”Lähden siitä, että kaikki mitä kirjoitan, pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen”, sanoo suomalaisesta mytologiasta ammentava kirjailija Mikko Kamula

Mikko Kamulan teossarja Metsän kansa sijoittuu 1400-luvun Savoon.

Mikko Kamula kuvattiin muinaisilla Reuharinniemen lapinraunioilla Tampereella.

13.9. 2:00 | Päivitetty 13.9. 6:15

”Siinä auttoi sellainen nuoruuden asenne, että syöksytään päin tuntematonta, tuloksista välittämättä”, muistelee kirjailija Mikko Kamula esikoisteoksensa taustamateriaalin keruutyötä, joka kesti runsaat kymmenen vuotta.

Idea suomalaisesta mytologiasta ammentavasta kirjasta syntyi jo lukiossa.

”Aloin kehitellä romaani-ideaa ylioppilaskirjoitusten lukulomalla. En tiennyt tuolloin paljoakaan suomalaisesta mytologiasta, mutta ajattelin että se voisi kiinnostaa lukijoita. Mytologiaan pohjautuu niin paljon tarinoita, joita on kerrottu vuosisatojen ajan.”

Kamula oli toki lukenut Kalevalansa, J. R. R. Tolkieninsa ja George R. R. Martininsa, muttei löytänyt kotimaisesta kirjallisuudesta kovin paljoa suomalaiseen mytologiaan syvemmin pureutuvaa proosaa.

Aihe alkoi kiinnostaa niin paljon, että alun perin luonnontieteistä uraa kaavaillut Kamula käänsi kelkkansa ja lähti lukion jälkeen Turun yliopistoon lukemaan folkloristiikkaa, historiaa ja kansantiedettä.

Opiskelu antoi tukevaa selkänojaa relevantin taustamateriaalin löytämisessä.

”Totta kai käytän kirjailijan vapauksia, mutta lähden siitä, että kaikki mitä kirjoitan, pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen. Suomessa on paljon historian harrastajia ja palautetta tulee nopeasti, jos on asiavirheitä.”

Taustatyötä tehdessä Kamulan yllätti se, kuinka laaja kansanperinteemme on.

”Ymmärsin, ettei yksi kirja riitä sen kuvaamiseen.”

Syntyi idea kuusiosaisesta kirjasarjasta Metsän kansa, jonka ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla ilmestyi vuonna 2017. Se oli ehdolla Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Tarina kertoo savupirtissä asuvasta Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. 1400-luvulla siksi, että muinaissuomalaiset uskomukset elivät vielä ihmisten arjessa.

”1400-luvulla myös tapahtui paljon, rakennettiin Olavinlinnaa, oli konflikteja venäläisten kanssa. Savolaiset valtasivat maata levittäytyen kohti pohjoista, ja saamelaiset joutuivat vetäytymään alta. Tarinan paikaksi valikoitui Itä-Suomi, jonne kristinusko levisi huomattavasti myöhemmin kuin rannikolle.”

Lähteiden keruussa vuosien varrella on auttanut myös työ kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa 2012–2013. Vaeltamista vapaa-ajallaan harrastava Kamula saattoi kulttuuriperintökohteita samoillessaan kuvitella, miltä elämä niillä satoja vuosia sitten näytti.

”Suurin osa taustatyötä on ollut omaehtoista tietokirjallisuuden lukemista ja arkistomateriaalien läpikäymistä. Etenkin Suomen kansan vanhat runot -teossarjaa olen lukenut paljon.”

Taustatyöhön on kuulunut myös historiallisten aseiden, kuten miekan, keihään ja hilparin käytön opiskelua.

Metsä esitti suurta roolia muinaissuomalaisessa uskossa, ja uskomukset olivat luonteva osa arkipäivää, Mikko Kamula sanoo.

Historia on tunnetusti pitkälti miesten historiaa, koska viralliset asiakirjat kuvaavat pääosin miehisiä omistussuhteita ja virkoja. Siksi esimerkiksi mieshahmojen nimiä keksiessä kirjailijalla oli lähdemateriaalia valikoitavana kymmenkertainen määrä naishahmoihin nähden.

”Toisaalta Suomi oli tietyllä tapaa edelläkävijä jo 1400-luvulla. Meillä nainen saattoi saada talon omistukseensa, jos mies kuoli tai hänellä ei ollut miespuolisia perillisiä.”

Metsä esitti suurta roolia muinaissuomalaisessa uskossa, ja uskomukset olivat luonteva osa arkipäivää.

”Luonto oli kaikkialla läsnä, etenkin uudisraivaaja-alueella, johon tarinani sijoittuu. Ajateltiin, ettei metsää voi omistaa, vaan se kuuluu haltijoille ja maahisille, joille annettiin uhriksi ruokaa tai jopa rahaa ja toivottiin vastineeksi hyvää onnea. Jokainen saattoi tehdä pieniä loitsuja. Jos oli kyse suuremmasta asiasta, käännyttiin tietäjien puoleen.”

Vanhat sananlaskut ja tavat kantavat edelleen mukanaan muinaissuomalaisia uskomuksia, Kamula kertoo.

”Esimerkiksi ’koputtaa puuta’ on alun perin tarkoittanut sitä, että kun puu on kaadettu, on sitä ennen koputettu puun runkoon, jotta siellä asuva puun haltijaolento on osannut lähteä pois tai antanut merkin, ettei puuta saa kaataa.”

Parhaillaan sarjan viidettä teosta kirjoittava Kamula on viihtynyt vapaana kirjailijana yhdeksän vuotta. Sarjan viimeinen osa ilmestyy kirjailijan arvion mukaan ”tällä vuosikymmenellä”.

”Tulevaisuudessa voisi ehkä kokeilla jotain ihan toisenlaista genreä.”

Kuka?

Mikko Kamula

  • Syntyi 1982 Vaasassa.

  • Filosofian maisteri ja medianomi 2011.

  • Kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa 2012–2013. Vapaa kirjailija vuodesta 2014.

  • Kuusiosaisesta suomalaista mytologiaa kuvaavasta Metsän kansa -teossarjasta on ilmestynyt neljä osaa: Ikimetsien sydänmailla (2017), Iso härkä (2018), Tuonela (2019) ja Kalevan pojat (2022). Ikimetsien sydänmailla oli ehdolla Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

  • Asuu Tampereella vaimonsa kanssa.

  • Täyttää 40 vuotta lauantaina 17. syyskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat