Radiokanavan ohjelmapäällikkö iloitsee, kun nuoret musiikintekijät ottavat iskelmästä vaikutteita häpeilemättä: ”Iskelmä ei enää ole synti”

Ohjelmapäällikkö Ari Ojala on seurannut aitiopaikalta iskelmän ja eri musiikkityylien iloista sekoittumista koko 2000-luvun.

Pandemia-aika oli raskasta radiotyötä tekevälle ja musiikin suurkuluttajalle. Radiokanava Iskelmän ohjelmapäällikkö Ari Ojala nauttii siitä, että työtä saa taas tehdä yhdessä ja keikoillekin pääsee.

10.9. 2:00

Radiokanava Iskelmän ohjelmapäällikkö Ari Ojala on iloinen paluusta normaaliin. Käynnistymässä on ensimmäinen syksy kahteen vuoteen ilman kotistudioita ja muita kommervenkkejä.

”On hienoa, että jengi on taas kasassa ja toisia näkee päivittäin. Radiotyössä ideat ovat tärkeitä ja ne syntyvät usein normaaleissa kohtaamisissa. Teams-palaverit eivät ole kovin luovia”, Ojala sanoo.

Vaikka Ojala meinasikin välillä hukkua ”videopalaveriviidakkoon”, poikkeusaika opetti paljon.

”Oli huikeaa nähdä, miten nopeasti muutos otettiin haltuun ja miten siihen sopeuduttiin.”

Iskelmä täyttää tänä vuonna 22 vuotta, ja sen ajan Ojala on saanut seurata kevyen musiikin kultakautta.

Ojala syntyi Kuhmossa. Vanhemmat olivat kansakoulunopettajia, Ojala kolmesta lapsesta nuorin.

Kymmenen ensimmäistä vuotta Ojalan lapsuudesta perhe asui Nivan kyläkoulussa, jossa isä hoiti opettajan työn ohella myös talonmiehen tehtäviä.

”Kyläkoulu on keskuspaikka, jonne kokoonnuttiin pelaamaan pesistä ja jalkapalloa. Talvisin isä aurasi jääkiekkokentän. Se oli kivaa. Ei tarvinnut liikkua juuri mihinkään, kaikki tulivat meille.”

Äiti soitti pianoa niin kuin kai kaikki naispuoliset kansakoulunopettajat. Isä kuunteli klassista. Ojala kurotteli radion nappuloita ja yritti saada poppia kuuluviin.

Kahden vanhemman veljen progelevyiltä Ojala poimi suoraviivaisimmat kappaleet.

”Olin alusta saakka aika hittivetoinen. Purkkapoppi iski minuun. Ensimmäinen oma levy, jonka itkemällä ja parkumalla sain, oli Hullujussin albumi.”

Radio kiinnosti Ojalaa ”vimmatusti”, mutta opiskelun suhteen hän oli laiska. Koulussa oli kiva käydä, mutta lukeminen ei maistunut.

Ojalalla oli kavereita, jotka soittivat bändeissä ja joiden porukkaan olisi voinut lyöttäytyä.

”Musikaalisuuteni ei riittänyt. Mietin miten radiohommiin pääsisi. Ainoat sitä lähellä olevat opinnot liittyivät toimittajan työhön ja uutispuoleen, mutta minä kallistui viihteen suuntaan.”

Ojala kävi kauppaopiston markkinointilinjan ja meni töihin Helsingin Sokoksen musiikkiosastolle. Ojala tutustui reggaemusiikin erikoiskauppaa pitävään Tero Kaskeen.

1970-luvulla Ojala oli innostunut punkin kautta reggaesta todella voimakkaasti, joten ystävyys syntyi helposti – ja se oli Ojalalle onnenpotku.

”Tero teki Ylelle reggaeohjelmaa, ja kun hän siirtyi Radio Cityyn 80-luvun puolivälissä, hän suositteli minua Ylelle.”

Vaikka radio-ohjelmat äänitettiin etukäteen, äänessä oleminen jännitti Ojalaa.

”Se oli ihan sietämätöntä, vaikka puheosuudet olivat lyhyitä. Kaikki rentous puuttui, ja se myös kuului”, Ojala naurahtaa.

Pestin jälkeen hän teki asiakaspalvelutöitä, kunnes muutti Kuusankoskelle 1990. Lähellä Heinolassa aloitti kaupallinen radiokanava. Ojala haki sinne ja sai paikan.

Kaikkien paikallisradioiden elinkaari ei ollut pitkä. Ei myöskään Radio Heinolan. Ojala palasi Ylelle Kaakkois-Suomeen ja oli viisi vuotta päivittäisjuontajien ja reportteriryhmän tuottaja.

Vuosituhannen taitteessa SBS Finland oli ostanut Kotkan, Kouvolan ja Lappeenrannan paikallisradioiden liiketoiminnat, ja Ojalaa pyydettiin päivittämään niiden ilme.

”Kanavia uudistettiin enemmän kohti pop- ja rock -formaattia. Pääkonttorilla oli tehty tutkimusta, että iskelmämusiikissa olisi markkinarakoa. Ohjelmajohtaja Ilkka Rahkonen ehdotti iskelmäradion ideoimista. Vastasin kyllä.”

Parikymmentä vuotta sitten iskelmän asema ei ollut sitä mitä se on nyt, sanoo Ojala.

Mikään radiokanava ei soittanut pelkästään iskelmää.

”Monelle iskelmä oli todella ruma sana, jotenkin paha asia, ja mielikuvat siitä olivat nuhjuisia. Mietimme kanava nimeä pitkään”, Ojala sanoo.

”Minusta nimi on hyvä. Sehän tarkoittaa iskusäveltä ja on käännös sanasta hitti. Niin mekin ajattelimme: ei siis tanssilavamusaa radioon vaan kotimaisia hittejä.”

Suunnannäyttäjänä toimi aiempi Finnhits-kausi, jonka monet hitit olivat pääasiassa käännöskappaleita ja poikkesivat perinteisestä tanssimusiikista.

Murrosvaihe tuli Ojalan mukaan pian. Chisun ja Jenni Vartiaisen kaltaiset naisartistit samoin kuin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu sekä Juha Tapio kaatoivat raja-aitoja.

Oma merkityksensä eri musiikkityylien yhdistymisessä on ollut myös Vain elämää -tv-formaatilla, etenkin sen alkuaikoina.

Cheek flirttaili ison yleisön kanssa, eikä Elastistakaan ole häirinnyt koko kansan suosio tai se, että Iskelmä soittaa häntä.”

Nyt Ojala näkee iskelmän tulevaisuuden todella hyvänä. Musiikin tuottamisen taso on hyvä ja ammattitaitoa löytyy.

”Nuoret ovat rajattomia, eivätkä kanna iskelmätaakkaa mukanaan. Uusi polvi tekee ensisijaisesti musiikkia. Jos he ottavat iskelmästä vaikutteita, se tehdään häpeilemättä. Iskelmä ei enää ole synti”, Ojala sanoo.

”Paljon hyviä aineksia on. On kiinnostavaa nähdä, kuka nousee isoimmaksi.”

Kuka?

Ari Ojala

  • Syntynyt Kuhmossa 1962.

  • Ylioppilaaksi 1982, Lyseonmäen lukio, Heinola.

  • Ylen Reggae Specialin freelance-juontaja (1986–1987), Radio Heinolan juontaja-toimittaja (1990–1991) ja Yle Kaakkois-Suomen juontaja-tuottaja (1993–2000).

  • Bauer Media Oy:n (ent. SBS Finland) Iskelmä-radiokanavan ohjelmajohtaja vuodesta 2000, ja Radio 957:n ohjelmajohtaja vuodesta 2017.

  • Vuoden musiikkipäällikkö, Radio Gaala 2010.

  • Harrastaa squashia ja golfia.

  • Asuu Ylöjärvellä. Avoliitossa, kolme lasta.

  • Täyttää 60 vuotta maanantaina 12. syyskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat