui keskusteluissa näyttelijöiden kanssa. Halusin aikuisten kokoontuvan lopussa jo kertaalleen hylätyn vauvan äärelle ikään kuin ihmisten vauvaluukuksi”, Kore-eda sanoo.

”Jos tekisin elokuvan uudestaan, loppu voisi olla erilainen.”

Lue lisää: Kilteistä vauvansieppaajista kertova elokuva on yksi vuoden parhaista ensi-illoista

Kysyn Kore-edalta millainen suhde hänellä oli vanhempiinsa. Aikaisemmasta haastattelustamme muistan, että ohjaaja puhui isästään vaitonaisesti. "Minun isäni ei osannut puhua lapsille kauniisti, joten minulla ei ole kovin vahvaa muistoa hänestä. Kyynisesti voi sanoa, että vihasin häntä joskus, mutta nyt huomaan seuraavani hänen tietään jollakin tavalla”, Kore-eda kertoi HS:lle vuonna 2014.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Kore-eda muistelee vanhempiaan lempeämmin.

”Vanhempani eivät kovin hyvin pärjänneet ja isällä oli erityisen vaikeaa. Hän oli rintamalla (toisessa maailmansodassa) ja kun Japani hävisi, hän joutui Siperiaan pakkotöihin pariksi vuodeksi, kunnes pääsi palaamaan”, Kore-eda kertoo.

”Sitten hän pelasi rahansa ja ajautui velkoihin, se tavallinen tarina. Äiti teki kaikkensa tukeakseen.”

”Uskon, että he olivat lopulta minusta ylpeitä.”

Isä ja äiti suhtautuivat elokuvaurasta haaveilevaan poikaan eri tavoin. Kore-eda ei ole käynyt elokuvakoulua vaan oppinut tekemällä, aluksi dokumenttielokuvia. Esikoisohjaus valmistui vuonna 1995, ja kolme ensimmäistä elokuvaa hänen vanhempansa ehtivät nähdä.

”Äiti oli valintaani vastaan. Hän toivoi, että eläisin kuten kunnon väki. Isä sen sijaan antoi luvan tehdä mitä vaan, mistä äiti taas hermostui. He ehtivät nähdä vain kolme elokuvaani, mutta lopulta he olivat molemmat tukemassa minua. He jakoivat elokuviani videoina naapureille ja pitivät leikekirjaa”, Kore-eda sanoo.

”Uskon, että he olivat lopulta minusta ylpeitä.”

Lue lisää: Myymälävarkauksilla lisätuloja hankkivasta japanilaisperheestä kertova lämmin elokuva ei moralisoi

Kore-eda ei mielestään tee poliittista elokuvaa tai edes pyri vaikuttamaan elokuvillaan yhteiskuntaan. Ei kuitenkaan ole sattumaa, kenestä elokuvat kertovat.

”Olen kiinnostunut väliinputoajista, jotka jäävät systeemissä ulkopuolisiksi. Väestä, joka kokee joutuneensa pahnanpohjimmaisiksi”, hän sanoo.

Pikku tähden hylätyn vauvan ympärillä pyörivät aikuiset ovat rikollisia ja prostituoituja, onnettomia tapauksia, joita jahtaavat koronkiskurit mutta myös menneisyyden varjo.

Kore-edaa on usein pidetty Yasujirō Ozun (1903–1963) työn jatkajana, mutta itse hän on kertonut saaneensa vaikutteita belgialaisilta Dardennen veljeksiltä ja britti Ken Loachilta.

Kore-edasta kirjan kirjoittaneen Linda C. Ehrlichin mielestä lähin vertailukohta olisi kuitenkin japanilaisohjaaja Naruse Mikion (1905–1969) elokuvissa. ”Etenkin sävyt ovat samanlaisia”, Ehrlich on kirjoittanut. Molemmat kuvaavat elokuvissaan tavallista kansaa lämmöllä.

Kore-eda ei ole – ainakaan tässä haastattelussa – järin innostunut keskustelemaan elokuvasta politiikan välineenä. Taiteilijan välit Japanin poliittiseen johtoon ovat etäiset.

Kun Kore-eda voitti edellisellä elokuvallaan Cannesin elokuvajuhlat vuonna 2018, Japanin silloinen pääministeri Shinzo Abe ei onnitellut. Asiaa kummasteltiin, ja kiusallisessa tilanteessa toinen maan ministeri esitti elokuvanohjaajalle kutsun juhlimaan, mutta elokuvantekijä kieltäytyi.

”Lisätkää elokuvien rahoitusta sen sijaan”, Kore-eda tylytti vastaukseksi.

Välien viileyttä selitti se, että Kore-eda oli vaatinut Japanin pysyvän rauhan maana, kun taas Shinzo Aben johdolla Japani kasvatti sotilaallista valmiutta. Kaksi kuukautta tämän haastattelun tekemisen jälkeen Shinzo Abe murhattiin vaalitilaisuudessa Japanissa.

Kore-eda tekee parhaillaan elokuvaa taas Japanissa, mutta kaksi aiempaa elokuvaa on syntynyt ulkomailla. Vuonna 2019 hän teki elokuvaa Ranskassa. Kokemusta rikkaampana Kore-eda on palannut Japaniin ja alkanut muokata japanilaista elokuvanteon kulttuuria.

”Ranskassa tehtiin töitä 8 tuntia päivässä ja Koreassa oli 52 tunnin viikkotyöaika. Näitä tietoja vien Japaniin”, Kore-eda kertoi toukokuussa Cannesissa.

Pian haastattelun jälkeen Kore-edasta tulikin keulakuva liikkeelle, joka pyrkii parantamaan japanilaisten elokuvatyöntekijöiden palkkausta ja lyhentämään työpäiviä.

Pikku tähti elokuvateattereissa 23.12. alkaen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat