Kaikki, mihin Juha Hurme koskee, ei muutu kullaksi: Jumalainen näytelmä kompastuu viisasteleviin näkökulmiinsa

Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama näytelmä repsottaa hajallaan.

Roosa Söderholm Eino Leinona ja Cécile Orblin Esterinä Jumalaisessa näytelmässä.

9.9. 14:53

Jumalainen näytelmä, kantaesitys Espoon kaupunginteatteri Revontulihallissa 8.9. Teksti ja ohjaus Juha Hurme. ★★

Jerusalem tunnetaan levottomana paikkana, mutta tiettävästi vain kerran on mellakoita sinne järjestänyt suomalainen. Kyseessä oli Valter Juvelius, joka halusi kaivaa liitonarkin esiin. Seurasi levottomuuksia ja iso mediakohu 1910-luvun mittapuulla.

Juha Hurmeen Espoon kaupunginteatterille kirjoittama ja ohjaama Jumalainen näytelmä koostuu kahdesta toisiaan kommentoivasta näytöksestä. Ensimmäisessä vieraillaan Juveliuksen (Eetu Känkänen) väitöstilaisuudessa, jossa hän pyrkii esittelemään oman tutkimuksensa pääpiirteet, mutta jää pahasti häntä avoimesti mollaavan isän (Antti Laukkarinen), häntä lahjakkaampien Leinon veljesten Kasimirin (Tomi Alatalo) ja Einon (Roosa Söderholm), kiihkouskovaisen siskonsa Esterin (Cécile Orblin) sekä hänelle vinoilevan L. Onervan (Enni Ojutkangas) jalkoihin.

Toisessa osassa seurataan Juveliuksen seurueen kaivauksia Jerusalemissa. Indiana Jonesin ja Monty Pythonin hengessä etenevän näytöksen lopussa jätetään kaivaukset sikseen ja palataan hauskan musiikkinumeron jälkeen taas odottamaan seuraavaa seikkailua.

Espoon esityksen ideana on tuoda katsojien eteen tieteen, taiteen ja uskonnon tavat selittää ihminen ja maailmankaikkeus ja näyttää, miten häilyviä rajat näiden välillä voivat olla. Dante ja Faust kummittelevat koko ajan taustalla. Tulkitako maailmaa allegorisesti, myydäkö sielunsa paholaiselle tiedonjanossaan vai uskoako vain, sokeasti?

Jumalainen näytelmä ammentaa poljentoonsa inspiraation Juveliuksesta tietokirjan kirjoittaneen Timo R. Stewartin rennosta ilmaisusta. Hurme tiivistää Juveliuksen saagasta pöyristyttävän monitasoisen, mutta samalla monissa tasoissaan kompuroivan, epäselvän ja jaarittelevan esityksen. Näkökulmat ovat liian alleviivattuja ja viisastelevia.

Energinen, humoristinen ja varsin taitavastikin vieraannuttamisefektiä hyödyntävä näyttelijäntyö synnyttää muutamia hykerryttäviä hetkiä. Iida Savolaisen sävellysten kautta eri aikakaudet elävät pakottomasti yhtä aikaa. Onervan punk-laulusta, Esterin autoharpusta ja moniäänisesti hyvin soivasta ja eri instrumentteja hallitsevasta ensemblestä irtoaa upeita soundeja. Puvuissa ja lavastuksessa riittää hauskoja yksityiskohtia.

Teksti ja ohjaus kuitenkin repsottavat ja kokonaisuus rehottaa epäinnostavasti hajallaan. Hurmeen monien teosten suurena ystävänä ja hänen suvereenin teatteri- ja historiatietämyksensä tuntien esitys hämmästyttää keskittymättömyydessään. Kaikki, mihin Hurme koskee, ei muutu kullaksi. Surettaa, kun maailmassa olisi myös hyviä näytelmiä, joita teatterit eivät ota ohjelmistoonsa.

Lavastus ja pukusuunnittelu Raisa Kilpeläinen, valosuunnittelu Jarkko Lievonen, musiikki Iida Savolainen, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, maskeeraus Kaija Heijari. Näyttämöllä Eetu Känkänen, Cécile Orblin, Antti Laukkarinen, Enni Ojutkangas, Tomi Alatalo ja Roosa Söderholm.

Oikaisu 10.9. klo 11.13: Jutun pääkuvan kuvakrediitti korjattu. Kuvaaja on Darina Rodionova, ei Raisa Kilpeläinen, kuten jutussa aiemmin luki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat