Irlantilais-suomalainen Donagh Coleman Helsingin Vanhan kirkon puistossa, jossa ihmiset viettävät aikaansa vanhan hautausmaan päällä.

Kyseenalainen kuolema

R&A-festivaaleilla esitetään irlantilais-suomalaisen ohjaajan Donagh Colemanin dokumentti tukdam-ilmiöstä, joka kyseenalaistaa käsityksemme kuolemasta. Dokumentti tulee elokuvateatterilevitykseen syyskuun lopussa.


16.9. 11:16 | Päivitetty 29.9. 15:36

Tuhansia ruumiita käsitellyt palsamoija ei ensin uskonut, että kyseessä oli ruumis. Hän kertoo dokumenttielokuvassa, kuinka oli tullut huoneeseen ja nähnyt ympärillään istuvia ihmisiä. Yksi oli kuitenkin kuollut. Hän oli tukdamissa.

Tukdam on tiibetinkielinen nimi tilalle, johon erittäin kokeneet meditaation harjoittajat joskus menevät kuollessaan. Käytännössä harjoittaja kuolee meditaation aikana. Ihmeelliseksi asian tekee ulospäin katsottuna se, että tukdamissa keho ei jäykisty, ei ala hajota tai mädäntyä. Usein keho myös pysyy istuvassa asennossa. Tila kestää joskus jopa viikkoja sen jälkeen, kun keho on kliinisesti kuollut.

Onko ihminen silloin oikeastaan kuollut vai jollain tapaa vielä elossa?

Tashi Namgyal -niminen 86-vuotias munkki on kokenut meditaation harjoittaja, joka osallistui tukdam-tutkimukseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös elossa olevien meditoijien aivotoimintaa. Tashi Namgyalia tutkittiin Pohjois-Intiassa vuonna 2019. Kuvakaappaus elokuvasta.

Dokumenttielokuva Tukdam – Between worlds nähdään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Se kertoo tästä erikoisesta ilmiöstä sekä tutkimusprojektista, jossa kerätään aineistoa tukdamista ja yritetään selvittää, mitä siinä oikein tapahtuu tieteen näkökulmasta. Elokuva asettaa rinnakkain tiibetiläisen buddhalaisen käsityksen ja tieteen näkemyksen kuolemasta. Molemmat ovat äänessä dokumentissa, vuorotellen.

Tukdam sekoittaa perinteistä jakoa elämän ja kuoleman välillä. Elokuva kysyy muun muassa, kuinka paljon jakolinjasta on kulttuurisesti määrittynyttä.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut irlantilais-suomalainen Donagh Coleman (s. 1975). Hän tutustui tiibetiläiseen kulttuuriin ja alueen buddhalaisuuteen ensimmäisen kerran 21-vuotiaana, kun hän lähti Intiaan setänsä lastenvahdiksi. Colemanin kaksi ensimmäistä pitkää dokumenttielokuvaa Kivilaitumet (Stone Pastures, 2008) ja Sanansaattaja (A Gesar Bard’s Tale, 2013) käsittelivät myös tiibetiläisiä aiheita.

Tiibetiläisyhteisössä hän kuuli tukdamista ja sai idean elokuvaansa. “Ymmärsin sen olevan niin valtavan syvällinen aihe, että sitä varten pitää tuntea tiibetinbuddhalaista teoriaa ja filosofiaa, ja mielellään kieltäkin. Toisaalta pitää tuntea myös kuolemaa koskevaa tieteellistä tutkimusta.”

Coleman kiinnostui aiheesta niin paljon, että hän tekee siitä nyt lääketieteellisen antropologian väitöskirjaa Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.

Kun tukdam-ilmiötä tutkitaan tieteellisesti, kaksi kysymystä nousee esiin. Ensimmäinen koskee fyysistä kehoa, toinen tietoisuutta.

Syitä siihen, miksi tukdamissa olevan meditoijan keho ei mätäne, ei vielä tiedetä. Länsimaisen käsityksen mukaan tukdam-tilassa olevat ovat kuolleet. Aivosähkökäyrää ei ole, sydän on pysähtynyt ja hengitys on lakannut.

“Siinä on jotain epätavallista”, Coleman sanoo. “Siitä saadaan jatkuvasti lisää tietoa, ja uusia tapauksia tutkitaan koko ajan.”

Tutkiessaan ja kuvatessaan dokumenttia Coleman on joutunut näkemään paljon kuolemaa. “Ruumiin kuolema ei tule meille vastaan kuin ehkä niin sanotuissa perversioissa, sensaatio-otsikoissa tai elokuvaväkivaltana.”

Kuvausryhmä vieraili yhdysvaltalaisella ruumisfarmilla, jossa tutkitaan ruumiiden hajoamista eri olosuhteissa. Elokuvassa näytetään erilaisessa hajoamistilassa olevia ruumiita. “Se oli hirveän vaikeaa aluksi, ihan fyysisellä tasolla – haju ja toukat. Ensimmäisen päivän jälkeen ajattelin, että en halua mennä takaisin. Mutta sen jälkeen tuntui kuin taakka olisi nostettu harteilta. Se oli jotenkin mieltä laajentava kokemus, ihan eksistentiaalisesti.”

Palsamoija Vanessa Lopez on yksi dokumentin monista haastateltavista.

Tukdamia tutkitaan Wisconsin-Madisonin yliopiston Center for Healthy Minds -yksikössä.

Projektissa dokumentoidaan tukdam-tapauksia ja tutkitaan, miten keho pysyy elävän oloisena. Coleman pääsi seuraamaan tutkimusta dokumenttia varten, koska hän tutkii aihetta itsekin. Projektia vetää neurotieteilijä Richard Davidson. Hän oli Timesin sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalla vuonna 2006.

Tutkimuksessa selvitetään, mitä aivoissa tapahtuu. Olisiko tukdam-tapauksissa aivoissa edelleen käynnissä hienovaraisempaa toimintaa, joka voisi selittää miksi keho ei ala hajota, vaikka aivosähkökäyrää ei ole? Tähän mennessä mitään ei ole löytynyt. Tutkimuksessa selvitetään myös muita mahdollisia vaikuttavia tekijöitä, kuten lämpötilaa, lääkkeitä ja ravintoa, joiden johdosta keho voisi säilyä hajoamatta.

Tukdam herättää myös kysymyksen tietoisuudesta. Tiibetiläisen käsityksen mukaan kehon pitää tuoreena tietoisuus, joka siinä on edelleen läsnä. Sen käsityksen mukaan tietoisuus ei ole vain aivotoimintaa, vaan siinä on jotain, mikä ylittää tieteen nykyisen näkemyksen. “Tiibetiläinen väite on, että hienosyinen tietoisuuden taso olisi edelleen läsnä kehossa”, Coleman sanoo. “Tietoisuuden energeettisen, fyysisessä kehossa ilmenevän puolen ajatellaan pitävän kehon pystyssä ja tuoreena.”

Kysymys tietoisuudesta, pohjimmiltaan siitä, että meillä jokaisella on kokemus omasta tietoisuudestamme, on yksi tieteen suurista ratkaisemattomista ongelmista. Filosofi David Chalmers nimesi sen jo 1990-luvulla tietoisuuden kovaksi ongelmaksi – miten aivot, puolitoistakiloinen möykky kallossamme, ovat yhteydessä siihen, että meillä on kokemuksia, että olemme kokevia olentoja?

Iso kysymys.

Mihinkään varsinaiseen lopputulokseen dokumentissa ei päädytä. Tietoisuuden roolia selvitettäessä tutkimuksen raja tulee vastaan lopulta siinä, että tietoisuutta ei voi tutkia laitteilla. Davidson sanoo dokumentissa: “Aivot ja mieli ovat yhteydessä, kukaan järkevä ihminen ei kiistä sitä. Mutta ovatko ne sama asia, se on toinen kysymys.”

Donagh Colemanin omat käsitykset kuolemasta ja tietoisuudesta ovat muuttuneet tutkimuksen ja elokuvan tekemisen myötä.

Donagh Colemanin omat käsitykset kuolemasta ja tietoisuudesta ovat muuttuneet tutkimuksen ja elokuvan tekemisen myötä. Tapamme siivota kuolema pois on alkanut näyttää erikoiselta. “Länsimaissa kuolema tuntuu poistyönnetyltä ja steriililtä. Ei ole aikaa olla kuolleen kanssa. Puuttuu perustason kohtaaminen, että ollaan sen äärellä, eikä katsota pois.”

Kulttuurimme ihannoi nuoruutta. “Elämästä ei haluta päästää irti. Olemme jotenkin vieraantuneet elämään sisäänrakennetusta pysymättömyydestä ja kuolemasta.”

Tukdam-tapauksiin tutustuminen on ollut hänelle tässä mielessä inspiroivaa. “Kuolevat ottavat kuoleman vastaan avosylin, ja näkevät sen vieläpä suurena mahdollisuutena.”

Coleman toivoo tukdam-ilmiön ja oman tutkimuksensa ja dokumenttielokuvansa herättävän kysymyksiä. “Jos kuolema on prosessi, joka jatkuu kliinisen kuoleman yli, niin mitä jos sen jälkeen on jotain kokemusta vielä läsnä?”

Jos tietoisuus ei ole vain normaalin aivotoiminnan seuraus, sillä on tietysti valtavia seurauksia. Niissä on Colemanin mukaan myös “karmiviakin puolia” ja hän on alkanut miettiä myös omia näkemyksiään. “Tämä on ehkä epäkorrektia sanoa, mutta ihan henkilökohtaisesti tämä tutkimus saa miettimään esimerkiksi omaa elinsiirtopolitiikkaa.” Elinsiirroissa elimet otetaan ruumiista pian kuoleman jälkeen.

Myös tutkijoiden mukaan tukdam-tutkimus voisi herättää keskustelua elinsiirtojen sekä ruumiinavausten käytännöistä. Coleman kertoo, että elokuvasta leikkausvaiheessa poisjääneessä haastattelussa Richard Davidson sanoo, että jos kuolema on pidempi prosessi, eikä vain on/off-hetki, nämä toimenpiteet voivat häiritä prosessia. Niiden kanssa pitäisi siksi olla tarkkana.

Suomessa on Colemanin mielestä vaikea käydä keskustelua aiheesta. “Varsinkaan julkisesti täällä ei voi kyseenalaistaa vallitsevia biolääketieteen tai neurotieteen käsityksiä.”

Suomalainen älyllinen ilmasto on Colemanin mielestä hyvin eurokeskeinen siinä, mitä pidetään vakavasti otettavana tietona. Yhdysvaltojen huippuyliopistoissa käydään paljon enemmän dialogia erilaisten kulttuurien kanssa. “Ollaan avoimia sille, että eri kulttuurien tiedolla voi olla jotain annettavaa. Niitä ei katsota alaspäin, että tuo on jotain primitiivistä huuhaata, jonka tiede lopulta kumoaa.”

Coleman on opiskellut Berkeleyn yliopistossa professorien johdolla, jotka tutkivat kuoleman käsityksen historiaa ja käytäntöjä myös länsimaissa. “On hyvin selvää, että kuoleman määritelmä voidaan nähdä aika kulttuurisena ja konventionaalisena.”

Käytäntöjä ja määritelmiä on erilaisia. “Me vain oletamme, että meillä on lopullinen ja oikea käsitys kuolemasta. Tukdam hyvin nostaa esiin ja haastaa näitä käsityksiämme sekä tarjoaa erilaisia tapoja miettiä kuolemaa.“

Tukdam – Between Worlds R&A:ssa 17.9. klo 18, 18.9. klo 20.45, 23.9. klo 18 ja 25.9. klo 16.

Tukdam ensi-illassa Suomen elokuvateattereissa 30.9.2022. (Tieto päivitetty juttuun 29.9.2022.)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat