Väärä historianopetus on ”tylsää ja vaarallista” – vaihtoehdosta tuli maailmanmenestys, ja näin se syntyi

David Wengrow teki menestyskirjan ihmiskunnan historiasta Occupy Wall Street -liikettä kannattaneen professorin kanssa – nyt teos on saatu suomeksi.

David Wengrow on brittiläinen vertailevan arkeologian professori University College Londonissa.

10.9. 12:09

”Väärä historianopetus oli pallo jalassa ja me katkoimme kahleet!

Arkeologian professori David Wengrow on voitonriemuinen HS-haastattelussa Helsingin Unioninkadulla.

The Dawn of Everything -menestysteos on käännetty jo yli 30 kielelle ja nyt on ilmestynyt suomennos Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia (Teos, suom. Anna Tuomikoski).

”Teimme kirjaa yli kymmenen vuotta antropologian professori David Graeberin kanssa, mutta hän kuoli yllättäen juuri kun kirja valmistui”, Wengrow muistuttaa.

”On velvollisuuteni osallistua keskusteluihin, joita uudet käännökset herättävät. Siksi olen nyt Helsingissä.”

Historia kirjoitettiin nyt toisin.

On yleistä väittää, että metsästäjä-keräilijät saattoivat olla vapaita hierarkioista, mutta maanviljely johti työnjakoon, hierarkisuuteen ja väistämättömäksi väitettyyn epätasa-arvoon.

Se on puppua, menestyskirja julistaa. Tekijät ilkkuvat tutkijakollegoille kuten Jared Diamondille, Francis Fukuyamalle ja Yuval Hararille tällaisista yksinkertaistuksista. Se ei toki vähennä tutkijoiden muita ansioita.

Graeber ja Wengrow haluavat osoittaa, että maanviljely ”keksittiin” ainakin kymmenessä eri paikassa yhtäaikaisesti. Joustavimmat rakenteet yhdistivät osa-aikaista maanviljelyä muihin elinkeinoihin ilman kahlehtivaa hierarkiaa menestyksekkäästi.

”Samalla yksipuolisempi maanviljelyyn sitoutuminen aiheutti Keski-Euroopassa räjähdysmäistä kasvua ja räjähdysmäisiä romahduksia”, Wengrow muistuttaa.

Oli myös laajoja kaupunkeja, joissa tultiin toimeen ilman hallitsijoita ja laajoja pakkovaltakoneistoja jopa vuosisatoja.

Yksi vanhimmista esimerkeistä on löytynyt Ukrainasta läheltä Moldovaa, Wengrow kertoo.

”Se syntyi yli 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja kaivaukset ovat vasta alussa. Yritän vierailla Ukrainassa tutustumassa alueeseen lähikuukausina.”

Valtion ja hallitsijuuden käsitteet ymmärrettiin professorin mielestä jo ennen niiden vakiintumista, samoin haittapuolet.

”Haittapuolia onnistuttiin rajoittamaan hyvin pitkiä aikoja. Oli näihin käsitteisiin liittyviä leikkejä ja rituaaleja, jotka saattoivat myös jumittua instituutioiksi.”

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on äärimmäinen esimerkki siitä, miten tuhoisaan ”jumiin” nyky-yhteiskunnat voivat ajautua.

”Laskimme kolmeksi perusvapaudeksi vapauden lähteä pois, vapauden olla tottelematta ja vapauden kuvitella toisenlaisia yhteiskuntamalleja. Ilman niitä olemme todella jumissa.”

Kirja on myös ”toisinajattelun historiaa”, joka kyseenalaistaa valtiolliset historiankirjoitukset. Tältä osin se on jatkoa David Graeberin työlle Occupy Wall Street -liikkeen ideologina.

Graeber oli kiinnostunut jopa anarkismista ja kommunismista, jonka hän tosin määritteli toisin kuin Lenin ja kumppanit. Onko kirja siis poliittista aktivismia?

”Ehkä sikäli, että David [Graeber] vihasi simputtajia, sortajia ja alistajia.”

Wengrow korostaa kirjan moniaineksisuutta.

”Kirja ei ole anarkismin, kommunismin tai minkään muunkaan Euroopassa noin 150 vuoden sisällä syntyneen käsitteen kannalla. Ei sellaisilla käsitteillä voi selittää esimerkiksi Meksikon tapahtumia 5 000 vuotta sitten.”

Moniaineksisuuden vuoksi kirja viehättää monenlaisia lukijoita.

”Saan palautetta teineistä eläkeläisiin.”

David Wengrow haluaa vapauttaa ihmiset tarkoitushakuisen historiankirjoituksen vääristymistä mutta myöntää, että heidän kirjassaan on myös poliittista aktivismia.

Vapaa tahto taitaa olla kirjan johtoajatuksia?

”Tosin yksilötasolla vapaa tahto muuttuu helposti toisten dominoinniksi. Lännessä vapaus on usein ollut vapautta toisten kustannuksella.”

Kirjassa puolletaan ”sosiaalista vapautta”.

”Monet muinaiset yhteisöt näkivät, että henkilökohtainen autonomia perustuu molemminpuoliseen tukeen.”

Myös siirtolaisuuden ongelmat ovat ”vieraanvaraisuuden ja yhteistyön puutteen ongelmia”, hän arvioi.

”Puola on hyvä esimerkki. Kun erittäin suuri siirtolaismäärä Ukrainasta otettiin vastaan vieraanvaraisesti ja yhteistyössä, ongelmat olivat paljon vähäisempiä kuin oli ajateltu.”

Eurooppa-keskeistä maailmankuvaa kirja kyseenalaistaa esittämällä, että valistuksen ideat saatiin Eurooppaan Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkailta.

On tosin väitetty, että valistusajan eurooppalaiset vain sijoittivat omat edistykselliset ajatuksensa ”jalojen villien” suuhun heitä romantisoiden. Tähän viittaa esimerkiksi New York Review of Books -lehden kirja-arvostelu.

”1600-luvun jesuiittojen muistiinpanot alkuperäisasukkaiden ajatuksista eivät sisällä romantisointia ja osoittavat selvästi, että miten nämä ajatukset levisivät alkuperäiskansoilta”, Wengrow vakuuttaa.

Samassa New York Review of Books -arvostelussa viitattiin siihen, että kirjoittajat etsivät muinaisista yhteisöistä aineksia parempaan huomiseen.

”Se on yllättävä väärinkäsitys. Vastustamme teleologiaa, jossa historiasta huomioidaan vain ne puolet, jotka näyttävät johtavan suoraan nykyhetkeen. Se ei ole totuudenmukaista vaan tylsää ja vaarallistakin. Se luo vaihtoehdottomuuden illuusion.”

Juuri siksi ”väärän historianopetuksen kahle” oli katkaistava.

”Emme kuitenkaan kerro mihin suuntaan kahleesta vapaan ihmiskunnan pitäisi lähteä.”

Kirja ei myöskään ennusta mitään.

”Se ei ole arkeologian tai historiankirjoituksen tehtävä. Ajattele miten pieleen meni Fukuyaman ennustus historian lopusta!”

Eihän Fukuyama ennustanut historian loppua! Historian loppu ja viimeinen ihminen puoltaa liberaalia demokratiaa ja on samalla täynnä virkkeitä, joiden mukaan historia ei tähän lopu. Lopusta voisi puhua vain, jos nykyihmisen korvaisi Friedrich Nietzschen satiirisesti luonnostelema passiivinen ja apaattinen ”viimeinen ihminen”.

”Hyvä, että mainitset Nietzschen. Hänellähän oli vertaus lohikäärmeestä, jota kameli ja leijona eivät voi voittaa, mutta pieni lapsi voi, koska lapsi keksii leikille uudet säännöt.”

Uudelleenmäärittelyn mahdollisuutta korostaa myös Graeberin ja Wengrow’n menestysteos.

Antropologi David Graeber kuoli äkillisesti pian kirjan valmistumisen jälkeen.

Kirjoittajat visioivat peräti kolmea jatko-osaa.

”Tämä kirja ei ollut viimeistelty projekti. Esitimme kysymyksiä enemmän kuin definitiivisiä vastauksia ja pidimme hauskaa. Teen jatko-osan vain, jos se tuntuu yhtä hauskalta.”

Hauskinta oli nimenomaan yhteistyö nyt edesmenneen Graeberin kanssa.

”Hän pystyi tekemään marginaalisena pidetystä akateemisesta tutkimuksesta suurelle yleisölle relevanttia. Opin häneltä paljon ja se oli todellinen etuoikeus.”

David Graeber oli kehittämässä Occupy Wall Street -iskulausetta ”me olemme 99 prosenttia”. Viekö myyntimenestys Wengrow’n ja Graeberin perikunnan ihmiskunnan rikkaimpaan prosenttiin?

Professori myhäilee.

”Myyntitulot tilitetään kirjailijoille aika pitkällä aikavälillä. Kyllä minä olen edelleen päivätöissä yliopiston professorina, ohjaan jatko-opiskelijoita ja tarkistan väitöskirjoja.”

Seuraavaksi hän yrittää löytää aikaa rahoituksen saaneelle arkeologiselle tutkimusprojektille Turkissa.

”Sieltä ovat nyt löytyneet maailman ehkä ensimmäiset kuninkaalliset haudat, varhaisemmat kuin Mesopotamiassa!”

Lue lisää: Parhaita timanttijuttuja: Mitä jos kaikki mitä olet oppinut ihmis­kunnan historiasta on väärin? Uusi kirja kumoaa esimerkiksi Yuval Noah Hararin suositut teoriat

Lue lisää: Maailmankuulu älykkö Francis Fukuyama kertoo, miksi olemme historian vaarallisessa saranakohdassa

Lue lisää: Kuinka maailma pelastuu – huippututkija Jared Diamondin haastattelu

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat