Viimein suomennetun feministi-ikonin Audre Lorden essee­kokoelman pitäisi kuulua pakollisena jokaisen lukion ja yliopiston opetus­suunnitelmaan

On kauhistuttavaa, kuinka ajankohtaisia alkujaan vuonna 1984 ilmestyneen teoksen näkemykset vähemmistöistä, rasismista ja luokkayhteiskunnasta yhä ovat, kirjoittaa Koko Hubara arviossaan.

Audre Lorde vuonna 1983.

18.9. 2:00 | Päivitetty 18.9. 9:45

Esseet

Audre Lorde: Sister Outsider. Esseitä ja puheita (Sister Outsider: Essays and speeches). Suom. Kaijamari Sivill. Kosmos. 289 s.

On vaikea keksiä toista mustaa amerikkalaisnaista 1970–1980-luvulta, joka näkyisi yhtä paljon tämän päivän suomalaisessa somessa kuin Audre Lorde. Jos seuraa yhtäkään ihmisoikeusvaikuttajaa tai intersektionaalista feministiä Instagramissa, algoritmit ovat varmasti sysänneet ruudulle lukemattomia kertoja lauseet, joissa mustia naisia kehotetaan kohottamaan äänensä ja kokoamaan voimansa alistajaa vastaan.

Esimerkiksi lauseet “women are powerful and dangerous”, “the master’s tools will never dismantle the master’s house” ja “your silence will not protect you” ovat pätkiä Lorden runoista ja esseistä.

Sister Outsider on alunperin vuonna 1984 ilmestynyt essee-, puhe- ja haastattelukokoelma, joka tarjoaa mahdollisuuden tutustua hänen suoraan, rauhalliseen ja helposti lähestyttävään ajatteluunsa yksittäisten iskulauseiden ympärillä. Kaijamari Sivillin kääntämä kokoelma on ensimmäinen suomennettu teos Lordelta.

Audre Lorde (1934–1992) oli amerikkalainen runoilija, kansalaisoikeusaktivisti ja professori. Hänen juurensa olivat Barbadoksella ja Grenadassa, mutta hän syntyi ja kasvoi New Yorkin Harlemissa. Hänen tekstinsä käsittelevät pääasiassa mustien lesbonaisten kokemuksia, äitiyttä, rasismia, luokkayhteiskuntaa ja muita massiivisia rakenteellisia kysymyksiä.

Runoilija ja aktivisti Audre Lorde luennoi opiskelijoille Atlantic Center for the Arts -keskuksessa New Smyrna Beachillä Floridassa vuonna 1983.

Tällainen yksinkertainen luokittelu ja määritelmä ei kuitenkaan tee Lordelle oikeutta. Kyse ei ole pelkästään identiteettikysymyksistä tai kapeista lokeroista.

Hän liikkuu poikkeuksellisen ketterästi sillä ohuella nuoralla, jolla ei-valkoiset ihmiset usein joutuvat operoimaan kirjallisuuden kentällä: miten kirjoittaa niin, että tulee otetuksi vakavasti ilman, että päätyy vain toisintamaan valkoista, miehistä, eurooppakeskeistä tarinankerronnan perinnettä. Ja niin, että samalla puhuttelee suoraan niitä, joita kirjallisuudessa ei yleensä puhutella.

Lorde onnistuu tässä esimerkillisesti. Hän kirjoittaa anteeksi pyytelemättä “meiltä meille”, keskittyen mustan lesbonaisen kokemukseen ilman turhia selittelyjä. Samalla hän puhuu kaikille tutuista kuulumisen, osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunteista, ihmisyydestä.

Hän taiteilee myös tekstilajien välillä teknisesti innostavasti: asiaesseet ovat proosallisia, ja runolliset kohdat jonkinlaista suoraa kehotusta toimintaan. Lorde on yhtä aikaa yleissivistystä ja yleistä filosofiaa sekä pelastusrengas ei-valkoisille ihmisille.

Tämän kirjan pitäisi kuulua lukioiden ja yliopistojen opetussuunnitelmaan pakollisena teoksena kaikille. Vaikka Lorde puhuukin mustista, amerikkalaisista, seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä – ja antimustuus sekä homofobia ovatkin hyvin tärkeitä erillisiä kysymyksiä – hänen esseensä vahvistavat myös cisheteroa, ruskeaa, suomalaista naista.

Sister Outsider alkaa päiväkirjamerkinnöistä toimitetulla tekstillä, otsikkonaan Huomioita Venäjänmatkalta. Lorde vieraili vuonna 1976 Neuvostoliiton kirjailijaliiton järjestämässä afrikkalais-aasialaisten kirjailijoiden konferenssissa amerikkalaisena tarkkailijana. Esseessä kerrotaan, miten monin tavoin helpompaa mustalla lesbonaisella on Neuvostoliitossa kuin kotopuolessa, ja miten paljon paremmin kaikki toimii, vaikkei se pelkkää suitsutusta olekaan.

Essee on varsin outoa luettavaa juuri nyt, keskellä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tänä päivänä meillä on myös tiedossa, kuinka tukala maa Venäjä on seksuaalivähemmistöille ja ei-valkoisille ihmisille. Kirjan avaus ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sen jälkeen tulevat tekstit ovatkin sitten sen täysi vastakohta. On suorastaan kauhistuttavaa, kuinka ajankohtaisia Lorden kirjoitukset ovat.

Hän puhuu esimerkiksi poliisiväkivallasta, siitä millaista on kasvattaa mustaa poikalasta, seksuaalisesta väkivallasta ja valkoisten ihmisten häikäilemättömästä arkipäivän rasismista. Black Lives Matter -liikkeen tekemän työn myötä tiedämme, ettei Yhdysvalloissa ole päästy kovin pitkälle kansalaisoikeuskysymyksissä, vaikka orjuus päättyi 150 vuotta sitten.

Hälyttävää on myös se, miten monet hänen esseistään ja puheistaan resonoivat myös Suomen yhteydessä. Viisi vuotta sitten ilmestyneen EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksen (EU-MIDIS II ) mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista erityisesti Saharan eteläpuolisista maista tulleille eli mustille ihmisille.

Myös se tiedetään, miten etninen profilointi vaikuttaa rodullisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämään Suomessa.

Audre Lorde puhuu Philis Wheatley Poetry Festivalilla vuonna 1973.

KaijamariSivillin suomennos on onnistunut ja sikäli merkittävä, että se liittyy alati kasvavaan, tärkeään kokoelmaan teoksia, jossa rodusta sosiaalisena rakennelmana sekä intersektionaalisesta ajattelusta keskustellaan suomen kielellä. On ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka viime vuosina on käännetty esimerkiksi bell hooksia, Angela Davisia ja Gloria Anzaldúaa.

Meemilaatikonkokoisten, joskin mullistavien, ajatusten rinnalle tarvitaan myös kokonaisia teoksia, kokonaisia keskusteluja.

Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana Suomessa on hiljalleen syntynyt, niin somessa kuin painetussa kirjallisuudessa, suomalaisten BIPOC-ihmisten eletystä todellisuudesta kertovien tarinoiden kaanon.

BIPOC-lyhenne tulee sanoista Black, Indigenous, (and) People of Color, ja sille ei ole suomennettu vastinetta. Me kaikki tuohon todellisuuteen kuuluvat mustat ja muut ei-valkoiset ihmiset olemme suuresti velkaa Lordelle ja lukemattomille muille mustille, amerikkalaisille naiskirjoittajille, aktivisteille, runoilijoille ja tutkijoille. Suomennosten ja niiden lukemisesta syntyvien uusien tekstien kautta meidän on mahdollista ottaa osaa keskusteluun ja maksaa velkaa pois.

Suomessa monet näistä keskusteluista ovat vielä pitkälti käymättä. Maailmalta käännetyissä teoksissa on pohdittu antimustuutta ja afrofobiaa sekä homo- ja transfobiaa rodullistetuiksi tulevien yhteisöjen sisällä. Lorde nostaa yhdeksi teemaksi myös ei-valkoisten naisten keskinäisen epäluottamuksen ja aggression.

En tarkoita mitään tiettyä maahanmuuttajaryhmää tai ketään tiettyjä naisia, vaan puhun myös meistä syntyperäisistä suomalaisista BIPOC-ihmisistä ja yleisestä sisäisestä raivosta. Lorden Sister Outsider tarjoaa näihinkin suuriin keskusteluihin työkaluja.

Esimerkiksi esseessä Silmästä silmään: Mustat naiset, viha ja suuttumus, tuodaan esiin erinomaisesti sisäisiä jännitteitä, jotka tunnistan myös ei-mustana, rodullistetuksi tulevana naisena Suomessa:

“Kun ryhdyin kirjoittamaan Mustien naisten välisen suuttumuksen intensiteetistä, huomasin hipaisevani vasta yhtä huippua kolmihuippuisesta jäävuoresta, jonka syvin pinnanalainen rakenne oli Viha, yhteiskunnallinen kuolemantoive, joka suunnataan meihin siinä samassa kun synnymme Mustina ja naisina Amerikassa.”

”Sen kaikuja tulee esiin julmuutena ja kiukkuna keskinäisessä kanssakäymisessämme. Sillä meistä jokaisella on ne kasvot, joita viha etsii, ja meistä jokaisesta julmuus tuntuu kotoisalta siksi, että olemme sietäneet sitä niin paljon elämässämme.”

Kun ympärillä on valkoinen maailma ja systeemisen rasismin muuri, on vaikea puhua nyansseista. Sister Outsider on ohjekirja myös tähän.

Kirjoittaja on julkaissut esseekokoelman Ruskeat tytöt (2017) ja romaanin Bechi (2021).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat