”Toivon saavani perheeni takaisin”, sanoo rangaistustaan kärsivä naisvanki – Johanna Kare kuvaa ihmisiä, joita kukaan ei ole koskaan kuvannut

Johanna Kare kuvaa töissään marginaaliin jääneitä ihmisiä, kuten kehitysvammaisia ja asunnottomia. Nyt Kare haluaa tuoda naisvangit eriin tarinoineen.

Satu: ”Olen kiitollinen että vankilassa olo ei ole vaikuttanut läheisimpien ihmisten suhtautumiseen minuun. - - Toivon saavani perheeni takaisin ja korjattua välejä lapsiini.” Kuva on osa Johanna Karen näyttelyä Katumus.

12.9. 10:41

Suuressa mustavalkoisessa valokuvassa tummatukkainen nainen nojaa tankoon ja katsoo mietteliäästi hieman kameran ohi. Toisessa muotokuvassa pitkätukkainen nainen näyttää vajonneen ajatuksiinsa, mutta kuva paljastaa miljööstä enemmän: takana näkyy ristikkoa ja hänen paidassaan lukee suurin kirjaimin RISE.

Rise on lyhennys sanoista Rikosseuraamuslaitos, ja kuvien henkilöt ovat Hämeenlinnan vankilassa tuomioitaan suorittavat Sari ja Mariia.

He ovat kaksi yhdeksästä naisvangista, jotka valokuvaaja Johanna Kare kuvasi parhaillaan Sanomatalossa esillä olevaan näyttelyynsä Katumus. Näyttelyyn osallistuvat vangit toivovat paluuta normaaliin elämään ja katuvat rikoksiaan. Kare onkin halunnut tuoda heidät esiin kauniissa ja arvostavassa yhteydessä toiveineen ja tarinoineen.

”En ole halunnut kuvissa ja niihin liittyvissä lyhyissä teksteissä keskittyä rikoksiin. Kaikki kuvattavani suorittavat rangaistustaan ja sen jälkeen heidän kuuluu saada uusi mahdollisuus”, Kare sanoo.

Mariia: ”Kadun vanhemmille aiheutettua häpeää, huolta ja unettomia öitä.” Kuva on osa Johanna Karen näyttelyä.

Hänen mukaansa suurin vankeihin tai entisiin vankeihin liittyvä ongelma on heidän leimaamisensa.

”Jos joskus on tehnyt väärää, tuntuu, ettei pääse ikinä raidoistaan eroon. Vankilasta vapautuvalla on kuitenkin muutenkin paljon haasteita, jotta hän saa normielämän kokoon. Hänen täytyy esimerkiksi löytää asunto ja työpaikka. Kaikkein tärkeintä on, että hän pystyy pysymään erossa rikollisista porukoista”, Kare sanoo.

”Toivon, että ihmisyys ja ihminen itsessään tulee kuvissa esiin. Kuvaan kasvoja, koska ajattelen, että kasvot kertovat paljon.”

Valokuvataitelija Johanna Kare.

Kuvattavien kanssa jutellessaan Kareelle selvisi, että moni heistä oli jo nuorena ajautunut väärään seuraan. Moni on elänyt perheessä, jossa on nähnyt väkivaltaa tai joutunut itse väkivallan uhriksi.

”Entuudestaan rikkinäiset ihmiset hakevat hyväksyntää ja rakkautta mistä tahansa. Ja silloin he myös tekevät vääriä valintoja elämässään.”

Kuvaajalle tarinoiden kuuleminen ei ollut helppoa, sillä usein vangin elämä oli kulkenut järkyttäviä polkuja.

”Välillä yöunet ovat olleet vähissä, kun omat tunteet ovat nousseet pintaan. Silti olen halunnut päättää kuviin liittyvät tarinat voimaannuttavaan viestiin, joka voisi auttaa jotain toista samanlaisessa tilanteessa elävää”, Kare kertoo.

Näyttely on toteutettu yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Sielläkin näyttely nähdään paitsi taideprojektina myös naisia voimaannuttavana toimintana. Valokuva on voimakas keino vahvistaa omaa itsetuntoa ja minäkuvaa, joka naisvangilla on usein särkynyt, näyttelyn tiedotteessa kerrotaan.

Sari: ”Olen vankilassa väärien valintojen takia. - - Kadun menetettyä aikaa lasten kanssa sekä vääriä valintoja.”

Katumus-näyttely on osa Johanna Kareen Katso ihminen -näyttelykonseptia, jossa Kare kuvaa marginaaliin jääneitä ihmisiä. Hän on tehnyt näyttelyitä muun muassa kehitysvammaisten pariskuntien, asunnottomien, paraurheilijoiden ja nettikiusaamisen uhrien kanssa. Suomen Kameraseurojen liitto on valinnut Kareen vuoden kuvaajaksi vuonna 2021 ja hänelle on myönnetty Pro diaconia -mitali.

”Olen pienestä pitäen ollut kapinoitsija ja puolustanut heikompia”, Kare kertoo.

Kun Kare kuvasi asunnottomia, hän tajusi, että monia heistä kukaan ei ollut koskaan kuvannut.

Visualistin ja suntion koulutuksen saanut Kare ajautui valokuvaajaksi sattumalta, kun lainasi ystävänsä kameraa ja palautteesta rohkaistuneena innostui alasta. Hän uskoo, että hänen oma taustansa auttaa häntä kuvaustilanteissa.

”Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla pohjalla. Olen myös elämäni aikana nähnyt niin huipulla kuin yhteiskunnan alimmalla portaalla olevaa jengiä. Siksi saan hyvän kontaktin kuvattaviini. Keskustelen näyttelyissä myös itseni kanssa ja parannan haavojani.”

”Usko on minussa ja uskon johdatukseen: tämä on minulle annettu lahja.”

Näyttelyitä Kare pystyttää nopealla tahdilla. Jo lokakuussa hän rakentaa Helsingin päärautatieaseman halliin seuraavan, jossa hän kuvaa huumeidenkäyttäjien läheisten hätää.

”Usein minun tekisi mieli halata ihmisiä, joita kuvaan. Moni heistä on jäänyt kokonaan vaille rakkautta.”

Katumus-valokuvanäyttely Sanomatalossa 30. syyskuuta asti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat