Minna Canthin vaiheita taivaassa kuvataan kepeästi ja huumorilla, vaikka tuotesijoittelu hämmentää

Jukka Linkolan Minnan taivas -oopperassa on hauska idea, ja musiikki on mukaansatempaavaa.

Minnan taivas -oopperassa ei keskitytä Minna Canthin maalliseen vaellukseen, vaan seurataan hänen kuolemanjälkeistä elämäänsä taivaassa.

9.9. 14:37 | Päivitetty 11.9. 15:58

Minnan taivas. Musiikki Jukka Linkola, libretto ja ohjaus Veera Airas. Kantaesitys Kuopion Musiikkikeskuksessa 8.9.

Aluksi kaikki näyttää siltä, miltä Minna Canthista (1844–1897) kertovalta oopperalta voi odottaa. Nimiroolin esittäjä, sopraano Marjukka Tepponen istuu keinutuolissa kirjailijan visuaaliseksi tunnukseksi muodostuneessa leskenpuvussa ja laulaa ihanasti orkesterisäestyksellistä vokaliisia. Musiikki maalaa eeppisen tilan ja avaruuden tunnun kuin elokuvissa.

Kun video- ja 3D-tekniikalla taitavasti luotu näyttämökuva vaihtuu ensin hautausmaaksi ja sen jälkeen valoisaksi maisemaksi pilvien yläpuolella, Jukka Linkolan Minnan taivas -oopperan käänteinen kerrontastrategia alkaa paljastua. Tässä teoksessa ei varsinaisesti keskitytä Minna Canthin maalliseen vaellukseen, vaan seurataan hänen kuolemanjälkeistä elämäänsä taivaassa.

Idea on hauska, ja alku lupaa paljon. Koomiseen viittaa myös välittömästi tunnistettavissa oleva, Esa Ruuttusen esittämä kansallisfilosofi J. V. Snellmanin hulvaton hahmo, joka on puettu valkoisiin ja joka toimii omien sanojensa mukaan savolaisten ja karjalaisten sisäänottajana taivaan portilla. Maakuntahenkeä onkin sekä ensi-iltaan että itse oopperaan ladattu paljon.

Marjukka Tepponen Minna Canthina ja Marjatta Airas Venny Soldan-Brofeldtina.

Teoksen ohjaaja-libretisti Veera Airas on valinnut oopperan tekstiin Minna Canthin kirjallisessa tuotannossaan käsittelemistä yhteiskunnallisista kipupisteistä naisen aseman. Mieshahmoihin, kuten Snellmaniin ja Jukka Romun tulkitsemaan Juhani Ahoon verrattuna naishahmoissa onkin syvyyttä. Kansainvälisille lavoille valmiin, ilmeikkään Marjukka Tepposen lisäksi Marjatta Airas loistaa Minnan ystävän, Venny Soldan-Brofeldtin roolissa.

Kuopion musiikkikeskuksen salissa kaupunginorkesteri soi kapellimestari Rauno Tikkasen johdolla muhkeasti tilan tehokkaasti täyttäen, joten solistien vahvistaminen oikea ratkaisu. Orkesterimonttukin on osa näyttämökuvaa: henkilöhahmot kurkistelevat sinne katsoessaan ylhäältä taivaasta alas maan päälle.

Jukka Linkola on kirjoittanut oopperaan mukaansatempaavaa, runsaasti tanssikaraktäärejä sisältävää musiikkia, joka monessa kohdin viittaa musikaaliin. Musikaalimainen on myös kolmen astraalihahmon tai enkelin ensemble, jolle koreografi Sirpa Möksy on suunnitellut runsaasti tanssiosuuksia. Enkelit, Ossi Jauhiainen, Johanna Takalo ja Olli-Tapio Tikkanen ovat nuorta ja trenditietoista väkeä. Heidän äänensä soivat mallikkaasti yhteen.

Johanna Takalo on yksi Minnan taivaan enkeleistä. Asun on suunnitellut Katri Niskanen.

On harmi, että vapauden teemaan jäädään junnaamaan koko oopperan ajaksi. Minna Canthille oopperassa suotu taivaspaikka vaikuttaa sekin hieman rajoittuneelta.

Oopperan jälkimmäisen osuuden kulminaatioksi muodostuu tilanne, jossa päähenkilöt asettuvat pelikorttipöytään, puhuvat pikkutuhmia ja nauttivat väkeviä. Tämä ratkaisu särähtää korvaan kahdella tavalla.

Ensinnäkin, jos suomalaisessa oopperassa nähdään komiikkaa, se useimmiten liittyy viinan kanssa toilailuun, mikä on aika kulunut keino hauskuuttaa. Minnan taivaassakin nähtiin siis se perinteinen juopottelukohtaus. Toiseksi Minna Canth oli alkoholisoituneen isän tytär ja raittiusaktiivi, joten miksi taivaan ilot olisivat merkinneet hänelle juopumista ja juopottelua?

Alkoholin merkittävä läsnäolo Minnan taivaassa viittaa oopperan käytäntönä vielä onneksi harvinaiseen tuotesijoitteluun, sillä teos mainostaa hämmentävän avoimesti paikallista alkoholiyritystä. Tuotesijoittelua nähtiin myös puvustuksessa.

Venny Soldan-Brofeldtin aikoinaan boheemiin vaatetukseen liittyvän pienen aasinsillan kautta oopperassa päästiin myös vaatekaupoille ja taivaalliseen muotinäytökseen. Siinä esitellyt sinänsä fantastiset iltapuvut olivat oopperan pukusuunnitteluun osallistuneen, Pohjois-Savosta lähtöisin olevan designerin Katri Niskasen käsialaa. Tarinan eteenpäin viemiseksi muotinäytöstä ei olisi tarvittu.

Minnan taivas on teoksena kepeä, viihdyttävä ja helppo katsoa, mutta taidemuodon kannalta siihen sisältyy merkittävä dilemma: mitä pitää ajatella siitä, että ulkoiset tekijät, kuten rahoitus, alkavat vaikuttaa vakiintuneiden autonomia-esteettisten periaatteiden vastaisesti myös teosten sisältöön?

Musiikin johto Rauno Tikkanen, orkesteri Kuopion kaupunginorkesteri, koreografia Sirpa Möksy, pukusuunnittelu Katri Niskanen, Hanna Kettunen, Laura Vilagi, puvustus Hanna Kettunen, maskeeraus ja kampaus Elina Partanen, visualisoinnit Kimmo Lesonen, tekniikka Tuomas Leskinen, 3D-mallinnus Ismo Koistinen. Rooleissa mm. Marjukka Tepponen, Esa Ruuttunen, Marjatta Airas ja Jukka Romu. Tuotanto Savo-ooppera ry.

Oikaisu 9.9. kello 16.03: Jumalaisen näytelmän ohjauksen ja libreton on tehnyt Veera Airas, ei Airaksinen, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat