Timo Kelaranta poistaa valokuvistaan varjot ja mittakaavan, ja jäljelle jää oikullisen muotoisten väripintojen jännittävä leikki

Timo Kelarannan valokuvissa on kekseliäisyyttä ja löytämisen iloa.

Timo Kelaranta rakentaa värillisistä paperinpaloista sommitelmia ja valokuvaa ne. –  Teos sarjasta Numeritos 2.0. Väripigmenttivedos.

9.9. 14:20

Valokuva

Timo Kelaranta: Numeritos 2.0 Galleria Amassa (Rikhardinkatu 1) 2.10. saakka. Ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Ei ole aivan jokapäiväistä, että tietää astuvansa valokuvanäyttelyyn ja huomaa teosten ääressä ajattelevansa 1950-luvun pohjoismaista modernismia, Birger Carlstedtin ja Richard Mortensenin kaltaisten tekijöiden maalauksia. Tarkemman katseen jälkeen muisti kaivaa lokeroistaan myös Henri Matissen värikkäät paperileikkaukset ja Jean Arpin sattumiin perustuvat kollaasit.

Pitkän uran tehnyt Timo Kelaranta (s. 1951) tunnetaan valokuvataiteen totuttujen käsitteiden kyseenalaistajana ja uusien alueiden valloittajana. Hän on teoksissaan usein nojautunut kuvataiteeseen ja sen lajityypeistä etenkin asetelmaan. Kollaasi on yksi asetelman alalajeista, ja siihen perustuvat myös sekä hänen uudet teoksensa että niitä edeltänyt Numeritos-sarja (2019.

Teoksista on poistettu kaikki valokuvan todellisuuteen viittaava. – Kuvassa Numeritos 1.

Lyhyt selostus tekniikasta lienee tarpeen. Kelaranta rakentaa värillisistä paperinpaloista kolmiulotteisia sommitelmia, eräänlaisia kollaasinäyttämöitä, jotka hän valokuvaa. Hän poistaa tietokoneen avulla kaikki paperinpaloja paikallaan pitäneet langat ja teipit. Näin syntyneistä kuvista hän tekee vedoksia, joiden vahvat väripigmentit ja muotojen terävät rajat tuovat mieleen modernistien suosimat serigrafiat.

Teoksista on itse asiassa poistettu kaikki valokuvan todellisuuteen viittaava, kuten varjot ja mittakaava. Kolmas ulottuvuus on puristettu minimiin. Jäljellä on oikullisen muotoisten väripintojen jännittävä leikki, eikä tieto teosten mutkikkaasta syntyprosessista kokemusta juuri muuksi muuta.

Siksi mielekkäämpää kuin pohtia Kelarannan tekniikkaa tai abstraktin valokuvan käsitettä on ottaa hänen teoksensa vastaan sellaisinaan. Ne ovat kaukana ahtaista dogmeista ja nostalgiasta. Ne ovat täynnä luovuutta, kekseliäisyyttä ja löytämisen iloa.

Timo Kelaranta: Sarjasta Numeritos 2.0, 2022, väripigmenttivedos.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat