Suomalaisia varoitetaan ensi talven energiapulasta – Mitä tapahtuisi, jos sähköä säännösteltäisiin kuten vuonna 1977, jolloin valoa riitti vain synnytyssaleihin?
”Oli ihan sattumaa, mitkä televisio-ohjelmat jäivät näkemättä. Pelkäsin myös pimeää, kun katuvalot sammuivat”, Johanna Vuoksenmaa muistelee kevään 1977 sähkölakkoa, jonka aikaan hän sijoitti esikoisromaaninsa Pimeät tunnit.
Espoon Leppävaaran Maximarketissa lakon ensimmäisinä päivinä tehtiin ostoksia taskulamppujen, kynttilöiden ja taskulaskinten varassa. Koululaiset Eira Haapanen (vas.) ja Maarit Liuhtaniemi valitsivat pakasteita taskulampun valossa. Kuva on Helsingin Sanomista 25.3.1977. Kuva: Jarmo Hietaranta / HS
Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaan pari vuotta sitten ilmestynyt romaani Pimeät tunnit (Otava) alkaa kohtauksella, joka voisi olla tästä päivästä – tai ainakin lähitulevaisuudesta, ehkä ensi talvelta.
12-vuotias Pauliina haluaisi vielä nukkua, sillä koulu alkaa vasta yhdeksältä, mutta äiti hoputtaa häntä aamupuurolle, kun hella vielä toimii. On maaliskuun loppu vuonna 1977 ja Suomessa on juuri alkanut sähkölakko. Se tarkoittaa, että energiaa on säästettävä kaikin mahdollisin keinoin.