Laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkinen on aina taistellut ujoutta vastaan: ”Jännitän yhä jokaista esiintymistä”

Laulaja Kaija Kärkinen tulkitsee omia tarinoitaan, mutta silti harvoin Kaija Kärkisestä. Näyttelijänä uransa aloittanut Kärkinen sanoittaa omat levynsä.

”Minulla alkoi kuppi kaatuilla, kun digimaailma ryhtyi valtaamaan alaa ilman mitään dialogia meidän alkutuottajien kanssa”, sanoo Kaija Kärkinen, joka houkuteltiin vuonna 2011 mukaan virallisempaan edunvalvontaan. Hän on ollut säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia edustavan Suomen Musiikintekijät ry:n puheenjohtaja vuodesta 2012.

7.9. 2:00 | Päivitetty 7.9. 8:50

Roomasta työmatkalta palannut Kaija Kärkinen sai toukokuussa 1991 odottamattoman puhelinsoiton, joka oli uraa vasta aloittelevalle laulajalle mairitteleva – ainakin periaatteessa.

”Me ollaan järjestetty sulle oma bändi ja sovittu ensimmäinen iso keikka Köyliön Lallintalolle. Enää meidän pitäisi rakentaa sulle sopiva ohjelmisto”, Kärkinen muistelee nyt hieman huvittuneena häntä hämmentänyttä ehdotusta, johon oli vain yksi vastaus.

”No ei, ei todellakaan.”

Teatterikorkeakoulussa opiskellut Kärkinen tunsi jo silloin, että hänen pitää olla ”kaikkien omien tekemisten takana täydellisesti ilman mitään selittelyjä ja varauksia”.

Sama päätös pitää edelleen ja sen voi kuvitella hänen yli kolmekymmentä vuotta jatkuneen uransa tärkeäksi säikeeksi. Hän laulaa edelleen mitä haluaa, koska ei mitään muutakaan halua, eikä edes voi.

Ohjelmatoimiston ehdotukselle oli kyllä ymmärrettävä syy, sillä Kärkinen oli edustanut Suomea Euroviisuissa kappaleella Hullu yö. Mutta ei sekään varsinaisesti hullaannuttanut eurooppalaisia ja putosi tavanomaisista suurista odotuksista huolimatta hännille: sai kuusi pistettä, jätti 22 kilpailukappaleesta taakse vain Jugoslavian ja Itävallan ehdokkaat.

”Tällä jengillä vietimme mukavan viikon Roomassa, joten ei lainkaan turha reissu! Ja se Hullu yökin kuuluu edelleen ohjelmistoon”, Kaija Kärkinen muistelee Euroviisu-matkaa, jonne hän lähti huhtikuussa 1991 sanoittaja Jukka Välimaan (vas.), säveltäjä Ile Kallion ja kapellimestari Olli Ahvenlahden kanssa.

Entä jos olisi käynyt toisin? Jos Ile Kallion säveltämä ja Jukka Välimaan sanoittama myöhempien aikojen suomalainen kestohitti olisi päätynyt kärjen tuntumaan? Olisiko Kärkisestä ollut suurten estradien solistiksi, yksin kohdevaloissa paistattelevaksi sooloartistiksi?

”En usko, että olisi ollut, eikä näillä luonteenpiirteillä ainakaan diivaa”, Kärkinen sanoo. Hän muistaa taistelleensa aina ujouttaan vastaan sekä työskennelleensä aina mieluummin ryhmässä, osana yhteisöä.

”Jännitän yhä jokaista esiintymistä, mutta onneksi olen oppinut kääntämään jännityksen jo eteenpäin vieväksi voimaksi.”

”Jännitän yhä jokaista esiintymistä, mutta onneksi olen oppinut kääntämään jännityksen jo eteenpäin vieväksi voimaksi”, Kaija Kärkinen sanoo. Hänet kuvattiin kotinsa takana olevalla kalliolla Espoossa.

Ensimmäinen välietappi tällä pitkällä matkalla oli Rovaniemen Lapin ylioppilasteatteri, jossa Kärkinen oli mukana neljä vuotta – kasvatustieteiden opiskelijana sekä lopulta lähes valmiina äidinkieleen ja musiikkiin erikoistuneena peruskoulun luokanopettajana. Tutkinnosta jäi uupumaan vain gradu, sillä hän pääsi kesken kaiken kolmannella yrittämällään Teatterikorkeakouluun, jossa opiskeli myös gradua vaille.

Syy? Musiikki alkoi viedä Hullun yön ja ensimmäisen albumin – Mustaa vettä, 1991 — jälkeen vielä niin, että teatteriin sitoutuminen ei ollut enää helppoa. Silti hän ehti näytellä muun muassa Espoon kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa, ja vähän televisiossakin.

Historiaan jäi ainakin suomalaisen hyttisiivoojan rooli suositussa ruotsalaisessa Varustamo-sarjassa, sen ensimmäisellä vuoden 1992 kaudella.

Mikä hän sitten mielsi olevansa, laulava näyttelijä vai näyttelevä laulaja?

”Sekä että, näyttelijä ja laulaja. Vaikka muistan yhä, kuinka teatterialan tapahtumassa eräs teatterinjohtaja tiedusteli hämmentävästi, että aionko palata viihteen puolelta vielä taiteen puolelle.”

Mutta Kärkinen olikin silloin, 1990-luvun lopussa, vahvasti ”viihteen puolella”, sillä neljä peräkkäistä albumia oli myynyt kultaa – ja ketjun ensimmäinen Sade (1995) aikaa myöten myös platinaa. Se oli julkaistu nimellä Kaija Kärkinen & Ile Kallio, kuten on julkaistu kaikki myöhemmätkin albumit, joita on nyt yhdeksän. Hullun yön aikana alkanut työsuhde syveni nopeasti rakkaussuhteeksi.

Kaija Kärkinen ja Ile Kallio ovat tehneet levyjä yhdessä vuodesta 1991 ja hyvin pitkään samalla työnjaolla: Kallio säveltää ja tuottaa, Kärkinen sanoittaa. ”Teoston rekisterissä on yli 160 sanoittamaani laulua ja olen tehnyt tekstejä tilauksesta myös muille artisteille”, Kärkinen kertoo. Kuva on syyskuulta 2008, jolloin julkaistiin Kaija Kärkinen & Ile Kallion yhdeksäs albumi Saman taivaan alla.

Kitaristi Ile Kallio on kaksikon säveltäjä ja tuottaja, Kaija Kärkinen sanoittaja. Ja tekemässä juuri sitä, mistä haaveili teininä Sodankylässä: kertomassa mielestään merkityksellisiä tarinoita. Mutta kenen ja miten?

Näyttelijänä ujoutta suojelee roolihahmo, mutta omien tekstien esittäjänä tilanne on toinen. Osaako kuuntelija erottaa tulkitsijan tarinasta ja tarinan tekijästä, ja onko sillä edes väliä?

”Laulajana olen lavalla ilman rakennettua roolia, vaikka kirjoitan harvoin itsestäni tai elämästäni. Tosin välillä tuntuu, että pelkän aiheen voi ymmärtää henkilökohtaiseksi.”

Nyt Kärkinen haluaisi aktivoitua taas uusien tarinoiden tekijänä ja kertojana. Edellisestä albumista Köyhän naisen paratiisi on vierähtänyt kymmenen vuotta, ja pian elämäkin kääntyy uudelle kymmenluvulle.

Muttamillainen olisi merkityksellinen tarina nyt?

”Aiheita riittää, on varastossakin. Mutta en kerro vielä enempää. Oleellista on, että kuulijalla on mahdollisuus sisällyttää tarinaan oma tarinansa.”

Kuka?

Kaija Kärkinen

  • Syntynyt 1962 Sodankylässä, asuu Espoossa.

  • Laulaja ja sanoittaja, näyttelijä.

  • Yksitoista albumia, joista kymmenen on julkaistu nimellä Kaija Kärkinen & Ile Kallio.

  • Opiskeli kasvatustieteitä Rovaniemellä Lapin korkeakoulussa 1982–1986 ja näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa 1986–1990.

  • Rooleja teattereissa varsinkin 1990-luvulla ja jälleen alkaen 2010-luvulta. Uusin rooli TTT:n musikaalissa Come From Away.

  • Tärkeimmät tv-roolit sarjoissa Narrin nauru (1990–91) ja Varustamo (1992, 1994).

  • Pääosa Ylen 20-osaisessa musikaalikuunnelmassa Carola: Nainen mä oon enkä pyhimys (2012).

  • Teoston hallituksen jäsen 2013–2021, Suomen Musiikintekijät ry:n puheenjohtaja vuodesta 2012.

  • Puoliso kitaristi ja säveltäjä Ile Kallio, jonka kanssa kaksi aikuista poikaa.

  • Täyttää 60 vuotta perjantaina 9. syyskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat