Kuvaaminen keikoilla on lähtenyt niin käsistä, että osa artisteistakin kyllästyi – Itsehillintään tarjotaan jopa kaupallisia keinoja

Klassisen musiikin saralla kuvauskielto on ihan normaali käytäntö, pitäisikö siitä ottaa oppia muuallakin, pohtii toimittaja ja kriitikko Arttu Seppänen.

8.9. 9:32

Arctic Monkeys esiintyy syyskuun 22. päivä New Yorkissa. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta keikan julkistamisen yhteydessä oli poikkeuksellinen tieto, joka saattaa hyvinkin jatkossa yleistyä: kyseessä on ’phone free-event’, eli puhelimet ovat konsertissa kiellettyjä.

Jack White teki keväällä vastaavan keikan. Samoin Bob Dylan tänä kesänä. Elokuussa Suomessa vieraillut Florence + the Machine -yhtyeen laulaja Florence Welch pyysi Flow-yleisöä lopettamaan kuvaamisen keskellä keikkaa. Alicia Keys on kieltänyt puhelimet keikoillaan jo vuosia sitten.

Mainitut artistit ovat hyödyntäneet vuonna 2014 perustetun Yondrin valmistamia lukollisia matkapuhelintaskuja, joihin yleisö voi laittaa puhelimensa keikan ajaksi. Yritys on keskittynyt puhelimista vapaiden tapahtumien toteuttamiseen. Nimekkäiden artistien keikat ovat varmasti olleet Yondrille hyviä yhteistyödiilejä näkyvyyden kannalta. Kyseessä on tavallaan mieletön ja täysin tarpeeton yltäkylläisyyden ajan palvelu, jonka voi korvata aika kätevällä ja vanhanaikaisella niksillä: itsehillinnällä.

Yleisön jatkuva tallennusvimma keikoilla on vielä verrattain uusi ilmiö. Siksi ei ole ihme, että osa popartisteista on siihen jo kyllästynyt, kun moni voi muistaa yhä myös toisenlaisen ajan keikkailussa. Myös yleisön jäsenenä on helppo muistaa keikat ennen vuotta 2010, kun kuvaaminen ei yleisöä juuri kiinnostanut. Jotkut jaksoivat toki kantaa digipokkareitaan mukaan keikoille.

Klassisen musiikin saralla kuvauskielto on ihan normaali käytäntö eikä edes puhelimen näpräämistä katsota hyvällä kesken esityksen.

Yleisön jäsenen sekä kriitikon näkökulmasta kuvaaminen keikoilla on lähtenyt koko ajan enemmän käsistä ja tilannetaju on kadonnut. Minuutti ennen stadionkonsertin alkua edessäsi nousee käsimeri, ja saat katsoa keikkaa muiden puhelimien ruuduilta, kun jokainen haluaa tallentaa samat alkutahdit itselleen. Kesällä Harry Stylesin Tukholman-keikalta tuskin yksikään yleisön jäsen lähti pois ilman puhelimeen tallennettua muistoa. En muuten minäkään!

Nykyinen kuvaaminen ja sen kiihtyminen on luonnollisesti yhteydessä paitsi sosiaalisen median sovellusten yleistymiseen, myös artistin ja fanin väliseen suhteeseen. Fani voi merkitä eli tägätä artistin omaan somesisältöönsä, kuten Instagram-tarinaan, jolloin artisti voi nähdä sen ja mahdollisesti jakaa omalla sometilillään. Usein keikkojen jälkeen artistin Instagram-tilin tarinaosio on täynnä fanien kuvaamia keikkavideoita.

Fani saa tunteen yhteydestä suosikkiartistiinsa, ja artisti toisaalta markkinointimateriaalia keikasta ja todistusta suosiostaan. Kumpikin osapuoli hyötyy. Eri asia sitten on se, onko se aina niin tarpeellista.

Yleinen kuvauskäytäntö popkonserteissa medialle ja ammattikuvaajille on ollut jo pitkään, että lavan edessä omalla rajatulla alueella saa kuvata kolmen ensimmäisen kappaleen ajan. Jos keikoilla on pakko kuvata, ehkä yleisön kuvauskäytäntöihin voisi soveltaa samankaltaista tapaa.

Ongelma ei ole yksin musiikkitapahtumien. Ei varsinaisesti haittaisi, jos museoissa ihmiset kulkisivat entistä useammin puhelimet taskuissa eikä taidenäyttelyn tarkoitus olisi kuvata sitä Instagramiin.

Nykyinen suhteemme puhelimiin on melko uusi eikä sitä ole liian myöhäistä muuttaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat