Emma Hambergin humoristinen romaani kertoo matkasta Ranskaan ja omaan itseen

Ruotsalaiskirjailijan Je m’appelle Agneta -romaani ei sävähdytä omaperäisyydellään.

Emma Hamberg on tunnettu Ruotsissa myös suosittuna nuortenkirjailijana.

23.9. 12:38

Romaani

Emma Hamberg: Je m’appelle Agneta. Suom. Saara Kurkela. WSOY. 343 s.

Tämä on luettu ennenkin: keski-ikäinen nainen repäisee, jättää tylsän elämänsä ja löytää itsensä Provencesta.

Ruotsalaisen Emma Hambergin Je m’appelle Agneta -romaani ei suorastaan sävähdytä omaperäisyydellään.

Nuupahtaneiden naisten matkat pittoreskeihin Etelä-Euroopan maisemiin ovat piinallisen kaavamaisia: oliivipuiden ja juustotiskien liepeiltä löytyy aina myös oma, autenttinen minä.

Uusi minä syö anteeksipyytelemättä juustoa ja pukeutuu hulmuaviin hameisiin. Paikalliset komistukset pääsevät näyttämään hänelle taitojaan sängyssä, mutta ylenpalttisiin rietasteluihin uusi minä ei ryhdy. Elämänilo, itsevarmuus ja onni pienistä asioista ovat uuden minän elämän kulmakiviä.

Genren jättiläisiä ovat Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love ja Mayes Francesin Toscanan auringon alla, kumpikin muistelmateoksia.

Jotakin vetoavaa näissä kevyesti emansipoivissa hyvän mielen tarinoissa selvästi on, koska vastaavia ilmestyy pienin muunnelmin jatkuvasti.

Myös Hambergin romaani noudattaa monia tuttuja kaavoja.

Viisikymppinen Agneta elää Ruotsissa väritöntä ja tylsää, keskiluokkaista elämää. Työ kyllästyttää, aikuiset lapset ruinaavat rahaa ja olo tuntuu näkymättömältä. Urheiluhullu aviomies määrää kaikesta ja patistaa Agnetaa vastenmielisen talviuinnin ja lintujen bongauksen pariin.

Agneta lähtee omaksi ja muiden yllätykseksi Provenceen hoitamaan vanhaa, omalaatuista herraa, joka asuu luostarissa merkillisten tavaroiden keskellä. Ränsistyneessä ranskalaiskylässä Agneta tapaa lupsakkaita persoonia, maistelee herkkuja ja kokee suloisia tunteita.

Je m’appelle Agneta on genressään oivallinen yksilö, rattoisasti etenevä, värikäs ja hauska aikuisten satu. Hyväsydämisen Agnetan voimautumista on mukava seurata.

Tarinassa on rosoisuutta ja huumoria, joka erottaa romaanin amerikkalaiskirjailijoiden kiiltokuvamaisemmista tarinoista. Agnetan kylässä saattaa tulla vastaan myös huonoja juustoja ja ikäviä tyyppejä.

Vaikuttavimpia ovat kohdat, joissa Agnetan ja hänen hoidokkinsa Einarin kohtaloita kuvataan vakavammissa sävyssä. Tarinassa on myös totisia juonteita, joita syventämällä romaani olisi kenties vielä parempi.

Sankarittaren hupaisa ja naiivi sisäinen puhe on hieman ärsyttävää kohdissa, joissa kirjailija tuntuu olevan sanomaisillaan jotakin merkityksellistä sairaudesta, ennakkoluuloista tai yksinäisyydestä. Huumoriin turvautuminen tuntuu välillä siltä kuin tarinassa olisi käsijarru päällä.

Toisaalta kepeys ja huumori ovat valittu tyylilaji, jota Hamberg viljelee harkiten ja osaavasti. Hyvän mielen romaanien ystäville Je m’appelle Agneta on mukava valinta.

Emma Hamberg on tunnettu Ruotsissa myös suosittuna nuortenkirjailijana. Nuortenromaanit Linan yökirja 1 ja 2 on myös suomennettu. Je m’appelle Agneta on suunnattu lähinnä keski-ikäisille lukijoille, mutta romaanissa on samaa vetävyyttä ja dynaamisuutta kuin pirteissä nuortenkirjoissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat